Arttu Wiskarin isän hurja lupaus

0

 

Wiskari_juha_2015

Muusikko Arttu Wiskarin isä Juha Wiskari kuuluu Somero-lehden vakituisiin kolumnisteihin. Tällä kertaa mies antoi hurjan lupauksen.

Kun ei kerran enää pituutta kasva, niin on…

…laihdutettava! Päätöksen lopullisesti laukaiseva tekijä oli saavuttamani kriittinen raja 39,45. Tarkoittaa painoindeksiäni, joka viittaa ”vaikeaan ylipainoon”. Siihen liittyy sitten veren sokerin heittelyä, verenpainetta, sen väärän kolesterolin korkeat arvot ja rappauksia murentava kuorsaus. Pillereitä on tullut enemmän ja koreamman värisiä kuin lasten lauantaisekoitus karamellipussissa. Ainoa, mihin tuntuu että ei pillereitä ole keksitty määrätä, on kasvava älykkyysosamäärän jakojäännös ja latentti rokkaava jalkasilsa.
Painon päälle on tullut vielä turhautuminen ja siitä siinnyt armoton pulssimainen ketutus. Kaikki tekeminen on ollut vänkäävän rupeamisen takana – ja että rupeamisenkin vänkäämiseenkin on ensin pitänyt alkaa.
Olen jojo-laihduttamisen ja selityksien keksimisessä maailmanluokkaa. Kymmenen vuotta sitten piti eräs lääkäri minulle hirvittävän madonluvun elintavoistani. Lähtien painostani, ”monipuolisista” ateriointitavoistani ja sikarinpoltosta. Siis kaikesta siitä, mikä teki elämisen nauttimisen arvoiseksi.
Yritin ohittaa tämän inkvisiittorin ryöpytystä huumorilla. ”Kysehän on vain siitä, että olen hieman liian lyhyt…”
Tällä Mengelellä se ei mennyt alkuunkaan jakeluun. Kävi hakemassa paino-pituustaulukon, osoitti sitä ja totesi kuivasti: Kuten ehkä toistaiseksi näette, ennen kuin hiipivä II-tyypin diabetes on lopullisesti runnellut silmänpohjanne, niin nykyisellä painollanne teidän pitäisi olla 483 senttiä pitkä.
Että nauratti. Sen verran tuo käynti kuitenkin vaikutti, että 30 vuotta kestänyt tupakan poltto ja sen hetkinen 25 pikkusikarin päiväannos jäi laakista. (Olen kuitenkin vain lakossa.  Kun vuonna 2053 täytän 100 vuotta, niin Cohiba Esplendidos syttyy Larsen Golden Viking XO:n siivittämänä – varmasti. Ja kutsun sen lääkärin kylään.)
Mutta jokaista taakse jäänyttä pikkusikaria kohden on tullut kilo painoa lisää. Ainoa tapa on kuulemma syödä vähemmän kuin kuluttaa ja tiputtaa painoa 100 grammaa päivässä. Ja punnita itsensä sen toteamiseksi.
Alku on sellaiselle selitysten mestarille ja itseään nenästä vetäjälle kuin minä helppoa. Kaikki vaatteet päällä vaan vaakaan määrittelemään lähtöpaino. Sitten seuraavana päivänä kenkä pois ja seuraavana toinen. Sitten lompakko (siitä lähti vain 50 grammaa, joten jouduin jatkamaan päällyshousuilla). Sitten vain jatketaan tätä rataa, kunnes (voin kokemuksesta kertoa) noin viikon, 6 päivän ja 13 tunnin jälkeen seisot ilkosillasi vaa’alla. Olet leikannut kyntesi ja samalla puolet sormen ja varpaiden päistä, hionut ihosi hiekkapaperilla, leikannut tukkasi kaljuksi ja suolistosi on kuin posliinia parin päivän raskaanluokan glaubersuolalla tykityksen jälkeen.
Mutta niiden ryökäleiden puntareiden (täytyyhän niitä olla useampia, jos vaikka yksi näyttää liikaa…) viisarit eivät värähdä enää mihinkään! Vaikka räpyttelet käsilläsi kuin kuukkeli.
Olen tämän kolumnin kirjoitettuani lähdössä elämäni ensimmäiselle kuntoutusjaksolle itäsuomalaiseen kuntoutus-keskukseen. Ohjelmaa aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Tavoite on selvä. Tietoa, taitoa, liikuntaa ja asennetta elämäntapojen järkevään, mutta kunnolliseen rukkaamiseen. Siitä lopputuloksena painon hallittu tippuminen ja lääkityksen asteittainen purku.
Aion olla armeijapainossani kahdessa vuodessa. Kun pituutta on 178, niin painoa tulee olemaan tuon ykkösen verran vähemmän. Jos epäonnistun, niin alistun keskiviikkona 28.2.2018 Someron torilla jalkapuuhun sidottuna yleisen ilkkumisen kohteeksi.
Muuten tuolla 100 gramman päivävauhdillahan häviää viikossa 700 grammaa ja vuodessa tasaisella tahdilla 36,4 kiloa. Ja siis kahdessa vuodessa 72,8 kiloa. Joten muutaman kolumnin ehtii vielä riipustaa ennen kuin ”muisto vain jää…”.

Juha Wiskari
tietokirjailija, rockmuusikko, amatööriäimistelijä

Ps. Huomisessa Somero-lehdessä on kolumnivuorossa Meri Vilen, joka on kirjoittanut esimerkiksi Turun Sanomiin blogia nimellä Maalaiskaupungin Mademoiselle.

Lue lisää 4.3.2016 lehdestä

Lue myös:  Puutarhoihin sunnuntaina