Harkatie

KHO hylkäsi vedenottoon liittyvät valitukset

Kalaton_vesijohto

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Salon vedenottoon liittyvät             valitukset Someron ja Kiikalan harjualueelta.    Voimaan jäi        kuitenkin niin tiukat reunaehdot, että Salon Vesi on ilmoittanut etsivänsä korvaavia   vaihtoehtoja vedenottoon.
Useiden eri tahojen tekemät valitukset koskivat Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä, jonka mukaan Salolle annettiin lupa ottaa vettä yhteensä tuhat kuutiometriä vuorokaudessa Kalattomannotkon (600 kuutiota)  ja Kaskistonnummen (400 kuutiota) pohjavedenottamoista.
Lupaan liittynyt ehto, jonka mukaan vedenotto on sidottu Kalattomanlammen vedenpinnan korkeuteen, jäi kuitenkin voimaan. Vettä ei saa pumpata ottamoista, jos lammen pinta laskee alle määrätyn tason. Salon vesi halusi, että lupaehto poistettaisiin.
– Salon Veden toimitusjohtaja Kalle Virtanen kommentoi jo julkisesti, että siellä harkitaan nyt vedenotosta luopumista. Se kuulostaa minun mielestäni järkevältä. On epävarmaa, voidaanko vettä juurikaan ottaa Kalatonlammen vesipinnakorkeuteen sidotun lupaehdon takia. Ja jos voitaisiinkin ottaa, suurista määristä ei ole kysymys, sanoo Someron ympäristönsuojelusihteeri Timo Klemelä.
– Tarkkailu sen sijaan on kallista ja aiheuttaa tallaantumishaittoja haavoittuville lähteiköille. Kaiken lisäksi luvan määräaikaisuuden takia uusi lupahakemus tulisi jättää jo alle vuoden päästä. Toivottavasti sitä ei tehdä, ja toivottavasti salolaiset löytävät muita vaihtoehtoja, Klemelä toteaa.
Salon Vesi tutkii nyt muita korvaavia vaihtoehtoja.
Aluehallintovirasto myönsi toukokuussa 2013 Salon Vedelle viideksi vuodeksi luvan vedenottoon. Somero teki samana vuonna kesällä valituksen Vaasan hovioikeuteen Salon Vedelle annetuista luvista.

Valittajat:
Someron ympäristölautakunta
Liikelaitos Salon Vesi
Varsinais-Suomen elinkeino-,     liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat            -vastuualue
Kalle Alhoranta
Someron vesiensuojeluyhdistys
Vesistöklinikka – Salon vesistöjen hoitoyhdistys

 

Alla päätöksen käsittely kokonaan:

Asian aikaisempi käsittely
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 30.5.2013 n:o 110/2013/2 myöntänyt Salon Vedelle määräaikaisen luvan pohjaveden ottamiseen Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoista lupamääräysten 1 ja 2 mukaiset määrät Salon ja Someron kaupungeissa. Aluehallintovirasto on myöntänyt Salon Vedelle vesilain (264/1961) 1 luvun 15 a §:n mukaisen poikkeuksen, joka koskee Immenjärveä ja Pientä Mulkkulammia.
Hankkeesta aiheutuvista vahingoista ja haitoista on määrätty kertakaikkiset korvaukset 27.11.2002 annetussa lupapäätöksessä n:o 70/2002/4 toistaiseksi voimassa olevasta pohjaveden ottamisesta. Nyt myönnetyn luvan mukaisesta hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu tämän ylittävää korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä eikä uusia korvauksia määrätä tämän vuoksi maksettavaksi.
Aluehallintovirasto on myöntänyt Liikelaitos Salon Vedelle luvan aloittaa
toimenpiteet ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Toimenpiteisiin
liittyviä tarkkailuita on välittömästi jatkettava hyväksyttyjen tarkkailusuunnitelmien
mukaisesti, kunnes valvontaviranomaiset hyväksyvät
uudet päätöksen mukaiset tarkkailusuunnitelmat.

Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä:
1. Kalattomannotkon vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 600 m³/d ja Kaskistonnummen vedenottamosta enintään 400 m³/d kuukausikeskiarvona laskettuna.
Pohjavedenottamoita on käytettävä niin, ettei aiheuteta tarpeetonta vahinkoa tai haittaa. Veden tuhlausta on vältettävä.
2. Ottamot on varustettava luotettavilla vesimäärän mittauslaitteilla. Vuorokausittain otetuista vesimääristä on pidettävä kirjaa. Mittaustulokset
on toimitettava puolivuosittain Varsinais-Suomen ELY-keskukselle sekä Salon ja Someron kaupunkien ympäristönsuojeluviranomaisille.
3. Luvan saajan on tarkkailtava vedenottamoiden vaikutusalueella pohjaveden pinnankorkeuksia, purojen ja norojen virtaamia, alueen järvien ja lampien vedenkorkeuksia, pohjaveden ja järvien veden laatua ja tilaa
sekä lähteiden ja lähteikköjen luonnonarvoja ja luonnontilaa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen hyväksymän
tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Tarkkailussa on erityisesti kiinnitettävä huomiota Yrttikorpeen, Lamminlähteeseen, Pillistösuohon
sekä Iso-Pitkustaan ja Vähä-Pitkustaan ottaen huomioon myös viimeksi mainitun meromiktian.
Vaikutuksia kalastoon ja rapukantoihin on tarkkailtava Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman
mukaisesti.
Ehdotukset tarkkailusuunnitelmiksi on esitettävä asianomaisten viranomaisten hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen saatua
lainvoiman. Tarkkailut on aloitettava asianomaisten viranomaisten edellyttämästä ajankohdasta lähtien.
Tarkkailutulokset on toimitettava Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen
kalatalousviranomaiselle sekä Salon ja Someron kaupunkien ympäristönsuojeluviranomaisille.
4. Mikäli tarkkailu tai muu selvitys osoittaa vedenoton vaarantavan jonkin hankkeen vaikutusalueella olevan lähteen luonnontilaa vesilain
(587/2011) 2 luvun 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla, vedenottoa ei saa jatkaa, ellei siihen ole saatu sanotussa lainkohdassa tarkoitettua poikkeusta.
5. Luvan saaja on vastuussa hankkeesta aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä.
6. Jos hanke estää tai huomattavasti vaikeuttaa jonkun vedenottoa, luvan saaja voidaan korvaukseen oikeutetun vaatimuksesta velvoittaa korvauksen
sijasta tekemään tarpeelliset toimenpiteet vedensaannin turvaamiseksi.
7. Vedenottamoalueet on aidattava eikä niillä saa harjoittaa muuta kuin vedenottoon ja veden käsittelyyn ja jakeluun liittyvää toimintaa.
8. Pohjaveden ottaminen on aloitettava kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa on muutoin katsottava
rauenneeksi.
9. Vedenoton aloittamisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti aluehallintovirastolle sekä Varsinais-Suomen ELY-keskukselle sekä
Salon ja Someron kaupunkien ympäristönsuojeluviranomaisille.
10. Lupa on määräaikainen ja voimassa 31.3.2018 saakka. Mikäli luvan saaja haluaa jatkaa pohjaveden ottamista 31.3.2018 jälkeen, hakemus luvan jatkamiseksi on tehtävä aluehallintovirastolle
31.1.2017 mennessä. Hakemukseen on liitettävä muun ohella lupamääräyksessä 3 mainittujen tarkkailuiden tulokset.
Jos veden ottaminen aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa tai muutoin vaikutusalueen luonnonoloissa olennaisia haitallisia vaikutuksia,
lupapäätöstä voidaan tarkistaa aluehallintoviraston uudella päätöksellä. Tätä koskevan asian voi aluehallintovirastolle tehtävällä hakemuksella saattaa vireille vesilain 15 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu
henkilö, yhteisö tai viranomainen.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:
Aiempi lupa ja vedenottamoiden käyttö Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 27.11.2002 antamallaan päätöksellä
n:o 70/2002/4, jota Vaasan hallinto-oikeus on 30.12.2003 antamallaan
päätöksellä n:o 03/0276/3 ja korkein hallinto-oikeus 2.9.2005 antamallaan päätöksellä taltionumero 2170 muuttanut, myöntänyt luvan
Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoiden rakentamiseen.
Vedenottolupa oli määräaikainen ja sen voimassaolo päättyi
31.12.2012. Vedenottamot sijaitsevat Salon kaupungin Lasikylän kylässä
sijaitsevasta tilasta Joutseno RN:o 1:9 ja Someron kaupungin Kaskiston
kylässä sijaitsevasta tilasta Tuulensuu RN:o 2:65 hakijan vuokraamilla
määräaloilla. Kummassakin ottamossa on yksi siiviläputkikaivo.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä Kalattomannotkon ottamosta
saatiin pohjavettä ottaa 1 100 m³/d ja Kaskistonnummen ottamosta
850 m³/d kuukausikeskiarvona laskettuna. Kun Iso-Pitkustan vedenpinta
oli tason N60 +93,07 m alapuolella, Kalattomannotkon ottamosta sai ottaa
vettä enintään 700 m³/d kuukausikeskiarvona laskettuna, ja kun vedenpinta
oli tason N60 +93,00 m alapuolella, vettä sai ottaa enintään
600 m³/d.
Vedenottamot on rakennettu vuonna 2009. Vedenottamoiden koekäyttö
on alkanut kesällä 2009 ja jatkuva vedenotto teholla 480 m³/d molemmista
ottamoista elokuussa 2009. Vedenotto oli keskeytyksissä joulukuun
lopusta 2009 marraskuun loppuun 2010, jolloin se alkoi Kaskistonnummelta
teholla 850 m³/d ja Kalattomannotkosta teholla 600 m³/d. Vedenotto
jatkui vuoden 2012 loppuun.
Hakemus
Kun aiempi lupa on ollut määräaikainen ja kun lupa on jo lakannut olemasta
voimassa, asiassa on kysymys uuden luvan hakemisesta. Hakemuksessa
on alun perin pyydetty lupaa aiemman luvan mukaisille
1 100–850 m³/d suuruisille vesimäärille, mutta hakemusta on myöhemmin
muutettu siten, että kummastakin ottamosta haetaan nyt lupaa
500–600 m³/d suuruiselle vesimäärälle. Hakija on esittänyt, että ottomääriä
ei sidota Iso-Pitkustan eikä muidenkaan järvien tai lampien
vedenkorkeuksiin.
Vedenoton tarkoitus
Otettava pohjavesi johdetaan Salon kaupungin vesijohtoverkostoon käytettäväksi
talousvetenä, teollisuuslaitoksissa ja yleisissä käyttökohteissa.
Kaupungin vesijohtoverkosto on kuntaliitosten seurauksena epäyhtenäinen
ja käsittää neljä erillistä osa-aluetta. Tämä asettaa rajoituksia veden
toimittamiselle kaupungin eri osien välillä. Vedenottohankkeen tarkoituksena
on turvata vesihuollon toimintavarmuutta Salon seudulla. Ongelmina
ovat olleet veden riittävyys osalla toiminta-alueesta kuivina
vuosina ja veden huono laatu. Vedenotto Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon
ottamoista on tärkeää kaupungin vesihuollolle.

Vedenoton vaikutukset
Kun muutetun hakemuksen mukaiset vedenottomäärät ovat hieman pienempiä
kuin suoritettu vedenotto, hakemuksen mukaisen vedenoton vaikutuksia
voidaan arvioida suoritetun tarkkailun tulosten perusteella. Vaikutusalueen
pohjaveden sekä järvien ja lampien vedenpinnan korkeuksia
ja vedenlaatua, pohjaeläimiä ja purojen sekä ojien virtaamia on tarkkailtu
vuosina 2007–2012. Huhdinojan kalastoa on selvitetty vuonna 2007
tehdyin sähkökoekalastuksin. Kasvillisuusseurantaa on suoritettu vuosina
2010–2012 ja lähteitä on valokuvattu kolme kertaa vuodessa. Tarkkailutulosten
tulkintaa vaikeuttaa etenkin kasvillisuusseurannan lyhyt
tarkkailujakso. Myös pohjaveden sekä järvien ja lampien vedenpinnan
korkeuksien tarkkailujakso on ollut liian lyhyt, jotta vedenkorkeuksien
luontainen vaihtelu tunnettaisiin ja vedenoton vaikutukset voitaisiin erottaa.
Lisäksi vedenoton aloittamisvaiheeseen osui poikkeuksellisen kuiva
jakso.
Pohjavedenkorkeudet
Pohjavedenkorkeudet ovat vuoden 2009 alusta vuoden 2011 loppupuolelle
laskeneet huomattavasti. Kaskistonnummen vedenottamon kaakkoispuolella
olevassa havaintoputkessa P322 pohjavedenkorkeus laski
kyseisellä jaksolla noin 2,5 m, ja myös ottamoalueen pohjoispuolella
havaintopisteissä P321 ja P332 alenema oli yli 2 m. Alueen reunaosissa
vedenpinta laski noin 1,2 m.
Vedenotto on vaikuttanut ottamoiden lähialueen pohjavedenkorkeuksiin.
Vaikutus on ollut suurin Kaskistonnummen vedenottamon alueella. Ottamolla
vedenkorkeus on laskenut vedenoton uudelleen aloittamisen jälkeen
yli 2,5 m. Vedenotto on alentanut ottamon kaakkoispuolella olevassa
havaintoputkessa P322 vedenkorkeutta kesäkuun 2012 loppuun mennessä
0,4–0,6 m. Kalattomannotkon ottamolla vedenpinta on laskenut
runsaan metrin. Suoritetun tarkkailun ja mallilaskelman perusteella vedenotto
lupamääräyksen 1 mukaisilla vesimäärillä alentaa pohjavedenkorkeutta
valuma-alueen latvaosassa ottamoiden ympäristössä noin
0,5 m.
Lampien ja järvien vedenkorkeudet
Sademäärien vaihtelut vaikuttavat merkittävästi alueen lampien ja järvien
pinnankorkeuksiin. Ennen vedenoton aloittamista vuonna 2009
pohjavedenkorkeudet olivat Lounais-Suomessa keskimääräistä korkeammalla.
Pinnankorkeuksien lasku alkoi jo ennen vedenottoa ja jatkui vuoden
2011 loppuun saakka. Vastaavanlainen lasku tapahtui myös vuosina
2002–2003.
Iso-Pitkustan vedenkorkeus oli vuoden 2011 syksyllä runsaan metrin
alempana kuin alkuvuonna 2009. Vedenkorkeus alkoi nousta loppuvuodesta
2011, ja oli marraskuussa 2012 noin N60 +92,7 m. Vedenoton vaikutusta
Pitkustojen vedenkorkeuksiin on lyhyen havaintojakson vuoksi
vaikea arvioida.
Kaskistonnummen Kalaton-järven vedenpinnan on tarkkailussa todettu
käyttäytyneen samoin kuin läheisen pohjaveden tarkkailuputken vedenpinnan.
Kalattoman vedenpinta on aika ajoin ollut yli kaksi metriä korkeammalla
kuin kolmensadan metrin päässä sijaitsevalla Kalattomannotkon
vedenottamolla. Vedenpinta on laskenut alkuvuodesta 2009 loppuvuoteen
2011 runsaat 2 metriä. Tulosten perusteella ei ole vielä pystytty
selvittämään mikä osuus Kalattoman vedenpinnan laskusta on vedenoton
vaikutusta ja mikä sääoloista johtuvaa. Ennen vedenoton aloittamista on
myös tietoa vedenpinnan jyrkästä vaihtelusta vuosina, jolloin sademäärät
ovat olleet tavallista pienempiä. Sama koskee myös Isoa Mulkkulammia.
Immenjärvi saattaa tarkkailutietojen mukaan olla orsivesilampi, jonka
yhteys pohjaveteen on vähäinen. Immenjärvellä vedenpinta on laskenut
alkuvuodesta 2009 loppuvuoteen 2011 noin 1,5 metriä. Pienen Mulkkulammin
vedenpinnankorkeus on käyttäytynyt samalla tavoin kuin Immenjärven
vedenkorkeus eli ne eivät ole vaihdelleet suoraan pohjavedenpinnankorkeuden
mukaan.
Immenjärven ja Pienen Mulkkulammin, jotka ovat alle 1 hehtaarin suuruisia
luonnontilaisia lampia, tilaan vedenotolla on ollut vaikutusta. Vaikutus
ei kuitenkaan ole ollut niin suuri, ettei vesilain (264/1961) 1 luvun
15 a §:n mukaista poikkeusta voida myöntää. Pidempiaikaisesta seurannasta
voidaan saada tarkempaa tietoa lampien vedenkorkeuksien käyttäytymisestä
ja niiden syistä.
Vähä-Pitkustan meromiktiaan ei vedenotolla ole tarkkailutietojen mukaan
todennäköisesti ollut vaikutusta. Vähä-Pitkustan syvänteessä on havaittu
olevan vesikerros, jossa vesi ei vaihdu vuoden aikana lainkaan.
Rajakerroksen eli kemokliinin, joka erottaa sekoittuvan vesikerroksen
edellä mainitusta vesikerroksesta, sijaintisyvyys on vaihdellut vuosien ja
vuodenaikojen mukaan.
Lähdepurojen virtaamat
Tarkkailussa ei ole voitu havaita vedenoton vaikutusta lähdepurojen virtaamiin.
Vedenotto Kaskistonnummen ottamosta vähentää lähinnä Pillistösuo-
Huhdinnevan suuntaan purkautuvan veden määrää. Kun vedenotto
on enintään 400 m³/d, lähdepurojen virtaaman väheneminen on tätä pienempi,
arviolta 250–300 m³/d. Vedenotto Kalattomannotkon ottamolta
vaikuttaa pääosin Halkjärveen purkautuvaan vesimäärään ja jossain
määrin myös Yrttikorvesta lähtevien lähdepurojen virtaamiin.

Kalasto
Satakoskenojassa ja Huhdinojassa olevat purotaimenen lisääntymispaikat
sijaitsevat Kultalähteeltä tulevan lähdepuron yhtymäkohdan alapuolella,
jossa virtaamat ovat 6 000–16 000 m³/d. Vedenotto vähentää tätä
virtaamaa enintään 5 %. Tällä ei ole havaittu vaikutusta purotaimenen
lisääntymisoloihin. Vedenotolla ei ole mainittavaa vaikutusta Halkjärven
tai Isojoki/Kaskistonjoen kalastoon.
Lähteet
Tarkkailuissa ja seurannoissa saatujen havaintojen perusteella pohjavedenotolla
ei ole havaittu mainittavaa vaikutusta lähteiden luonnontilaan.
Lähteiden tilaa määrätään edelleen tarkkailtavaksi, ja jos myöhemmin
havaitaan, että hanke vaarantaa vaikutusalueen lähteiden luonnontilaa,
vedenotto voidaan määrätä keskeytettäväksi, ellei siihen saada hakemuksesta
vesilain (587/2011) 2 luvun 11 §:n mukaista poikkeusta.
Vesistön, rannan ja pohjavesien käyttö
Hankkeella ei ole sanottavaa vaikutusta Pitkustojen ja niiden rantojen
käyttöön. Vedenotto ei myöskään vaikeuta vedensaantia muista pohjavedenottamoista
tai alueen kaivoista.
Natura-vaikutukset
Hyyppärän alue (FI0200010) kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja se on
suojeltu luontodirektiivin perusteella. Alueen suojeltavat luontotyypit
ovat karut kirkasvetiset järvet, humuspitoiset lammet ja järvet, pikkujoet
ja purot, vaihettumissuot ja rantasuot, lähteet ja lähdesuot, silikaattikalliot,
lehdot, harjumetsät, boreaaliset luonnonmetsät, keidassuot sekä
puustoiset suot. Vedenotto on aloitettu kesällä 2009, se oli keskeytyksissä
vuoden 2009 joulukuusta vuoden 2010 marraskuulle, jonka jälkeen
vettä on otettu vuoden 2012 loppuun. Otetut vesimäärät ovat vaihdelleet.
Mittavasta tarkkailusta huolimatta aika on ollut liian lyhyt vaikutusten
luotettavaan selvittämiseen. Erityisesti tämä koskee vaikutusta järvien ja
lampien, jokien ja purojen sekä lähteiden ja lähdesoiden luontotyyppeihin.
Tietoa vaikutuksista ei voida saada muutoin kuin toiminnan aikana.
Ottaen huomioon tarkkailuista tähän mennessä saadut tiedot, nyt myönnettävät
pohjavedenottomäärät, luvan määräaikaisuus ja lupamääräyksistä
ilmenevät muut rajoitukset, hanke ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja,
joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Korvaukset
Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä n:o 70/2002/4 on
määrätty maksettavaksi korvauksia pohjaveden ottamisesta aiheutuvista
kalataloudellisista vahingoista Iso- ja Vähä-Pitkusta järvien vesialueiden
omistajille ja Kalaton- ja Immenjärvien sekä Ison ja Pienen Mulkkulammin
vesialueiden arvon alenemisesta ja Ison Mulkkulammin rannalla sijaitsevan
rantatontin virkistyskäytön vaikeutumisesta. Satakoskenojan ja
Huhdinojan kalataloudellisia vahinkoja koskevat korvaukset on otettu
huomioon edellä mainitussa ympäristölupaviraston päätöksessä n:o
70/2002/4 sen perusteluista ilmenevällä tavalla. Korvaukset määrättiin
tuolloin toistaiseksi voimassa olevasta yhteensä 1 950 m³/d:n suuruisesta
vedenotosta. Koska nyt myönnetään lupa huomattavasti pienemmälle vesimäärälle
ja koska lupa on voimassa ainoastaan 31.3.2018 saakka, ei
uusia korvauksia aikaisemmin määrättyjen lisäksi katsota tarpeellisiksi.
Aiheutuvan vahingon määrä ei ylitä jo maksettavaksi määrättyjen korvausten
kokonaismäärää.
Lupaharkinta
Pohjavedenottamoiden toiminnasta ei lupamääräykset huomioon ottaen
aiheudu asutus- tai elinkeino-oloja huonontavaa veden saannin estymistä
tai vaikeutumista eikä muuta vesilain (264/1961) 2 luvun 5 §:ssä tai 9 luvun
8 §:ssä tarkoitettua seurausta. Vedenotosta saatava hyöty veden
saannin varmistamiseksi on hankkeesta aiheutuvaa vahinkoa, haittaa ja
muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.
Lupamääräysten mukaisesti toteutettuna hanke ei ole ristiriidassa Kokemäenjoen–
Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitosuunnitelman eikä siihen
perustuvan Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueen pohjavesien
vesienhoidon toimenpideohjelman vuoteen 2015 pohjavesiä koskeviin
tavoitteisiin nähden.
Lupa on myönnetty määräaikaisena, koska tehtyjen tarkkailuiden lyhytaikaisuuden
vuoksi tuloksiin liittyy vielä jonkin verran epävarmuutta
varsinkin hankkeen pitkäaikaisvaikutusten osalta ja otettavissa olevien
pohjavesimäärien osalta.
Lainkohdat
Vesilaki (587/2011) 19 luku 3 § 1 momentti
Vesilaki (264/1961) 1 luku 15 a §, 2 luku 5 §, 6 § 2 momentti, 11 a §
(274/2011), 9 luku 6 §, 8 § (88/2000) ja 11 §
Luonnonsuojelulaki 65 ja 66 §
Aluehallintovirasto on perustellut töidenaloittamislupaa seuraavasti:
Toiminnan aloittamisen lykkääntymisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa
vahinkoa ja sen aloittaminen voi tapahtua tuottamatta muille vesien
käyttömuodoille tai luonnolle ja sen toiminnalle huomattavaa pysyvää
haittaa, jos lupa muutoksenhaun johdosta evätään tai sen ehtoja muutetaan.
Luvassa tarkoitetut toimenpiteet ovat sellaisia, että niiden suorittamisen
jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi
siinä tapauksessa, että lupa evätään tai sen ehtoja muutetaan.
Lainkohta
Vesilaki (264/1961) 2 luku 26 §
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin
kuin nyt on kysymys, hylännyt muun ohella Someron ympäristölautakunnan,
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat
-vastuualueen, Kalle Alhorannan ja Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n
aluehallintoviraston päätöksestä tekemissä valituksissa esitetyt vaatimukset
päätöksen kumoamisesta ja lupahakemuksen hylkäämisestä sekä
päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä.
Hallinto-oikeus on vaatimukset lupamääräysten muuttamisesta enemmälti
hyläten muuttanut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä
1, 3 ja 10.
Hallinto-oikeuden tekemien muutosten jälkeen mainitut lupamääräykset
kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):
1. Kalattomannotkon vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään
600 m³/d ja Kaskistonnummen vedenottamosta enintään 400 m³/d kuukausikeskiarvona
laskettuna.
Vedenoton ollessa käynnissä Kalattomanlammen pinnan korkeuden on
oltava vähintään 6,2 m korkeammalla kuin pohjavesi havaintoputkessa
P333. Kalattoman vedenpinnan laskiessa määrätyn tason alapuolelle on
vedenotto välittömästi keskeytettävä.
Pohjavedenottamoita on käytettävä niin, ettei aiheuteta tarpeetonta vahinkoa
tai haittaa. Veden tuhlausta on vältettävä.
= = =

3. Luvan saajan on tarkkailtava vedenottamoiden vaikutusalueella pohjaveden
pinnankorkeuksia, purojen ja norojen virtaamia, alueen järvien ja
lampien vedenkorkeuksia, pohjaveden ja järvien veden laatua ja tilaa
sekä lähteiden ja lähteikköjen luonnonarvoja ja luonnontilaa Varsinais-
Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen hyväksymän
tarkkailusuunnitelman mukaisesti siten lisättynä, että Kiikalan
lentokentän pohjoispuolelle pohjavesiputkien P325 ja PLL1 väliin
Lamminlähteen koillispuolelle on lisättävä pohjaveden tarkkailupiste.
Tarkkailussa on erityisesti kiinnitettävä huomiota Yrttikorpeen, Lamminlähteeseen,
Pillistösuohon sekä Iso-Pitkustaan ja Vähä-Pitkustaan ottaen
huomioon myös viimeksi mainitun meromiktian.
Luvan saajan on tarkkailtava jatkuvatoimisesti Kalattomanlammen vedenpinnan
korkeutta ja pohjaveden pinnan korkeutta havaintoputkessa
P333.
Vaikutuksia kalastoon ja rapukantoihin on tarkkailtava Varsinais-Suomen
ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman
mukaisesti.
Ehdotukset tarkkailusuunnitelmiksi on esitettävä asianomaisten viranomaisten
hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen saatua
lainvoiman. Tarkkailut on aloitettava asianomaisten viranomaisten edellyttämästä
ajankohdasta lähtien.
Tarkkailutulokset on toimitettava Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö
ja luonnonvarat -vastuualueelle, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen
kalatalousviranomaiselle sekä Salon ja Someron kaupunkien ympäristönsuojeluviranomaisille.
10. Lupa on määräaikainen ja voimassa 31.3.2018 saakka.
Mikäli luvan saaja haluaa jatkaa pohjaveden ottamista 31.3.2018 jälkeen,
hakemus luvan jatkamiseksi on tehtävä aluehallintovirastolle
31.1.2017 mennessä. Hakemukseen on liitettävä muun ohella lupamääräyksessä
3 mainittujen tarkkailuiden tulokset. Lisäksi hakemukseen on
liitettävä päivitetty vedenoton vaikutusalueen pohjaveden virtausmalli
Kaskiston ja Saarenkylän pohjavesialueilla.
Jos veden ottaminen aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa tai
muutoin vaikutusalueen luonnonoloissa olennaisia haitallisia vaikutuksia,
lupapäätöstä voidaan tarkistaa aluehallintoviraston uudella päätöksellä.
Tätä koskevan asian voi aluehallintovirastolle tehtävällä hakemuksella
saattaa vireille vesilain 15 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu
henkilö, yhteisö tai viranomainen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti siltä osin kuin nyt
on kysymys:
Sovellettavat oikeusohjeet
Uusi vesilaki on tullut voimaan 1.1.2012. Lain 19 luvun 3 §:n 1 momentin
mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa lain voimaan
tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa
olleita säännöksiä, jollei mainitussa luvussa muuta säädetä. Edellä
oleva huomioon ottaen asiassa sovelletaan asiallisesti vanhan vesilain
(264/1961) säännöksiä.
Vanhan vesilain (264/1961) 1 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan, jollei
jäljempänä olevista säännöksistä tai niiden nojalla annetusta luvasta
muuta johdu, vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla
muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua
sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai
muu vesiympäristön muutos, joka
1) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa toisen vesialueelle, kalastukselle, maalle,
rakennukselle tai muulle omaisuudelle;
2) aiheuttaa tulvan vaaraa, yleistä vedenvähyyttä tai vesiluonnon ja sen
toiminnan vahingollista muuttumista;
3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä,
kulttuuriarvoja tai vesistön käyttökelpoisuutta vedenhankintaan tahi sen
soveltuvuutta virkistyskäyttöön;
4) huonontaa vesistön puhdistautumiskykyä tai muuttaa valtaväylää tai
vaikeuttaa yleisen kulku- tai uittoväylän käyttämistä;
5) aiheuttaa vaaraa terveydelle; taikka
6) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua
(vesistön muuttamiskielto).
Saman pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään toimenpiteestä,
koskee soveltuvin osin myös rakennelman tai laitteen käyttämistä.
Saman pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu
kielto koskee myös toimenpidettä, josta voi johtua siinä mainitun seurauksen
aiheuttava vesistön veden tai pohjan laadun muutos, jollei kysymys
ole ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa
tai 1 luvun 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla aiheutuvasta pilaantumisesta.
Saman pykälän 4 momentin mukaan edellä 1 momentissa mainittu kielto
ei kuitenkaan tarkoita toimenpidettä, josta voi aiheutua vahinkoa tai haittaa
ainoastaan yksityiselle, jos hän on toimenpiteeseen suostunut.
Vanhan vesilain 1 luvun 15 a §:n 1 momentin mukaan toimenpide, joka
vaarantaa enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven
taikka muualla kuin Lapin maakunnassa enintään yhden hehtaarin
suuruisen lammen tai järven säilymisen luonnontilaisena, on kielletty
riippumatta siitä, aiheutuisiko siitä edellä 15 §:ssä tarkoitettu seuraus.
Saman pykälän 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa
hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos
momentissa tarkoitettujen vesistöjen suojelutavoitteet eivät huomattavasti
vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta,
johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä
on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta
on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä aluehallintoviraston
luvasta säädetään.
Vanhan vesilain 1 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan veden vapaata juoksua
sellaisessa uomassa, joka tämän luvun 2 §:n mukaan ei ole vesistö,
ei saa alapuolella asuvan vahingoksi ilman asianomaisen suostumusta
muuttaa tai estää, ellei uoman tai sen yläpuolisen altaan omistajan oma
käyttötarve sitä vaadi. Jos alempana oleva käyttää uoman vettä talousvedeksi,
ei ylempänä oleva kuitenkaan saa käyttää sitä muuhun tarkoitukseen
siinä määrin, että alempana olevan talousveden saanti estyy. Oikeudesta
veden ottamiseen on lisäksi voimassa, mitä 9 luvun 17 §:ssä säädetään.
Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettua
uomaa tai veden juoksua siinä ei saa niin muuttaa, että siitä aiheutuu vahinkoa
toisen maalle. Aluehallintovirasto voi kuitenkin antaa luvan rakentamiseen
noudattaen soveltuvin osin, mitä vesistöön rakentamisesta
säädetään.
Vanhan vesilain 1 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaan, jos 17 §:ssä tarkoitettu,
muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva, uoma on luonnontilainen,
ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena
vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä.
Saman pykälän 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa
hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos
momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät
huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi
hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä
on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä.
Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä aluehallintoviraston
luvasta säädetään.
Vanhan vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamon
tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen
saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen
osalta huomioon soveltuvin osin, mitä 9 luvun 6 §:ssä säädetään,
saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä
huomattavasti suurempi.
Saman pykälän 2 momentin mukaan lupaa 1 momentissa tarkoitettuun
toimenpiteeseen ei kuitenkaan saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu
asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen
laajalla alueella taikka muu 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun
verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen
vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida
estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä
tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi
käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua
tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu
seuraus.
Vanhan vesilain 9 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamista
tarkoittavan luvan hakemisesta, lupapäätökseen otettavista määräyksistä
ja päätöksen voimassaoloajasta sekä myöhemmin ilmenevän
vahingon korvaamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä vastaavissa
vesistöön rakentamista koskevissa säännöksissä on sanottu.
Vanhan vesilain 2 luvun 14 a §:n 1 momentin mukaan luvan haltija on
tarvittaessa luvassa velvoitettava tarkkailemaan hankkeen toteuttamista
ja sen vaikutuksia (tarkkailuvelvoite).Tarkkailuvelvoitetta määrättäessä
on otettava huomioon vesien- ja merenhoidon järjestämisestä annetussa
laissa tarkoitettu seurantaohjelma ja hankkeen vaikutusaluetta koskevat
muut seurantavelvoitteet.
Saman pykälän 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi luvassa
päättää tarkkailusta kokonaan tai osittain taikka siten, että hankkeesta
vastaavan on laadittava erillinen suunnitelma tarkkailuvelvoitteen toteuttamiseksi
(tarkkailusuunnitelma).Tarkkailusuunnitelman hyväksyy elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus.
Vanhan vesilain 16 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä
tarpeelliset selvitykset sekä, jos hakemus tarkoittaa luvan saamista
yritystä tai toimenpidettä varten, tarvittava suunnitelma ja selvitys yrityksen
tai toimenpiteen vaikutuksista siten kuin asetuksella tarkemmin
säädetään.

Hanke
Salon kaupunki on hakenut lupaa ottaa pohjavettä Someron kaupungissa
sijaitsevasta Kalattomannotkon vedenottamosta 1 100 m³/d ja Salon kaupungissa
sijaitsevasta Kaskistonnummen vedenottamosta 850 m³/d kuukausikeskiarvona
laskettuna. Hakemuksen vireilläolon aikana hakija on
muuttanut hakemustaan siten, että lupaa on haettu kummastakin ottamosta
500–600 m³/d suuruiselle vesimäärälle. Valituksenalaisella aluehallintoviraston
päätöksellä Salon Vedelle on myönnetty määräaikainen
31.8.2018 saakka voimassa oleva lupa ottaa pohjavettä Kalattomannotkon
vedenottamosta 600 m³/d ja Kaskistonnummen vedenottamosta
400 m³/d. Vedenottamot ovat valmistuneet vuonna 2008. Kummallakin
vedenottamolla on yksi siiviläputkikaivo. Vedenottamot sijaitsevat
vedenhankinnalle tärkeällä I luokan Kaskiston pohjavesialueella
(0276152) ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla Hyyppärän harjualueella
(FI0200010).
Menettely aluehallintovirastossa
Vaatimus hakemuksen tutkimatta jättämisestä
Useissa valituksissa on esitetty, että aluehallintoviraston ei olisi tullut
tutkia Salon Veden hakemusta, koska se on virheellisesti ollut jatkolupahakemus
ja tarkoittanut aiemman määräaikaisen vedenottoluvan muuttamista
pysyväksi. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että Salon Veden hakemus
on ollut uusi vedenottolupahakemus ja aluehallintoviraston on
tullut käsitellä ja se on käsitellyt asian uutena lupa-asiana hakemuksen
vireille tullessa voimassa olevien säädösten mukaisesti. Näin ollen vaatimukset
hakemuksen tutkimatta jättämisestä esitetyllä perusteella on hylätty.
Hallinto-oikeus toteaa tältä osin aluehallintoviraston menettelyn
olleen sikäli harhaanjohtavaa, että aluehallintoviraston laatimassa hakemuskuulutuksessa
on ilmoitettu virheellisesti, että asiassa on kysymys
Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoiden määräaikaisen
pohjavedenottoluvan muuttamisesta pysyväksi. Päätöstä ei tästä
syystä kuitenkaan ole tarpeen kumota.
Hankkeen muutos ja siitä kuuleminen
Someron kaupungin ympäristölautakunnan valituksessa on esitetty, että
hakemussuunnitelma on tehty eri hankkeelle kuin mille lupa on myönnetty.
Hallinto-oikeus toteaa, että hakija on hakemusprosessin aikana
muuttanut hakemustaan siten, että vedenottamoista otettavan veden määrää
on vähennetty hankkeen pysyessä muutoin samanlaisena. Koska hakemuksen
muutos on tarkoittanut hankkeen supistumista ja siten hankkeesta
aiheutuvien haittojen vähentymistä, muutos ei ole edellyttänyt
uuden hakemuksen tekemistä eikä hakemuksen muuttamisen jälkeen
asianosaisten, yhteisöjen tai viranomaisten uutta kuulemista. Päätöksen
kumoamiseen ei siten tällä perusteella ole syytä.
Natura-arvioinnista ja sen täydennyksestä kuuleminen
Someron kaupungin ympäristölautakunta on esittänyt, että Naturaarvioinnin
täydennyksen johdosta ei ole kuultu muita kuin ELY-keskusta.
Hallinto-oikeus toteaa tältä osin, että Natura-arvioinnin 26.10.2011
päivätty täydennys on saapunut aluehallintovirastolle 27.10.2011. Lupahakemus
on kuulutettu ja asiakirjat ovat olleet yleisesti nähtävänä Salon
kaupunginkansliassa ja Someron kaupunginvirastossa 13.1.–13.2.2012.
Asia on siten kuulutettu vasta Natura-arvioinnin täydennyksen jälkeen,
joten asianosaisilla on ollut mahdollisuus muistutusten, vaatimusten ja
mielipiteiden esittämiseen myös Natura-arvioinnin täydennyksen johdosta.
Metsähallitus on antanut asiassa 4.12.2012 päivätyn luonnonsuojelulain
65 §:n 2 momentin mukaisen lausunnon. Siltä osin kuin ympäristölautakunta
on valituksessa vedonnut siihen, ettei siltä ole pyydetty
lausuntoa Natura-arvioinnin täydennyksestä, hallinto-oikeus toteaa, että
luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaan lausunto on pyydettävä
alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue
on. Lausuntoa ei siten ole tarvinnut pyytää ympäristölautakunnalta.
Asiassa ei siten tältä osin ole tapahtunut sellaisia menettelyvirheitä,
joiden vuoksi päätös tulisi kumota.
ELY-keskuksen valituksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että asiassa
on epäselvää, onko yksityisten rauhoitusalueiden maanomistajia kuultu
luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla. Hallintooikeus
toteaa, että hankkeen vaikutusalueella sijaitsee muun ohella Immenjärven
alueen käsittävä, 12.11.2011 perustettu Johannislundin yksityinen
luonnonsuojelualue, jonka haltijalta ei ole pyydetty luonnonsuojelulain
65 §:n 2 momentissa edellytettyä lausuntoa Natura-arvioinnista ja
sen täydennyksestä. Asian käsittelyssä on siten tältä osin tapahtunut menettelyvirhe.
Päätöstä ei kuitenkaan ole syytä tällä perusteella kumota ja
asiaa palauttaa uudelleen käsiteltäväksi.
Pohjavesialue
Kiikalan-Kaskistonnummen alue on osa koillis-lounaissuuntaista III Salpausselän
reunamuodostumaa. Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen
vedenottamot sijaitsevat vedenhankinnalle tärkeällä I luokan Kaskiston
pohjavesialueella (0276152). Pohjavesialueen pinta-ala on 10,35 km².
Kiikalan-Kaskistonnummen alue on jaettu kolmeen pohjavesialueeseen.
Kaskiston ja sen koillispuolella sijaitseva Herakkaan pohjavesialue ovat
selvästi erillisiä hydrogeologisia yksiköitä, jossa maan pintaan asti nousevat
kalliokynnykset erottavat alueet toisistaan. Pohjavesialueen raja
noudattaa tätä kalliokynnysten muodostamaa vedenjakajaa melko tarkasti.
Kaskiston ja sen eteläpuolella sijaitsevan Saarenkylän I luokan pohjavesialueiden
välinen rajaus ei sijoitu yhtä selvästi valuma-alueiden rajalle.
Kaskiston pohjavesialueen eteläreunasta voi tapahtua pohjaveden virtausta
Kiikalan lentokentän kautta Saarenkylän pohjavesialueen pohjoisimmille
pohjaveden purkautumisalueille.
Lähimmät pohjavedenottamot ovat Optiroc Oy:n Kiehuvanlähteen vedenottamo,
jonka vedenottolupa on 500 m3/d ja Someron Vesihuolto
Oy:n Kaskiston vedenottamo, jolla ei ole vedenottolupaa. Ottamot sijaitsevat
erillisillä valuma-alueilla, joista ei ole pohjaveden virtausyhteyttä
Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon vedenottamoille.
Alueella tehtyjen selvitysten ja mallilaskelmien mukaan pohjavesien virtaussuunta
on pohjoiseen-koilliseen Iso- ja Vähä-Pitkustojen suuntaan ja
länteen Pillistösuon ja Huhdinmaan suuntiin. Alueella on useita erillisiä
pohjaveden purkautumiskohtia, joista osa on lähteensilmiä ja osassa
pohjavesi purkautuu suoraan ojaan tai järveen. Pillistösuo-Huhdinmaa
alueelle tulee vettä myös Saarenkylän pohjavesialueen pohjoisosista.
Kaskiston pohjavesialueella muodostuu pohjavettä arviolta noin
6 500 m³/d ja sen lisäksi vettä tulee Saarenkylän pohjavesialueelta Pillistösuo-
Huhdinmaalle noin 500 m³/d. Pillistösuo-Huhdinmaa alueelta purkautuu
pohjavettä 2 500 m³/d. Yrttikorpi-Halkjärvi alueelta koko pohjaveden
purkautumismäärää ei ole voitu mitata, mutta muodostumismäärien
ja Pillistösuo-Huhdinmaan purkautumismäärän perusteella alueelta
purkautuu pohjavettä noin 4 500 m³/d.
Virtausmalli
Alueelle laaditun virtausmallin mukaan Kalattomannotkon valumaalueella
muodostuu pohjavettä noin 1 500 m³/d ja Kaskistonnummen
valuma-alueella noin 3 000 m³/d. Edellä mainittuja vesimääriä ei kuitenkaan
ole otettavissa alueen nykyisistä kaivoista ilman merkittäviä muutoksia
alueen pohjavedenpinnan korkeudessa. Alueella vuonna 1992
suoritettu koepumppaus oli lyhytaikainen (neljä kuukautta), alue on laaja
ja sen geologinen rakenne on monimutkainen ja lisäksi alueen pohjavesipinnat
olivat pumppauksen aikana normaalia korkeammalla, joten pumppauksen
tuloksista tehdyt johtopäätökset ovat olleet liian optimistisia.
17 (63)
Pohjavesimallin mallinnusalue on laajempi kuin nyt kyseessä oleva vedenoton
vaikutusalue. Alueelta on nyt käytettävissä paljon lisätietoa verrattuna
mallin aikaiseen tilanteeseen. Virtausmallin avulla on mahdollista
saada lisätietoa alueen hydrogeologisten ominaisuuksien tarkentamisessa
ja vedenottomäärien määrittämisessä. Hallinto-oikeus katsoo, että
alueelle tehty virtausmalli on päivitettävä vastaamaan nykytilannetta.
Päivitetty pohjaveden virtausmalli on esitettävä tarkistushakemuksen yhteydessä.
Vedenotto ja tarkkailu
Kaskiston alueella on tehty koepumppaus vuonna 1992 ja vedenottamot
ovat valmistuneet vuonna 2008.
Asiakirjojen mukaan määräaikaisen vedenottoluvan aikana vedenottoa
on ollut sekä Kalattomannotkon (KAL) että Kaskistonnummen (KAS)
vedenottamoista 480 m³/d ajalla 6.9.2009–22.1.2010, ajalla 25.11.2010–
14.9.2011 vedenottamolta KAL 600 m³/d ja vedenottamolta KAS
850 m³/d ja ajalla 14.9.2011–31.12.2012 vedenottamolta KAL 600 m³/d
ja vedenottamolta KAS 400 m³/d. Salon Veden ilmoituksen mukaan vedenottamoilta
on aloitettu uudelleen vedenotto valituksenalaisessa päätöksessä
myönnetyn töidenaloittamisluvan nojalla Kaskistonnummen ottamolta
17.6.2013 ja Kalattomannotkon ottamolta 18.6.2013. Vedenottomäärä
ottamolta KAL on ollut keskimäärin 480 m³/d ja ottamolta KAS
420 m³/d. Viikolla 46 on vedenottoa vedenottamolta KAS pienennetty
luvan sallimaan 400 m³/d.
Vedenoton vaikutuksia on alueella tarkkailtu Lounais-Suomen, oikeastaan
Varsinais-Suomen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
15.2.2010 hyväksymän tarkkailusuunnitelman mukaan. Tarkkailuun on
sisältynyt hydrologisia havaintoja (muun muassa sademäärä, routa, pohja-
ja pintaveden korkeus, lähteiden ja purojen virtaamat), pohja- ja pintavesien
laadun tutkimuksia sekä eliöstöseurantoja (kasvillisuus, selkärangattomat
ja kalasto).
Hallinto-oikeus toteaa, että vedenottomäärät ovat vedenottamoilla vaihdelleet
ja vedenotto on aika ajoin ollut keskeytyneenä, joten yhtenäistä
kuvaa vedenoton vaikutuksista on tehtyjen tarkkailujen perusteella vaikea
muodostaa.
Vedenoton vaikutukset
Pitkustat
Hakija on hallinto-oikeuden pyynnöstä toimittanut 15.11.2013 lisäselvitystä
muun muassa vedenoton vaikutuksista alueen lampiin ja järviin.
Järvien ja lampien vesitaseen tulovirtaama muodostuu niihin satavasta

vedestä, pintavalunnasta ja pohjavesivirtaamasta. Niistä poistuu vettä
järvihaihduntana ja suotautumalla ympäröivään maaperään.
Vedenpinnan korkeuden muutosnopeudesta Pitkustoissa on lisäselvityksessä
esitetty, että Iso-Pitkustan vedenpinnan korkeusvaihtelua on seurattu
syksystä 2007 lähtien jatkuvatoimisella mittalaitteella, joka tallentaa
vedenpinnan korkeuden tunnin välein. Verrattaessa vedenkorkeusaineistoa
läheisen sadeaseman mittaustuloksiin on nähtävissä, että järven vedenpinta
reagoi nopeasti sateisiin ja että järvihaihdunnan ansiosta järven
pinta laskee kesällä heti sateiden tauottua.
Pohjaveden pinta on vedenottamoiden alueella ylempänä kuin Pitkustoissa
ja pohjaveden virtaussuunta on järviin päin. Iso-Pitkustan vettä
suotautunee ympäröivään harjuun ainakin länteen ja etelään. Suotautuminen
pohjoiseen ja Yrttikorven suuntaan on ilmeisesti vähäisempää,
johtuen maaperän huonosta vedenjohtavuudesta.
Yhtiö on täydennyksessään muun muassa sadanta- ja haihduntatietojen
perusteella esittänyt tarkemman arvion vedenoton vaikutuksista alueen
vesistöihin. Tulosten tulkinnan epävarmuutta lisää se että sekä sademäärä-
että haihdunta-arvot ovat eri alueelta ja lisäksi haihdunta-arvot on mitattu
tavalla, joka ei kuvaa todellista järvihaihduntaa. Lumensulamisvesien
vaikutus pohjaveden ja lampien vedenpintoihin voi myös vaihdella
huomattavasti vuosittain. Merkittävä osa lumesta voi sopivissa olosuhteissa
haihtua suoraan taivaalle jo ennen sulamistaan. Alueella suoritettujen
tarkkailujen perusteella on havaittavissa, että Iso-Pitkustan vedenkorkeus
on ainakin vuosina 2003 ja alkuvuonna 2004, jolloin vedenotto ei
ole ollut käynnissä, laskenut valituksissa vaaditun veden korkeuden
+92,80 m alapuolelle. Lisäksi vuoden 2007 loppupuolella vedenpinta on
ollut tason +93,00 m alapuolella.
Sademäärät ja haihdunta-arvot sekä niiden vuotuinen ja vuodenaikainen
vaihtelu vaikuttavat oleellisesti Iso-Pitkustan vedenkorkeuteen. Vaikutus
tulee todennäköisesti suorana sateena ja haihduntana järven pinnasta
sekä myös pohjaveden muodostumisalueen kautta. Vähäisten sateiden
aikana myös pohjaveden pinta laskee, jolloin myös järveen tuleva pohjavesivirtaama
pienenee, vaikkei järvestä suotautuvan veden määrä välttämättä
vähenisikään.
Hallinto-oikeus katsoo, että asiakirjoissa olevien tarkkailutulosten perusteella
ei saada varmuutta siitä, mikä on ollut tähänastisen vedenoton
mahdollinen vaikutus Pitkustojen vedenpinnan korkeuteen. Aluehallintovirasto
on lupamääräyksessä 10 määrännyt muun muassa, että jos veden
ottaminen aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa olennaisia haitallisia
vaikutuksia, lupapäätöstä voidaan tarkistaa aluehallintovirastolle
uuden vesilain 15 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön (asianosainen),
yhteisön tai viranomaisen vireille panemalla hakemuksella.
Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus ei katso tarpeelliseksi tässä vaiheessa
sitoa vedenoton määrää Pitkusta-järvien korkeustasoon vaan katsoo,
että lupamääräys 10 on riittävä turvaamaan Pitkusta-järvien luonnontilan.
Kalaton
Kalattoman vedenpinnan korkeutta ei ole seurattu yhtä kauan kuin Pitkustojen,
eikä seuranta ole perustunut jatkuvatoimiseen mittalaitteeseen.
Kalattoman vedenpinta näyttää tarkkailutulosten perusteella vaihtelevan
samassa rytmissä kuin sen lähistöllä olevien pohjavesiputkien (P166,
P214, P330) pinta. Lammen pinta ei kuitenkaan näyttäisi reagoivan lumensulamisvesiin
ja kevään sateisiin samalla tavalla kuin lähialueen
pohjavedenpinta. Lämpimänä ja vähäsateisena kesänä haihdunta näyttäisi
selvästi alentavan vedenpintaa.
Kalattoman vesi on ollut etenkin talvisin varsin hapanta ja poikennut siltä
osin läheisten pohjavesiputkien vedenlaadusta. Tämä voi viitata siihen,
että pääosa lampeen tulevasta vedestä on hapanta sadevettä eikä
pohjavettä. Mahdollista on myös, että Kalaton on varsin tiivispohjainen
ja yhteys pohjaveteen on rantavyöhykkeen kautta suurimmillaan silloin,
kun pohjavedenpinta on korkealla.
Immenjärvi
Immenjärven vedenpinta oli ollut tammikuussa 2009 noin 0,2 metriä
alempana kuin lähistön pohjavesiputkien vedenpinta. Lokakuussa lammen
pinta oli ollut noin 0,7 metriä korkeammalla kuin läheisen pohjavesiputken
P322 vedenpinta. Tulosten perusteella Immenjärvi on todennäköisesti
ns. orsivesilampi ja sen yhteys pohjaveteen on vähäinen. Immenjärven
vesi on myös ollut analyysitulosten mukaan selvästi happamampaa
kuin läheisen pohjavesiputken P322 vedenlaatu. Pohjaveden
virtausmallin mukaan Immenjärvi sijaitsee kalliokynnyksen takana, joten
koepumppaus ei olisi vaikuttanut sen vedenkorkeuteen eikä lähistöllä
olevan pohjavesiputken P322 vedenkorkeuteen.
Pikku Mulkkulammi
Pienen Mulkkulammen vedenpinta on seurannut vuosina 2008–2009
varsin tarkasti alueen pohjaveden pintaa. Loppuvuoden 2009 aikana
lammen vedenpinta oli eriytynyt pohjaveden rytmistä ja tilanne on pysynyt
edelleen samana. Tulosten perusteella lammen on arvioitu olevan
ns. orsivesilampi, jonka pohja on tiivis ja yhteys pohjaveteen syntyy rantavyöhykkeen
kautta silloin, kun pohjavedenpinta on tietyllä korkeudella.
Lammen vesi on ollut analyysitulosten mukaan myös erittäin hapanta.
Iso Mulkkulammi
Yhtiö on esittänyt, että lammen pohjavesiyhteys on tarkkailutulosten
mukaan selvä, koska lammen vedenpinta vaihtelee täsmälleen samoin
kuin lähistöllä sijaitsevien pohjavesiputkien vedenpinta. Lammen vesi ei
myöskään analyysitulosten perusteella ole ollut niin hapanta kuin muissa
pienissä lammissa.
Pohjaveden korkeudet ja lähdevirtaamat
Vedenotto alentaa pohjaveden pintaa ja vähentää pohjaveden luontaista
purkautumista. Pohjaveden pinnan laskeminen voi vaikuttaa järvien ja
lähteiden vedenpintaan, lähteiden ja purojen virtaamaan sekä suoraan
kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin. Keväällä ja etenkin kesällä huomattavillakaan
sademäärillä ei näyttäisi olevan vaikutusta pohjaveden pinnankorkeuteen
ja pohjavesivirtaamaan, sillä sadevettä toisaalta haihtuu
suoraan maan ja kasvien pinnalta ja toisaalta kasvillisuus sitoo vettä ja
haihduttaa sitä silloinkin, kun maanpinta on jo kuiva, jolloin muodostuvan
pohjaveden määrä jää pieneksi. Lumensulamisvesien vaikutus pohjavedenpintoihin
voi vaihdella huomattavasti vuosittain. Merkittävä osa
lumesta voi sopivissa olosuhteissa haihtua suoraan taivaalle jo ennen
sulamistaan.
Asiakirjojen perusteella vedenotto on laskenut pohjaveden pintaa lähellä
ottopaikkaa. Hakijan 15.11.2013 päivätyssä lisäselvityksessä esittämän
arvion mukaan yhteensä noin 1 000 m³/d vedenoton vaikutus on enimmillään
1,2 metriä Kaskistonnummella. Alenema -20 cm ulottuu arvion
mukaan pohjoisessa Vähä-Pitkustan pohjoispäähän ja Iso-Pitkustan keskipaikkeille
ja lännessä Pillistösuon itäreunaan.
Vedenottojaksojen aikana useiden järvien ja lampien vedenpinta on laskenut.
Hakijan arvion mukaan noin 1 000 m³/d vedenotto alentaa pohjaveden
pintaa Immenjärven ympäristössä noin 40 cm, Kalattomalla 70 cm
ja Pitkustojen ympäristössä 20–30 cm.
Asiakirjoissa olevien tarkkailutulosten perusteella myös vedenoton vaikutusalueen
ulkopuolella on pohjaveden pinnan korkeus vaihdellut samansuuntaisesti
kuin varsinaisella vaikutusalueella. Tarkkailutulosten ja
vedenoton sekä määrän että keston vaihteluiden perusteella ei voida varmuudella
päätellä mikä on vedenoton vaikutus alueen pohjavesipintoihin.
Kaskiston pohjavesialueelta purkautuviin lähteisiin ja puroihin vedenotto
ei ole tarkkailumittausten perusteella vaikuttanut. Alueen pohjoisreunalla
pohjavettä purkautuu sekä Yrttikorven lähteisiin että suoraan
Halkjärveen. Pillistösuon-Huhdanmaan soille pohjavesi purkautuu laajalta
alueelta ja virtaa ojitettujen soiden ojissa, joten purkautuvan veden
määrää on vaikea luotettavasti mitata.
Hallinto-oikeus pitää hakijan arviota vedenoton vaikutuksista alueen
pohjavesipintoihin ja lähdevirtaamiin olemassa olevan tiedon perusteella
kohtalaisen luotettavana.
Selvitysten riittävyys
Valituksissa on vedottu siihen, että asiassa ei ole esitetty riittäviä selvityksiä
vedenoton vaikutuksista. Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa esitetty
selvitys on ollut riittävä lupaharkinnan ja lupamääräysten asettamisharkinnan
kannalta ja hylkää väitteet lupahakemusasiakirjojen puutteellisuudesta.
Hallinto-oikeus toteaa, että vedenoton vaikutuksista saadaan
selvitystä vain ottamalla vettä. Näin ollen nyt kysymyksessä oleva määräaikainen
vedenottolupa vastaa tosiasiallisesti lupaa koeluonteiseen toimintaan,
jonka aikana on mahdollista saada tarkempaa selvitystä vedenoton
vaikutuksista.
Ympäristövaikutusten arviointimenettely
Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 17 §:n 2 momentin
mukaan se, jolla muutoin on oikeus hakea päätökseen valittamalla
muutosta, voi valituksessaan vedota siihen, ettei arviointimenettelyä
ole suoritettu tai se on suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin
mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan muun
muassa hankkeisiin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia
Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden
vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista
säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen 6 §:n
10 a) kohdan mukaan arviointimenettelyä tulee soveltaa muun muassa
pohjaveden ottamiseen, jonka vuotuinen määrä on vähintään 3 miljoonaa
kuutiometriä. Hallinto-oikeus toteaa, että nyt kysymyksessä olevassa Salon
Veden pohjavesihankkeessa otettava veden vuotuinen määrä on noin
365 000 kuutiometriä. Hanke ei siten ole laajuudeltaan sellainen, että
ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen olisi pakollista.
Arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi mainitun lain 4 §:n 2 momentin
mukaan yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen, joka todennäköisesti
aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutuksen
huomioon ottaen, tähän rinnastettavia merkittäviä haitallisia
ympäristövaikutuksia.
Saman pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä
yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään,
otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten
luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Koska mainitun lain 4 §:n 2 momentin mukaisen arviointimenettelyn
soveltamisen tarpeellisuus on harkinnanvaraista, lain 6 §:ssä on säädetty,
että ELY-keskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta
näissä tapauksissa. ELY-keskus ei ole tehnyt päätöstä arviointimenettelyn
soveltamisesta eikä myöskään siitä, että soveltaminen ei olisi tarpeen.
Hallinto-oikeus katsoo, että kun otetaan huomioon nyt myönnetyn vedenottoluvan
määräaikaisuus ja otettava veden määrä myös suhteessa
muodostuvan pohjaveden määrään, tämän vedenottohankkeen ympäristövaikutuksia
ei yhdessä muidenkaan alueen toimintojen kanssa voida
pitää niin mittavina, että arviointimenettelyä olisi sovellettava ympäristövaikutusten
arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin perusteella.
Edellä olevan perusteella Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n valituksessa
esitetty vaatimus ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta
hankkeeseen on hylätty.
Natura 2000 -suojelusta johtuvat velvoitteet
Useissa valituksissa on esitetty, että valituksenalaisen päätöksen mukainen
pohjavedenotto Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen ottamoista
heikentää niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty
Natura 2000 -verkostoon ja että päätös on luontodirektiivin 92/43/ETY
vastainen.
Vesilain (264/1961) 1 luvun 23 c §:n (1105/1996) mukaan lupa-asiaa ratkaistessa
ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin mainitun
lain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on, sen lisäksi mitä mainitussa
laissa säädetään, noudatettava, mitä muun ohella luonnonsuojelulaissa
(1096/1996) ja sen nojalla säädetään.
Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin (1587/2009) mukaan, jos hanke
tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden
ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston
Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn
alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty
tai tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan
tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä
vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella,
jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia
vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä
myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain
(468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.
Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin (371/1999) mukaan viranomainen
ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai
vahvistaa suunnitelmaa, jos lain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi-
ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi
heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on
sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.
Sen estämättä mitä edellä pykälän 1 momentissa säädetään, saadaan lupa
kuitenkin saman pykälän 2 momentin mukaan myöntää taikka suunnitelma
hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää,
että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun
kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.
Luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien
sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun
neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 ja
4 kohta.
Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai
hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta
tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi
joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden
kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat
alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista
tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta
johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle
suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan, että suunnitelma
tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan
tarvittaessa kansalaisia.
Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaan jos suunnitelma tai hanke
on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta
huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava
erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien
sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki
tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura
2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava
komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.
Unionin tuomioistuin (aikaisemmin yhteisöjen tuomioistuin) on asiassa
C-127/02 Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee antamassaan
tuomiossa todennut direktiivin 6 artiklan 3 kohdan osalta muun
muassa, että kun suunnitelma tai hanke, jolla on vaikutusta kyseiseen
alueeseen, ei vaaranna sen säilyttämisen tavoitteita, sitä ei voida myöskään
pitää sellaisena, että se voisi vaikuttaa merkittävästi kyseessä olevaan
alueeseen. Sitä vastoin silloin, kun tällainen suunnitelma tai hanke
saattaa vaarantaa kyseessä olevan alueen suojelutavoitteet, sitä on välttämättä
pidettävä sellaisena, että se vaikuttaa merkittävästi tähän alueeseen.
Kyseiseen suunnitelmaan tai hankkeeseen liittyvien tulevien vaikutusten
arvioinnin yhteydessä niiden merkittävyys on määritettävä erityisesti
sen alueen ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa,
jota tämä suunnitelma tai hanke koskee.
Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut edellä mainitussa tuomiossaan,
että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan toimivaltaiset kansalliset
viranomaiset voivat hyväksyä hankkeen vain varmistuttuaan siitä,
että se ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, kun otetaan huomioon
tämän toiminnan vaikutusten asianmukaista arviointia koskevat
päätelmät. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta
järkevää epäilyä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä.
Päinvastaisessa tapauksessa hanke voidaan tarpeen vaatiessa hyväksyä
luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan nojalla, jos siinä vahvistetut edellytykset
täyttyvät.
Luontodirektiivin tavoitteista
Euroopan yhteisöjen luontodirektiivin (92/43/ETY) tavoitteena on turvata
direktiivissä lueteltujen tärkeiden tai uhanalaisten luontotyyppien ja
eliölajien säilyminen EU:n alueella. Riittävän suojelun kriteerinä on suotuisa
suojelun taso, joka direktiivin määritelmien mukaan tarkoittaa
muun muassa, että luontotyyppien luontainen levinneisyys ja esiintymisalueet
ovat vakaita tai laajenemassa ja että luontotyypille luonteenomaisten
eliölajien suojelun taso on myös suotuisa. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita
osoittamaan tarpeelliset alueet näiden luontoarvojen suojelemiseksi.
Luonto- ja lintudirektiivin (2009/147/EY) perusteella varatut suojelualueet
muodostavat Natura 2000 -verkoston.

Luontodirektiivin soveltamisohje
Valituksissa on esitetty, ettei asiassa ole noudatettu luontodirektiivin soveltamista
koskevaa ohjeasiakirjaa. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että
luontodirektiivin soveltamista koskeva ohjeasiakirja ei ole luonteeltaan
sitova. Ohjeasiakirja voidaan ottaa lupaharkinnassa huomioon ja se on
tässä tapauksessa otettu asianmukaisesti huomioon.
Hyyppärän Natura-alue
Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamot ja niiden
vaikutusalueet sijaitsevat Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla Hyyppärän
harjualueella (FI0200010). Hyyppärän harjualue on suojeltu luontodirektiivin
mukaisena alueena (SCI) ja se on osa kolmannen Salpausselän
reunamuodostumaa. Alue käsittää suuria reunaselänteitä ja -kumpuja,
reunamoreeniharjanteita, suurehkoja reunadelttoja, kapeampia reunatasanteita
ja -terasseja sekä jyrkkiä jäänkontaktirinteitä. Alueella on runsaasti
harjukuoppia ja -hautoja. Pääosa alueen kasvillisuudesta edustaa
kuivien kangasmetsien ja harjumetsien kasvillisuustyyppejä. Harjualueella
on useita edustavia lähteitä ja pienvesistöjä.
Hyyppärän Natura-alueen suojelun perusteena ovat luontodirektiivin
luontotyypit: karut kirkasvetiset järvet (3110), humuspitoiset järvet ja
lammet (3160), pikkujoet ja purot (3260), keidassuot (7110), vaihettumissuot
ja rantasuot (7140), lähteet ja lähdesuot (7160), silikaattikalliot
(8220), luonnonmetsät (9010), lehdot (9050), harjumetsät (9060) ja
puustoiset suot (91D0). Lisäksi alueella esiintyy luontodirektiivin liitteen
II lajeista korpihohtosammal, kalkkisiemenkotilo ja lettosiemenkotilo.
Suojeltujen luonnonarvojen lisäksi alueella on muita tärkeitä luonnonarvoja
ja virkistysarvoja, jotka liittyvät pohjavesiin ja järviin. Huhdinojassa
ja muissa Hitolanjoen haaroissa elää luonnonvarainen taimen.
Natura-arvioinnin puutteellisuutta koskevat väitteet
Hakemukseen on liitetty Ramboll Finland Oy:n laatima 31.12.2010 päivätty
luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi hankkeen vaikutuksista
Hyyppärän Natura 2000 -alueen luontoarvoihin. Lounais-Suomen,
oikeastaan Varsinais-Suomen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
on antanut luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausunnon Natura-arvioinnista
17.5.2011 todeten johtopäätöksenä muun ohella, ettei arviointia
ole tehty lukuisista puutteista johtuen asianmukaisella tavalla ja että
laaditun arvion mukaan ei voida todeta, että hankkeen vaikutus Hyyppärän
harjualueen Natura-luontoarvoihin ei olisi merkittävä. Hakija on
täydentänyt hakemustaan Ramboll Finland Oy:n laatimalla 26.10.2011
päivätyllä Natura-arvioinnin täydennyksellä, josta ELY-keskus on
19.6.2012 antanut luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausunnon katsoen,
että hanketta on pidettävä sellaisena, että se voi vaikuttaa todennäköisesti
merkittävästi heikentävästi Hyyppärän harjualueen Naturaalueen
luontotyyppeihin lähteet ja lähdesuot ja karut kirkasvetiset järvet.
Korpihohtosammalen ja luontotyypin pikkujoet ja purot ja puustoiset
suot osalta tilannetta on pidettävä epäselvänä.
Lounais-Suomen, oikeastaan Varsinais-Suomen, ELY-keskuksen valituksessa
on esitetty, että Natura-arviointi on puutteellinen, koska siinä ei ole
käsitelty riittävästi yhteisvaikutuksia Hyyppärän Natura-alueen muiden
vedenottamoiden ja muiden luontoarvoja heikentävien tekijöiden kanssa.
Hallinto-oikeus toteaa tältä osin, että Natura-arvioinnin täydennyksessä
26.10.2011 on tarkasteltu hankkeen vaikutuksia alueella olevien muiden
pohjavedenottamoiden kanssa. Arvioinnin mukaan muut alueella sijaitsevat
vedenottamot, Kiehuvanlähde ja Kaskisto, sijaitsevat eri valumaalueilla,
joista ei ole pohjaveden virtausyhteyttä Kaskistonnummen ja
Kalattoman vedenottamoille. Lisäksi ne ovat vedenottomääriltään ja luviltaan
pieniä. = = = Kalle Alhorannan valituksessa on esitetty, että Natura-
arviointi on puutteellinen, koska siinä ei ole mainittu Vähä-Pitkustan
meromiktiaa. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että järven meromiktia
ei ole Natura-alueen suojeluperuste, vaikka vedenoton mahdollinen
vaikutus meromiktiaan on otettava huomioon vanhan vesilain 2 luvun
3 §:n nojalla. Luvan mukainen vedenotto ei ennakolta arvioiden vaikuta
Vähä-Pitkustan meromiktiaan. Hallinto-oikeus katsoo, että Natura-arvioinnissa
31.12.2010 ja sen täydennyksessä 26.10.2011 on luonnonsuojelulain
65 §:ssä tarkoitetulla asianmukaisella tavalla arvioitu hankkeen
vaikutukset Hyyppärän Natura 2000 -alueeseen. Lupahakemus ei ole ollut
puutteellinen luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittaman arvioinnin osalta.
Vedenoton vaikutukset luonnonoloihin
Vaikutuksia otetaan lupaharkinnassa huomioon sekä luonnonsuojelulain
nojalla että vesilain intressivertailussa. Valituksenalaisessa asiassa arvioidaan
kahdesta ottamosta (Kalattomannotko 600 m³/d ja Kaskistonnummi
400 m³/d) tapahtuvan yhteensä 1 000 m³/d pohjavedenoton vuoteen
2018 kestävän määräaikaisen vedenoton vaikutuksia.
Vedenoton vaikutus voi kohdistua haitallisesti Hyyppärän Natura-alueen
suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin karut kirkasvetiset järvet
(3110), pikkujoet ja purot (3260), vaihettumissuot ja rantasuot (7140),
lähteet ja lähdesuot (7160) sekä puustoiset suot (91D0). Alueen harjumetsiin
(9060) vedenoton aiheuttama pohjaveden alenema tai pohjavedenpinnan
vaihtelun lisääminen ei vaikuta havaittavasti.
Karut kirkasvetiset järvet (3110)
Luontotyyppiin kuuluvat vedenoton vaikutusalueella Immenjärvi, Kalaton
sekä Pieni ja Iso Mulkkulammi. Iso- ja Vähä-Pitkusta ovat hydrologialtaan
tähän tyyppiin kuuluvia, mutta luontotyypille ominainen vyöhykkeinen
runsas pohjakasvillisuus puuttuu.
Vedenoton seurauksena järvien vedenpinta laskee ja luontotyypin pintaala
pienenee. Vaikutus on suurimmillaan Immenjärvessä, Kalattomassa
sekä Iso- ja Vähä-Pitkustassa, joiden lähistöllä pohjaveden pinta alenee
20–40 cm. Vaikutus järvien tasoon on pienempi kuin pohjaveden tasoon.
Vaikutus luontotyyppiin vastaa pitkäaikaisen, normaalia vähäsateisemman
kauden vaikutusta. Kauempana Natura-alueella sijaitseviin järviin
(Salakka ja Karate) vedenotto ei vaikuta. Vedenpinnan lasku on pieni
verrattuna muista syistä johtuvaan vedenpinnan vaihteluun eikä järvien
vedenpinnan alenemasta aiheudu merkittävää heikennystä luontotyypin
edustavuuteen tai levinneisyyteen.
Pikkujoet ja purot (3260)
Luontotyyppiin kuuluu Natura-alueella selvitysten mukaan ainoastaan
Karaten laskupuro Salakkajärveen. Vedenoton vaikutus ei ulotu tähän
puroon.
Lähteet ja lähdesuot (7160), puustoiset suot (91D0)
Kaskiston pohjavesialueelta purkautuu lähdevettä pohjoiseen Yrttikorven
lähteissä ja osittain Halkjärveen sekä länteen Pillistösuon-Huhdinmaan
alueelle.
Yrttikorvessa on avopintaisia lähteitä, lähdepintoja ja purkautuvasta pohjavedestä
riippuvia puustoisia soita. Tarkkailussa ei ole todettu koepumppausten
aiheuttaneen lähteiden pinnan alenemista eikä purkautuvan
vesimäärän vähenemistä. Hakijan arvion mukaan purkautuva pohjavesi
vähenee 5–15 %. Purkautuvan veden muutos on pieni verrattuna muista
syistä johtuvaan luontaiseen vaihteluun. Muutos voi aiheuttaa lähdevaikutteisen
alueen supistumista, mikä vastaa pitkän vähäsateisen kauden
vaikutusta. Muutos on palautuva. Muutos Halkjärveen purkautuvan veden
määrässä on pieni suhteessa järven tilavuuteen ja vesitaseeseen eikä
aiheuta järvessä havaittavia muutoksia.
Pillistösuon ja Huhdinmaan reunoilla on lähteitä, lähdepintoja ja näiden
alapuolella rinteessä puustoisia soita, jotka kaikki ovat riippuvaisia purkautuvasta
pohjavedestä. Alueella purkautuu osaksi myös pohjavettä etelästä
Saarenkylän pohjavesialueelta, mihin vedenoton vaikutus ei ulotu.
Purkautuvan veden määrä on hakijan arvion mukaan noin 1 200 m³/d.
Tarkkailussa ei ole todettu vedenotosta johtuvia vaikutuksia purkautuvan
veden määrään tai lähdekasvillisuuteen. Kuten edellä Yrttikorven osalta,
purkautuvan veden muutos on pieni verrattuna muista syistä johtuvaan
luontaiseen vaihteluun. Muutos voi aiheuttaa lähdevaikutteisen alueen
supistumista, mikä vastaa pitkän vähäsateisen kauden vaikutusta. Muutos
on palautuva.
Kalattomannotkon pohjalla on pienellä alalla pohjavesivaikutteinen
puustoinen suo, jonka pinta-ala saattaa supistua tai jonka kasvillisuus
saattaa muuttua pohjaveden pinnan alenemisen seurauksena. Muutos ei
merkittävästi heikennä luontotyypin esiintymistä tai suojelun tasoa
Hyyppärän Natura-alueella.
Yhteenveto Natura-luontoarvojen osalta
Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus katsoo, että valituksenalaisen
päätöksen mukainen määräaikainen vedenotto ei ennalta arvioiden merkittävästi
heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty
Natura 2000 -verkostoon.
Muut luonnonarvot, kalataloudelliset arvot
Hanke ei vaikuta Lamminlähteen alueella mahdollisesti esiintyvään korpihohtosammaleeseen
eikä Varesojan varressa todetun kalkkisiemenkotilon
esiintymään.
Huhdinojassa ja muissa Hitolanjoen sivuhaaroissa esiintyvän luonnonvaraisen
taimenen esiintymä on riippuvainen latvapuroihin purkautuvasta
pohjavedestä. Vedenoton vaikutus purkautuvan veden määrään on pieni
ja vaikutus purojen virtaamiin tai veden laatuun sen takia vähäinen. Vedenotosta
ei ennalta arvioiden aiheudu sellaisia vaikutuksia vesistön kalataloudelliseen
arvoon, jotka olisivat luvan myöntämisen esteenä tai
edellyttäisivät lupamääräysten muuttamista.
Luvan myöntäminen
Salon kaupungin vedenhankinta perustuu kokonaan pohjaveden käyttöön.
Hakemuksen mukaan pohjaveden ottamisella Kalattomannotkon ja
Kaskistonnummen ottamoista on tarkoitus turvata vesihuollon toimintavarmuutta
Salon seudulla. Salon Veden mukaan sen hallinnassa on useita
pieniä vedenottamoita, joista useat ovat riskialttiita sekä veden määrän
että laadun osalta. Kuntaliitosten seurauksena keskus-Salon vedenottamoiden
määrä ei lisääntynyt, koska laajalle kunta-alueelle tuli kolme
erillistä verkkoa, joita ei ole mahdollista yhdistää. Salon Vesi on pitänyt
Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoita tärkeinä
saatavan veden määrän sekä erityisesti niiden vedenlaadun johdosta.
Hakijalla on siten katsottava olevan tarve veden ottoon.
Hankkeen tarkoituksena on yhdyskunnan vedenhankinnan turvaaminen.
Mahdollisuus vedenhankinnan järjestämiseen nyt valittua vaihtoehtoa
haitattomammalla tavalla, jos sellainen vaihtoehto todennäköisesti on
olemassa, on etujen ja haittojen vertailussa osaltaan otettava huomioon.
Valittu vedenhankintavaihtoehto ei asiakirjoista saatavan selvityksen
mukaan ole vedenhankinnan järjestämiseksi ainoa mahdollinen. Se seikka,
että hakemuksen mukainen hanke kustannuksiltaan ehkä on muita
vaihtoehtoja edullisempi, ei hankkeen tärkeyttä arvioitaessa sellaisenaan
ottaen huomioon vanhan vesilain (264/1961) 9 luvun 6 §:n 1 momentti
merkitse valitun vaihtoehdon etusijaa muihin ratkaisuihin nähden. Hankkeen
kustannuksia ei oteta huomioon etujen ja haittojen vertailussa muutoin
kuin vanhan vesilain (264/1961) 2 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetyin
osin.
Otettavan veden määrä on päätöksessä rajattu tasolle, joka ennalta arvioiden
on alueelta pumpattavissa ilman merkittäviä vaikutuksia ympäristön
tilaan.
Varovaisuusperiaatteen noudattamisen osalta hallinto-oikeus toteaa, että
asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida varmuudella arvioida,
vaarantuvatko Hyyppärän Natura-alueen suojeluarvot, mutta nyt käytettävissä
olevien tietojen perusteella on todennäköistä, että määräaikaisen
luvan mukainen vedenotto ei merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja,
joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Varovaisuusperiaate
ei siten estä luvan myöntämistä.
Pohjaveden ottamisesta ei aiheudu asutus- ja elinkeino-oloja huonontavaa
veden saannin estymistä tai vaikeutumista eikä muutakaan vanhan
vesilain (264/1961) 2 luvun 5 §:ssä tai 9 luvun 8 §:ssä tarkoitettua seurausta.
Vedenotosta saatava hyöty on hankkeesta aiheutuvaa vahinkoa,
haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.
Johtopäätös
Aluehallintovirasto on voinut myöntää Salon Vedelle vuoden 2018 loppuun
asti olevan luvan ottaa pohjavettä Kalattomannotkon pohjavedenottamosta
enintään 600 m³/d ja Kaskistonnummen pohjavedenottamosta
enintään 400 m³/d kuukausikeskiarvona laskettuna.

Muutetut lupamääräykset
Lupamääräys 1
Riittävän vedenkorkeuden turvaamiseksi Kalattoman lammessa ja sen
myötä koko ympäröivässä pohjavesimuodostumassa ja sen lammissa,
hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 1 rajoituksen sitomalla vedenoton
Kalaton-lammen ja tarkkailupisteen P333 vedenpinnan korkeuteen.
Lupamääräys 3
Hallinto-oikeus katsoo, että on tarpeen tarkkailla pohjaveden pinnan korkeutta
myös Lamminlähteen lähellä, minkä vuoksi lupamääräykseen 3
on tältä osin lisätty uusi tarkkailupiste.
Reaaliaikaisen tiedon saamiseksi on tarkkailupisteen P333 ja Kalattoman
lammen jatkuvatoiminen tarkkailu tarpeen, minkä vuoksi määräys tästä
on lisätty lupamääräykseen 3.
Lupamääräys 10
Alueelle on laadittu pohjavesimalli vuonna 2005, jonka jälkeen alueella
on tehty lisäselvityksiä. Hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 10
velvoitteen liittää mahdolliseen jatkolupahakemukseen päivitetty pohjavesimalli,
sen selvittämiseksi onko vedenotto nyt kysymyksessä olevan
määräaikaisen luvan päättymisen jälkeen mahdollista. Alunperin pohjavesimalli
tehtiin koko Kiikalannummen alueella, nyt riittää tuota suppeampi
rajaus vedenoton vaikutusalueelle.
Hylätyt vaatimukset
Vedenoton sitominen Iso-Pitkustan tai muiden vaikutusalueen järvien
vedenpinnan korkeuteen
Useissa valituksissa on vaadittu ottamoista otettavan veden määrän sitomista
vaikutusalueen järvien erityisesti Iso-Pitkustan vedenkorkeuteen
sekä ehdottoman raja-arvon asettamista järvien vedenpinnan korkeudelle
siten, että vedenpinnan alittaessa määrätyn rajan, on vedenotto kokonaan
lopetettava. Hallinto-oikeus toteaa, että luvan mukainen vedenotto vaikuttaa
erityisesti Kalattoman lammen veden korkeuteen. Kalattoman
osalta hallinto-oikeus on edellä pääasiaratkaisusta ilmenevästi asettanut
ehdottoman alarajan vedenpinnan korkeudelle. Iso-Pitkustan vedenkorkeuteen
vaikuttavat pääosin muut seikat kuin vedenotto. Asiassa ei ole
selvitetty, että lupapäätöksen mukainen vedenotto vaikuttaisi Iso-Pitkustan
vedenpinnan korkeuteen. Iso-Pitkustan vedenpintaa tarkkaillaan jatkuvatoimisella
mittalaitteella, joka raportoi vedenkorkeuden kaksi kertaa
vuorokaudessa valvontaviranomaisille. Aluehallintoviraston valituksenalaisen
päätöksen lupamääräyksessä 10 on todettu, että jos veden ottaminen
aiheuttaa Pitkusta-järvien vedenkorkeudessa tai muutoin vaikutusalueen
luonnonoloissa olennaisia haitallisia vaikutuksia, lupapäätöstä
voidaan tarkistaa aluehallintoviraston uudella päätöksellä.
Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus katsoo, että vedenoton sitominen
Iso-Pitkustan tai muiden vaikutusalueen järvien kuin Kalattoman
vedenpinnan korkeuteen ei ole tarpeen.
Otettavan veden määrä
= = = Kalle Alhorannan valituksissa on katsottu, että luvan vedenottomäärä
Kalattomannotkon ottamosta on liian suuri. Asiakirjoissa on esitetty
Kaskistonnummen (putkikaivo 1) ja Kalattomannotkon (putkikaivo
2) rakennettujen Fluxscreen-putkikaivojen ominaisuusantoisuus ja mitat.
Näiden perusteella voidaan arvioida, että Kaskistonnummen putkikaivon
antoisuus on parempi kuin Kalattomannotkon. Hallinto-oikeus toteaa tältä
osin, että asiakirjoissa olevien tarkkailutulosten perusteella ei ole syytä
tässä vaiheessa muuttaa otettavia vesimääriä. Hallinto-oikeus pysyttää
aluehallintoviraston lupapäätöksen mukaisen vedenoton kokonaismäärän
sekä vedenottomäärän jakautumisen ottamoiden kesken lupamääräyksen
1 mukaisesti.

Vaihtoehtoiset vedenottoratkaisut
Valituksissa on esitetty, että päätöksessä olisi tullut tarkastella vaihtoehtoisia
vedenottoratkaisuja. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että tämän
lupa-asian yhteydessä voidaan tutkia luvan myöntämisen edellytykset
vain sille hankkeelle, jolle lupaa on haettu. Näin ollen mahdollisia muita
vedenottoratkaisuja tai vedenottopaikkoja ei voida käsitellä tässä yhteydessä.
Vaatimukset uhkasakon ja sanktioiden asettamisesta sekä ehdollisesta
luvasta
Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n vaatimukset uhkasakon ja sanktioiden
asettamisesta lupamääräysten noudattamisen tehosteeksi sekä luvan
määräämisestä raukeamaan, ellei lupamääräyksiä noudateta, hylätään
lakiin perustumattomina. Valvonnasta ja uhkasakosta säädetään uuden
vesilain 14 luvussa.
Valvonnan ja tarkkailun toteuttaja
Vanhan vesilain 2 luvun 14 a §:n mukaisesti luvan haltija on tarvittaessa
luvassa velvoitettava tarkkailemaan hankkeen toteuttamista ja sen vaikutuksia
(tarkkailuvelvoite). Uuden vesilain 14 luvun 1 §:n mukaan lain
voimaantulon 1.1.2012 jälkeen vesilain ja sen nojalla annettujen säännösten
ja määräysten noudattamisen valvonta kuuluu ELY-keskukselle ja
kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Lupamääräyksissä ei ole tarpeen
antaa enemmälti määräyksiä valvontaviranomaisesta. Lupapäätöksessä
ei voida määrätä yksittäistä valvojaa. Näin ollen hallinto-oikeus
hylkää lakiin perustumattomana Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n
vaatimuksen tarkkailuun liittyvän yhteydenpitoelimen perustamisesta.
= = =
Töidenaloittamislupa
Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintovirasto on voinut mainitsemillaan
perusteilla myöntää vanhan vesilain 2 luvun 26 §:n 1 momentin mukaisen
töidenaloittamisluvan. Aloittamislupaa ei ole syytä kumota eikä
muuttaa enemmälti kuin hallinto-oikeus on 11.12.2013 antamassaan välipäätöksessä
n:o 13/0361/1 sitä muuttanut. Hallinto-oikeus toteaa selvyyden
vuoksi, että mainittu töidenaloittamislupaa koskeva välipäätös
on siinä mainitusti voimassa siihen saakka, kunnes pääasiaa koskevat
valitukset on lainvoimaisesti ratkaistu tai kunnes asiasta toisin määrätään.
Lopputoteamus
Huomioon ottaen asiassa esitetyt vaatimukset ja niiden perustelut, asiakirjoista
saatu selvitys, aluehallintoviraston päätökseen liitetyt lupamääräykset
hallinto-oikeuden niihin nyt tekemine muutoksineen sekä aluehallintoviraston
päätöksen perustelut, aluehallintoviraston soveltamat ja
lisäksi hallinto-oikeuden perusteluissa mainitut oikeusohjeet, hallintooikeus
katsoo, ettei aluehallintoviraston päätöstä ole syytä kumota ja
lupahakemusta hylätä tai aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä
muuttaa enemmälti kuin edellä ratkaisusta ilmenee.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
1. Someron ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut, että Vaasan
hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan
ja hakemus hylätään. Töidenaloittamislupa tulee kumota.

Vaatimustensa tueksi ympäristölautakunta on esittänyt muun ohella seuraavaa:
Korkein hallinto-oikeus päätöksellään 2.9.2005 taltionumero 2170 alensi
pohjaveden ottomääriä kokonaisuudessaan ja Pitkustojen vedenkorkeuteen
sidotuilta osin, täydensi tarkkailuvelvoitetta koskevaa lupamääräysten
4 kohtaa, lisäsi uuden määräyksen 4 a ja muutti Vaasan hallintooikeuden
määräaikaisuutta koskevaa lupamääräysten 12 kohtaa. Päätöstään
korkein hallinto-oikeus perusteli hankkeen vaikutusten epäselvyydellä
ja tästä johtuvalla luvan oikeudellisten edellytysten epävarmuudella.
Luvan määräaikaisuuden perusteena oli, että ottamisen aikana on
mahdollista hankkia sellaisia selvityksiä hankkeen vaikutuksista, joita
voidaan myöhemmin käyttää suurempaa tai pitempiaikaista pohjaveden
ottamista koskevan lupahakemuksen pohjana.
Lyhytaikaisella lupiin nähden vähäisellä vedenotolla on ollut merkittäviä
vaikutuksia vesiolosuhteisiin ja eri elinympäristöihin. Muun muassa näitä
vaikutuksia on selvitetty valituksen liitteenä olevassa ympäristönsuojelusihteerin
lausunnossa. Mainitun lausunnon laatimisessa on avustanut
limnologi. Lausunnossa on esitetty perusteet myös sille, ettei pohjaveden
ottamista voida pitää yleisen tarpeen vaatimana eikä hankkeesta saatava
hyöty ole huomattava siitä ympäristölle aiheutuvaan haittaan verrattuna.
Edellytyksiä luvan myöntämiselle ei vesilain (264/1961) 9 ja 2 luvun
säännösten nojalla ole.
Luvan kohteena oleva alue on luonnoltaan erittäin arvokas. Alueen luonteen
määrittää luonnonsuojelulaki. Luvan saaja voi ottaa vedenottamoista
kaiken niistä tosiasiallisesti otettavissa olevan pohjaveden. Toimenpiteet,
jotka tässä tapauksessa tarkoittavat veden ottamista ja mahdollisesti
lisäkaivojen rakentamista, voidaan aloittaa ennen päätöksen lainvoimaiseksi
tulemista. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan tietoa toiminnan
vaikutuksista ei kuitenkaan voida saada muutoin kuin toiminnan aikana.
Lupa tulee kumota ja hakemus hylätä, koska veden saatavuus on ollut
yllättävän vähäistä ja veden ottamisen seuraukset ovat arvaamattomat.
Hakemusasiakirjoista puuttuu suunnitelma, jonka perusteella asianosaiset
määräytyvät ja hankkeen vaikutuksia on arvioitava. Lupaa ei varovaisuusperiaate
huomioon ottaen voida myöntää. Hallinto-oikeuden päätöksessä
mainittu unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-127/02 osoittaa,
että tuomioistuimen oikeuskäytäntö on tiukentunut. Mainittu oikeustapaus
tukee vaatimusta hakemuksen hylkäämisestä.
Hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaan Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen
vedenottamot ovat valmistuneet vuonna 2008 ja vedenotto
on tarkoitus toteuttaa olemassa olevista ottamoista. Lisäksi varaudutaan
rakentamaan ottamotonteille toiset kaivot. Töidenaloittamisluvan
sisältö on epäselvä. Lupa vaarantaa alueen koskemattomuuden ja on
varovaisuusperiaatteen vastainen.
Valitukseen liitetyssä lausunnossa on esitetty muun ohella, että hallintooikeuden
perustelujen mukaan vedenoton vaikutus on pieni verrattuna
esimerkiksi säätiloista aiheutuvaan luontaiseen vaihteluun. Säätilojen ja
vedenoton yhteisvaikutusta ei kuitenkaan ole otettu huomioon, vaikka
vähäsateisena aikana vedenoton vaikutukset korostuvat. Käytännön kokemuksia
vedenotosta kuivina jaksoina ei juurikaan ole. Hallinto-oikeuden
päätöksen mukaan lähdeympäristöissä ja puroissa pohjavesien alenemisesta
aiheutuva muutos on palautuva. Tämä ei kysymyksessä olevissa
eliöympäristöissä kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa. Paikallistuntemusta
ei ole otettu huomioon. Esimerkiksi Pitkustojen rantaalueiden
loma-asukkaiden kokemukset on sivuutettu.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Pitkustoille ja muille luonnonoloille
aiheutuvat haitat torjuttaisiin lupaehdolla 10. Mainittu lupaehto on
epämääräinen ja toimimaton ja on käytännössä vain lupateknistä vastuunpakoilua.
Aikaisemman luvan nojalla veden ottaminen pääsi kunnolla käyntiin
vasta vuoden 2010 lopussa. Hakija kuitenkin joutui pienentämään otettavan
veden määrää kesällä 2012. Lyhytaikainen veden ottaminen kevään
2013 jälkeen osoitti, ettei myöskään nyt kysymyksessä olevan uuden luvan
mukaisia vesimääriä ole otettavissa, kun vedenotto jouduttiin toukokuussa
2014 keskeyttämään. Liikelaitos Salon Vesi ei kevään 2013 jälkeen
ottanut edes luvanmukaista yhteensä 1 000 m3/d:n vesimäärää vaan
aluksi vain 900 m3/d ja sittemmin enää 840 m3/d. Uudellakaan luvalla ei
voida saada selvitystä vedenoton vaikutuksista, kun vedenotto joudutaan
jatkuvasti keskeyttämään vedenpinnan alentuessa. Vaikka uuden luvan
mukaiset vesimäärät ovat aikaisempaa lupaa pienemmät, johtopäätökset
vedenoton vaikutuksista on voitava tehdä ilman uusia kokeiluja. Luvan
mukaisella vesimäärällä on erittäin pieni merkitys Salon vedenoton kannalta,
varsinkin kun luvan mukaistakaan määrää ei ole otettu ja vedenotto
on jouduttu keskeyttämään viimeksi keväällä 2014. Vedenottoon
Hyyppärän harjulta ei ole todellista tarvetta.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Kaskiston pohjavesialueelta purkautuviin
lähteisiin ja puroihin vedenotto ei ole tarkkailumittausten perusteella
vaikuttanut. Kuitenkin lähteitten valokuvausta koskevassa tarkkailuraportissa
todetaan, että useimmissa lähteissä ei ole tapahtunut merkittäviä
muutoksia veden korkeudessa kesien 2009–2014 välillä. Tämän
mukaan siis joissakin lähteissä on tapahtunut muutoksia, kenties jopa
merkittäviä. Myös ELY-keskuksen ja Metsähallituksen lausunnoissa on
todettu monia muutoksia tapahtuneen useilla lähdealueilla. Hallinto-oikeus
ei ole pitänyt muutoksia vedenotosta johtuvina, mutta ei ole kuitenkaan
ottanut huomioon vedenoton ja säätilojen yhteisvaikutuksia.
Hallinto-oikeus on vähätellyt Pitkusta-järvien luontoarvoja katsoen
muun ohella, ettei Iso-Pitkustan lammella sen jyrkkärantaisuuden vuoksi
ole luontotyypille luonteenomaista kasvillisuutta, eivätkä mahdolliset
muutokset lammen pinnan korkeudessa siten johda välittömästi merkittäviin
muutoksiin. Kuitenkin sekä Iso-Pitkustan että Vähä-Pitkustan rannoilla
on myös matalia vesialueita. Lisäksi näissä kirkkaissa järvissä voi
syvemmälläkin ja termokliinin alapuolella olla riittävästi valoa ainutlaatuiselle,
kylmää vettä vaativalle kasvillisuudelle. Myös kirkasvetisissä
järvissä vesipinnan vaihtelun tulisi olla mahdollisimman vähäistä, jotta
vedenpinnan vaihtelusta aiheutuva rantavyöhykkeen eroosio ei aiheuta
kyseiseen luontotyyppiin kuuluvien järvien rehevöitymistä ja veden samentumista.
Hallinto-oikeuden mukaan hankkeen supistuminen on merkinnyt hankkeesta
aiheutuvien haittojen vähentymistä, minkä vuoksi uusi kuuleminen
ei ole ollut tarpeen. Tosiasiassa ympäristövaikutukset jälkeenpäin
tehdyn hakemuksen mukaisille pienemmille ottomäärille ovat olleet selvittämättä.
Käytännön kokemukset keväällä 2013 uudelleen aloitetun
vedenoton jälkeen ovat osoittaneet, ettei pieniäkään alle 1 000 m3/d:n
vesimääriä ole otettavissa.
2. Liikelaitos Salon Vesi on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallintooikeuden
päätöstä muutetaan siten, että hallinto-oikeuden lupamääräykseen
1 lisäämä rajoitus poistetaan.
Vaatimuksensa tueksi muutoksenhakija on esittänyt, että hallinto-oikeuden
päätöksen mukainen lupamääräys koskien Kalaton-lammen ja havaintoputken
P333 vedenkorkeuksien minimieroa 6,2 m pysäyttää vedenoton
Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen alueelta kokonaan. Vesilaitoksen
toiminnan kannalta tilanne on ylitsepääsemätön. Pohjaveden
ja niitä seuraavien lampien vaihtelu on erittäin voimakasta, minkä vuoksi
vedenoton rajoittaminen tietyn pisteen korkeustason mukaan johtaa laitoksen
kannalta taloudellisesti ja veden jakelun kannalta mahdottomaan
tilanteeseen. Maltillisella vedenottomäärällä on pyritty turvaamaan, että
vedenoton luontovaikutukset jäävät vähäiseksi.
Vedenotto on ollut keskeytyksissä suuren osan vuotta 2013. Vedenotto
keskeytettiin uudelleen 21.5.2014 veden pinnan laskettua havaintoputkessa
P333 tason 6,20 m alapuolelle (6,19 m). Vedenotto on siitä lähtien
ollut keskeytyksissä. Pumppauksen keskeytyksistä huolimatta veden pinta
on jatkanut laskuaan ja pysähtynyt noin tasolle 6,15 m eikä ole sen
jälkeen noussut keskeytyksistä huolimatta tasolle 6,20 m. Tästä voidaan
päätellä, että havaintoputken P333 taso 6,20 m ei ole se, joka kertoo
alueen todellisen vesitilanteen. Näin ollen hallinto-oikeuden lisäämä
rajoitus tulee poistaa.
3.Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELYkeskus)
ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksessaan vaatinut,
että Vaasan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston
päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toimenpiteiden aloittaminen
on keskeytettävä välittömästi.
Vaatimustensa tueksi ELY-keskus on esittänyt muun ohella seuraavaa:
Hyyppärän Natura-alueen suojelun perusteena ovat hallinto-oikeuden
päätöksessä mainitut luontodirektiivin luontotyypit. Luontodirektiivin
liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ovat boreaaliset
luonnonmetsät, keidassuot ja puustoiset suot. Lisäksi alueelta
on löydetty vuoden 2013 inventoinneissa luontodirektiivin liitteen I ensisijaisesti
suojeltavaa luontotyyppiä huurresammallähteet (7220*).
Hyyppärän harjualueella olevassa Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen
pohjavesimuodostuma-altaassa sijaitsee ainutlaatuisia lähdekokonaisuuksia.
Niiden kohdalla Naturan toteutuskeinona on pääosin luonnonsuojelulaki.
Muualla toteutuskeinona ovat joko luonnonsuojelulaki
tai maa-aineslaki. Alueen suojelu on pääosin toteutettu. Hyyppärän harjun
lähteiköt ja suot kuuluvat soidensuojeluohjelmaan ja Natura-alueen
muu osa harjujensuojeluohjelmaan.
Natura-arviointia ei ole tehty luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin
edellyttämällä tavalla, ja johtopäätökset hankkeen vaikutuksista alueen
luontotyyppeihin ja lajeihin ovat osittain perusteettomia. Kasvillisuusseurannasta
ei ollut Natura-arvioinnin aikoihin vielä mitään tuloksia sen
liian myöhäisen käynnistämisen vuoksi. Myöskään yhteisvaikutuksia ei
ole asianmukaisesti pohdittu.
ELY-keskus totesi 19.6.2012 antamassaan Natura-arviointia koskevassa
lausunnossa, että arvioinnissa olisi tullut pohtia huomattavasti laajemmin
luonnollisten kuivien kausien ja vedenoton yhteisvaikutuksia ja silloisia
vuoden 2011 muutoksia pohjavesipinnan tasossa. Viimeisten kymmenen
vuoden aikana olleilla kuivilla kausilla ja vedenotolla on ELYkeskuksen
käsityksen mukaan yhteisvaikutuksena väistämättä vaikutuksia
alueen luontotyyppeihin. Vedenpintojen vaihtelu voi olla Hyyppärän
harjualueella jopa kahden metrin luokkaa, mutta ELY-keskus arvioi, että
vedenotto lisää merkittävästi vaihtelua. Sillä on ELY-keskuksen käsityksen
mukaan vaikutuksiltaan merkittävästi luontotyyppejä ”lähteet ja lähdesuot”
sekä ”karut kirkasvetiset järvet” heikentävä vaikutus. Vuoden
2011 tilannetta, jolloin tarkkailutulosten mukaan vedenpinta Kaskistonnummen
ottamolla laski lähes kolme metriä vedenoton uudelleen aloittamisen
jälkeen, ja mittaustuloksia olisi tullut pohtia Natura-arvioinnissa.
Suurimmat ongelmat ja epävarmuustekijät arviointiprosessissa koskevat
luontotyyppiä ”lähteet ja lähdesuot” ja luontodirektiivin liitteen II lajia
korpihohtosammal. Purkautuvan pohjaveden jakautumista Pillistösuon ja
Huhdinmaan välillä ei tunneta, eikä sitä ole tehdyn arvioinnin mukaan
mahdollista luotettavasti mitata. Sama koskee jossain määrin myös purkautuvan
pohjaveden jakautumista Halkjärven ja Yrttikorven välillä.
Näiden epävarmuustekijöiden vuoksi mahdollisia pohjavedenoton vaikutuksia
on epävarmaa arvioida etukäteen ja vaikea todentaa ilman seurantaa.
Pohjavedenoton todelliset pysyvät vaikutukset tulevat näkyviin vasta
usean vuoden kuluttua pohjavedenoton aloittamisesta. Lähde-eliöstö
reagoi viiveellä muuttuneeseen tilanteeseen, minkä vuoksi hankkeen lopulliset
vaikutukset lähde-eliöstöön voidaan havaita vasta myöhemmin
useiden vuosien kuluttua. Lähdelajisto voi taantua myös purkautuvan
pohjaveden lämpötilan nousun vuoksi. Ei tiedetä, voiko vedenotto tasoittaa
lämpötilan vaihtelua esimerkiksi niin, että tihkupintojen eliöstölle
kriittisenä talviaikana virtaava vesi olisi kylmempää ja toisaalta alentaako
vedenotto yhdessä kuivien kausien kanssa pohjavedenpinnan ylätasoja,
jolloin eliöstön toipuminen ei onnistuisi niin hyvin kuin luonnontilassa.
Hyyppärän Natura-alueella on jo muita vedenottamoita, jotka heikentävät
Natura-alueen luontotyyppien tilaa alueen sisällä. Uudet ottamot lisäävät
haitallista vaikutusta alueen luontotyyppeihin ja lajistoon. Tässä
yhteydessä olisi tullut arvioida tämänhetkisten heikentävien toimien kumulatiivista
vaikutusta sekä myös pitkän aikavälin vaikutuksia muun
muassa luontainen vaihtelu, metsänkäyttötoimenpiteet, vedenoton yhteisvaikutukset
ja ilmastonmuutos huomioon ottaen.
Lähteet ja lähdesuot -luontotyypin tila on merkittävästi heikentynyt kaikkialla
Etelä-Suomessa vedenoton ja ojitustoiminnan vuoksi. Hyyppärän
harjualueiden merkitystä korostaa se, että muilla harjualueilla, kuten Säkylänharjulla,
lähes kaikki lähdeympäristöt ovat menettäneet luonnontilansa
ja lähdealueilla luontotyypin palautuvuus sekä lähdelajiston luontainen
uudistumiskyky on lajeille ominaisen dynamiikan mukaan erittäin
heikkoa ja muutokset olisivat käytännössä palautumattomia. Myös lähdevirtaaman
palautuminen ennalleen voi kestää vedenoton jälkeen erittäin
pitkään, eikä siihen voida välttämättä vaikuttaa.
Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesti hankkeen kokonaisarvioinnissa
tulee ottaa huomioon myös Hyyppärän harjun muut vedenottamot (Kaskisto
ja Kiehuvalähde), koska ne ovat jo todennäköisesti heikentäneet
lähteiden ja lähdesoiden tilaa omilla vaikutusalueillaan. Tämä korostaa
entisestään Yrttikorven, Pillistösuon ja Lamminlähteen lähteikköjen
merkitystä. Ramboll Finland Oy:n tekemä yhteisvaikutusten arviointi jää
hyvin puutteelliseksi ja siinä olisi laajemmin tullut ottaa huomioon muun
muassa ojitusten, luonnollisten kuivien kausien, rantarakentamisen ja vedenoton
yhteisvaikutuksia. Oleellista merkitystä ei ole sillä, ovatko vedenottamot
eri pohjaveden muodostumisalueella, vaan asiassa olisi tullut
kokonaisuudessaan arvioida, miten Hyyppärän Natura-alueella olevien
luontotyyppien ja liitteen II lajien suotuisaan suojelutasoon vaikutetaan
eri hankkeilla lyhyellä ja pitkällä aikavälillä Natura-alueen sisällä.
Asiassa tulisi pohtia myös Etelä-Suomen luontotyyppiverkoston tilaa
lähteiden ja lähdesoiden osalta. Uhanalaiset luontotyypit -arvioinnissa on
todettu, että sekä huurresammallähteiköt (Yrttikorpi) ja lähteiköt (Pillistösuo-
Huhdinmaa, Yrttikorpi) on arvioitu molemmat Etelä-Suomessa
erittäin uhanalaisiksi luontotyypeiksi ja harjulammet vaarantuneeksi.
Uhanalaisista suoluontotyypeistä vedenoton vaikutusalueella olevissa
lähdeympäristöissä on lähdelettoa (Yrttikorpi ja Pillistö), joka on koko
maassa vaarantunut ja Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi.
Yrttikorvessa ja Huhdinmaalla lähdekorpea (Etelä-Suomi erittäin
uhanalainen), Yrttikorvessa pienialaisesti myös lettokorpea (Etelä-Suomi
äärimmäisen uhanalainen, koko maa vaarantunut) ja lähteistä tervaleppäluhtaa
(vaarantunut). Huurresammallähteiden suotuisa suojelutaso on
EU-mittakaavassa riittämätön ja lähteikköjen huono.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella on pitkäaikaista vertailutietoa
kuivien kausien ja vedenoton yhteisvaikutuksista Virttaan ja Oripään
Myllylähteen alueilla. Pohjaveden pinta ja lähteiden virtaamat muuttuvat
pohjaveden pinnan vaihdellessa luontaisesti sademäärän mukaan. Jos
Hyyppärän luontaiseen vaihteluun lisätään vedenoton vaikutus, se voi
tarkoittaa alueen lähdeluontotyypin kannalta äärivuodet ja ilmastonmuutos
huomioiden erittäin merkittävää heikentymistä ja johtaa lähdevirtaamien
ja lähdelajiston taantumiseen. Vedenotto voi toisaalta vaikuttaa
myös lähdeympäristöjen lämpötilaan ja sitä kautta luontotyyppien tyypillisen
ja harvinaisen lajiston säilymiseen. Ekologiset vaikutukset ovat
pitkäaikaisia ja erittäin vaikeasti palautuvia tai palautumattomia.
Merkittävimmät muutokset viimeisimmän, 26.10.2011 päivätyn Naturaarvioinnin
osalta koskivat luontotyyppejä lähteet ja lähdesuot ja karut
kirkasvetiset järvet. Tätä edeltäneessä arvioinnissa todettiin, että vaikutusten
arviointi lähteet ja lähdesuot -tyypistä on osalla kohteista (Lamminlähde,
Pillistösuo) epävarmaa ja vaikeaa, sillä pohjavesipurkaumien
pienenemistä eri lähdealtaissa ja tihkupinnoilla on lähes mahdoton
ennustaa. Uudessa arvioinnissa todettiinkin yllättäen, että vedenottamoilla
onkin vaikutusta lähinnä direktiiviluontotyyppiin karut kirkasvetiset
järvet. Vaikutus luontotyyppiin lähteet ja lähdesuot torjuttiin sillä perusteella,
että siihenastisella vedenotolla ei ole todettu olleen vaikutusta lähteiden,
lähdepurojen tai tihkupintojen vedenpinnan tasoon. Vedenoton ei
katsottu uudessa versiossa vaikuttavan myöskään haitallisesti luontotyyppeihin
pikkujoet ja purot, puustoiset suot ja harjumetsät. Johtopäätökset
ovat perusteettomia. Alueen koskemattomuus on uhattuna. Tehtyä
arviointia ei voida pitää asianmukaisena, koska siinä on aukkoja, eikä
siinä ole täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä,
joilla voitaisiin hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys
asianomaisella erityissuojelualueella suunniteltujen töiden vaikutuksista.
Yksityisten rauhoitusalueiden omistajia ei ole kuultu luonnonsuojelulain
edellyttämällä tavalla. ELY-keskus on jo aluehallintovirastolle Naturaarviointia
koskevassa lausunnossaan 19.6.2012 todennut, että Naturalausunto
tulee pyytää ELY-keskuksen lisäksi myös niiltä tahoilta, joiden
hallinnassa alue on eli Hyyppärän yksityisten suojelualueiden omistajilta
ja Metsähallitukselta. Muun muassa pohjavesialtaassa sijaitsevat Immenjärvi,
Pieni Mulkkulammi, Lamminlähde ja Karaten laskupuro ovat osin
yksityisillä suojelualueilla.
Vedenoton vaikutukset ovat jääneet arviointien puutteiden vuoksi joko
epäselviksi tai selvittämättä varovaisuusperiaate huomioon ottaen. Asiassa
ei tule edetä lähtökohtaisesti suuria riskejä sisältävällä alueella niin,
että toiminta aloitetaan ja sitä jatketaan siihen saakka, kunnes merkittäviä
haitallisia vaikutuksia havaitaan.
Vedenotto aiheuttaa väistämättä heikentäviä vaikutuksia muun muassa
Lamminlähteen ja Pillistösuon alueella, etenkin lähdeallikoiden reunaalueiden
tihkupinnoissa. Monet lähdeympäristöjen lajit ovat erittäin
herkkiä ja vaativat jatkuvaa tihkupintaa ja lähdevirtaamaa. Pohjaveden
korkeudet ovat vaihdelleet Hyyppärän harjualueella viime aikoina merkittävästi.
Lamminlähteen alueella ja Yrttikorven alueella lähdeallikoita
korkeammalla olevien harjurinteiden vuotaviin lähdetihkupintoihin pienelläkin
alenemalla voi olla merkittävä vaikutus. Muun muassa Lamminlähteen
reuna-alueen lähdeallikoita korkeammalla olevalla muutoksille
herkällä tihkupinta-alueella ei ole enää löydetty aiemmin havaittua
luontodirektiivin lajia korpihohtosammalta (Herzogiella turfacea). Erittäin
todennäköisesti laji saattaa olla hävinnyt vedenoton, kuivan kauden,
ojitusten ja mahdollisten muiden tekijöiden yhteisvaikutusten seurauksena.
Hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, että hakijan oman arvion mukaan
lähteisiin purkautuva pohjavesi vähenee 5–15 %. Hakija itse on arvioinut,
että muutos voi aiheuttaa lähdevaikutteisen alueen supistumista,
mikä vastaa pitkän vähäsateisen kauden vaikutusta. Tämän arvion perusteella
yhdessä pitkään jatkuneen pohjaveden luontaisen alhaisen tason
kanssa vedenoton vaikutukset lähteet ja lähdesuot luontotyypin lajistoon
ovat todennäköisesti haitallisia ja voivat saada aikaan herkkien lähdelajien
häviämisiä. Edustavat lähteet ja lähdesuot luontotyypin kohteet, jotka
sijaitsevat vedenoton vaikutusalueella, ovat olleet keskeisiä Hyyppärän
Natura-alueen perustamiselle. Luontotyypin lajistoa edustavat
alueella muun muassa tietyt märästä hetepinnasta ja purkautuvasta pohjavedestä
riippuvaiset uhanalaiset sammalet ja vesihyönteiset. Kummatkin
eliöryhmät vaativat elinympäristön jatkuvaa kosteutta ja kosteaa
pienilmastoa. Hetepintojen kuivahtamisesta johtuvat lajiston häviämiset
ja suojeltavan Natura-luontotyypin heikkeneminen eivät ole palautuvia
ominaisuuksia, vaikka vedenoton lopettamisen jälkeen lähteiden purkauma
palaisi luontaiselle tasolle. Uhanalaisia kuivumiselle herkkiä sammallajeja,
jotka osoittavat lähdealueiden merkittävää edustavuutta ovat
erityisesti suojeltavat harsosammal (Pillistö ja Yrttikorpi) ja otalimisammal
(Yrttikorpi), sekä uhanalainen isonauhasammal (Pillistö ja Yrttikorpi).
Yrttikorpi on hyvin laaja lähdehetteikkö, jossa on monipuolisesti lähdeluontotyyppejä,
kuten lähdekorpea, lähdelettoa, tihkupintoja, lähteensilmiä
ja lähdepuroja. Monet näiden elinympäristöjen lajeista tarvitsevat
purkautuvaa pohjavettä säilyäkseen paikalla. Yrttikorvessa on myös pienialainen
huurresammallähde, joka kuuluu luontodirektiivin mukaisesti
ensisijaisesti suojeltaviin luontotyyppeihin. Huurresammallähteitä on
koko eteläisessä Suomessa vain muutama ja luontotyyppi on hyvin herkkä
kuivahtamiselle. Sekä Pillistösuo-Huhdinmaan että Yrttikorven
alueilla on myös muita valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisia lähdelajeja,
joihin kuivahtaminen vaikuttaa haitallisesti. Pillistösuon röyhysara
oli vuoden 2013 inventointien mukaan heikentynyt merkittävästi ja
perustetun Pillistösuon linjan 2 alueelta löytyi runsaasti pintakuivia rahkasammalmättäitä.
Myös osa alueiden lähteistä oli vuonna 2013 selkeästi
kuivempia kuin vuonna 2010. Seurantaraportissa 2011–2014 näyttää
siltä, että kivennäismaan ja tihkupinnan rajalla olevat röyhysarat ovat
steriilejä; Pillistösuolla kukkivia mättäitä oli 12 kappaletta vuonna 2011
ja vuonna 2014 enää 3 kappaletta. Yrttikorven vastaavalta herkältä reuna-
alueelta linjakepit ovat konsultin mukaan kadonneet, eikä seurantaa
ole voitu tehdä tarkkailuohjelman mukaisesti.
Virtaamamuutokset lähdepurkaumien reuna-alueiden tihkurinteillä kuivattavat
aluetta ja vaarassa ovat nimenomaan jatkuvasta tihkuvirtaamasta
hyötyvät lajit, kuten harsosammal ja röyhysara. Kesän 2014 aikana
löytyi harsosammalta aiemmin tuntemattomalta lähdetihkupinta-alueelta
Salakkajärven rannan harjurinteen reunalta. Samalla havaittiin muun
muassa, että hallinto-oikeuden päätöksessä mainittu Salakkajärven laskupuro
oli kuivillaan ja puron alapuolella harsosammalkasvustot olivat
erittäin heikossa kunnossa.

Lisäksi kesällä 2014 tehtyjen inventointien mukaan Suomen vastuuluontotyyppi
puustoiset suot on heikentynyt merkittävästi alueella eri toimien
yhteisvaikutusten seurauksena. Luontotyyppiä on muun muassa Pillistösuon
reuna-alueella ja Yrttikorvessa sekä Kalattoman vedenottamon välittömässä
läheisyydessä.
Lamminlähteeltä etsittiin turhaan sieltä aiemmin havaittua korpihohtosammalta
vuonna 2011. Esiintymispaikka on ollut Lamminlähteen läheisyyden
rinteessä olevassa lähdetihkupintapurkaumassa, joka on todennäköisesti
erityisen herkkä muutoksille. Lamminlähteen, Pillistösuon ja
Yrttikorven rinnetihkupintojen dynamiikkaa ja lajien suotuisaan suojelutasoon
vaikuttavia tekijöitä ei tunneta riittävästi, mutta lyhyenkin seurantajakson
osalta näyttäisi siltä, että lajisto heikentyy nopeasti rinnetihkupintojen
yläosista ja orsivesialueilta kuivien kausien ja vedenoton yhteisvaikutusten
seurauksena. Erittäin pienialaista vuonna 2012 havaittua
korpihohtosammalen esiintymää Yrttikorvessa ei ole löydetty uudestaan.
Immenjärven vedenpinta oli loppukesällä 2013 vajaan metrin verran
alempana kuin kesällä 2008. Immenjärven viime vuosina kasvaneet ravinnepitoisuudet
selittynevät veden pinnan alenemisella, kuten Mulkkulammissakin.
Aluehallintoviraston järjestämällä Hyyppärän maastokatselmuskäynnillä
vierailtiin hankkeen vaikutusalueella ja arvioitiin Pillistösuolta lähtevän
puron osan kuuluvan hieman muuttuneena luonnontilaisen kaltaisena
kohteena luontotyyppiin ”pikkujoet ja purot”. ELY-keskus on kesällä
2014 selvittänyt Natura-alueella erään toisen hankkeen yhteydessä pikkujoet
ja purot luontotyyppiin kuuluvia puroja. Alueella on luontotyyppiä
muun muassa Lamminlähteeltä ja Pillistösuolta lähtevissä puroissa.
Asiaa on myös selvitetty Metsähallituksen aluehallintovirastolle antamassa
luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa lausunnossa. Hallintooikeus
on kuitenkin todennut, että luontotyyppiin kuuluu hankkeen välittömällä
vaikutusalueella vain Salakkajärven (111,2 m mpy) laskupuro
Karateen (103,9 m mpy). Todennäköisesti vedet imeytyvät Karatesta
pohjavedeksi ja niitä pulppuaa pintaan muun muassa Uutelan pohjoispuolella
Halkjärveen (79,39 m mpy). Tässä suhteessa Salakkajärven pieni
valuma-alue on yhteydessä Halkjärven hydrologiaan. Hallinto-oikeuden
mainitsema Karaten laskupuro oli 6.6.2014 maastokäynnin yhteydessä
täysin kuivillaan. Tilan toistuessa hävinnevät kyseisen puron varren
merkittävät harsosammalkasvustot, jotka ovat jo kärsineet tilanteesta.
Ottaen huomioon pohjavedenoton kohtuullisen vähäisen määrän ja Salon
kaupungin vesitarpeen, toiminnan aloituksen viivästymisestä ei ELYkeskuksen
käsityksen mukaan ole voinut aiheutua hakijalle huomattavaa
vahinkoa, joka olisi edellyttänyt vedenoton aloittamista ennen luvan
lainvoimaisuutta. Riski luonnonarvojen heikentymiseen on selkeästi olemassa,
vaikka ottomääriä onkin pienennetty. Koska luontoarvojen heikentyminen
voi olla palautumatonta, korkeimman hallinto-oikeuden
tulee keskeyttää vedenotto.
Hallinto-oikeuden päätöksen lupaehto Kalaton-lammen ja pohjavesiputken
P333 vedenkorkeuksien minimierosta on lähdeluontotyyppien tilan
kannalta sinänsä hyvä, koska vedenotto keskeytyi vuoden 2014 keväällä.
Tässä tapauksessa lupaa ei olisi tullut kuitenkaan myöntää lainkaan. Lupaehto
kertoo oikeastaan siitä, että hankkeen vaikutuksista ei ole varmaa
tietoa, eikä lupaa olisi tullut myöntää.
Korkein hallinto-oikeus on aiemmassa vedenottolupaa koskevassa päätöksessään
katsonut, että lupa voidaan myöntää vain määräaikaisena, jolloin
uutta lupahakemusta käsiteltäessä on tiedossa vedenoton vaikutuksista
tehdyn tarkkailun tulokset. Päätöksessä edellytettyä kasvillisuusseurantaa
ei ole käynnistetty koetoimintavaiheen aikana asianmukaisella
tavalla ja seurannan aloittamisen edellytykset ovat täyttyneet vasta vuosien
2010–2011 aikana. Vedenoton käynnistämisestä täysimääräisesti aiheutui
välittömästi huolestuttava kehitys eli pohjaveden pinnan merkittävä
lasku vuoden 2011 aikana.
Vedenotolle ei voida myöntää lupaa ilman luonnonsuojelulain 66 §:n
mukaista valtioneuvoston käsittelyä, koska hanke heikentää merkittävästi
niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura
2000 -verkostoon.
4. Kalle Alhoranta on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallintooikeuden
ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja
hakemus hylätään. Töidenaloittamislupa on kumottava.
Vaatimustensa tueksi Alhoranta on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa
ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:
Edellinen vedenottolupa myönnettiin 27.11.2002 pysyvänä. Vaasan hallinto-
oikeus muutti luvan määräaikaiseksi ja korkein hallinto-oikeus
poisti mahdollisuuden vedenottoluvan jatkamiseen uudella hakemuksella.
Luvan voimassaolo on päättynyt 31.12.2012. Salon Veden olisi tullut
hakea täysin uutta pohjavedenottolupaa. Hakemusta ei olisi tullut käsitellä,
koska hakemuksen tarkoituksena oli määräaikaisen luvan muuttaminen
pysyväksi.
Aluehallintoviraston päätös on luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan
vastainen. Natura 2000 -alueella sijaitsee Natura-arvioinnin mukaan ensisijaisesti
suojeltavia luontotyyppejä, kuten puustoiset suot Pillistösuon
eteläreunalla, Kalattomannotkossa, Rantasensuolla, Yrttikorvessa sekä
pienialaisesti harjumuodostumien väliin jäävissä notkelmissa. Mukana
on alueita, jotka ovat Kalattomannotkon ottamon välittömässä läheisyydessä
ja näin ollen välittömässä vaikutuspiirissä. Salon Veden hakema
vedenottolupa ei miltään kannalta katsottuna voi liittyä ihmisen terveyteen
tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin
ympäristöön taikka muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta
pakottaviin syihin. Pelkästään Salon vesilaitoksen toimintavarmuuden
parantaminen ei ole edellä mainittu syy. Päätöksestä ei myöskään
käy ilmi, mitkä ovat ne korjaavat toimenpiteet, joilla Natura 2000
-alueen yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä.
Vedenottolupa on merkityksetön Salon vesihuollon kokonaisuuden kannalta.
Aiempi lupa haettiin vähän vesivaroja omaavien Salon kaupungin
sekä Perttelin ja Halikon kuntien toimesta. Sittemmin Salon kaupunkiin
on liittynyt mainittujen kuntien lisäksi myös huomattavia vesivaroja
omaavia, asukasluvultaan pieniä kuntia. Nykyisen Salon kaupungin tilanne
on siis hyvin erilainen kuin edellisten hakijoiden, eikä Salon kaupungilla
ole tarvetta Kaskistonnummen tai Kalattomannotkon pienille
ottamoille. Hankkeesta ei saada huomattavaa yleistä tai yksityistä etua.
Hanke aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonolosuhteissa
sekä vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Lupa on siten
vesilain vastainen.
Iso-Pitkustan vedenpinta lähti jyrkkään laskuun heti Salon aloitettua vedenoton
Kalattomannotkon ottamosta heinäkuussa 2009. Vedenoton oltua
keskeytettynä järven pinnan laskeminen hidastui, mutta jatkoi taas
jyrkempää laskua vedenoton uudelleen aloittamisen jälkeen. Joulukuussa
2011 vedenpinta oli laskenut jo 1,02 metriä kesäkuusta 2009. Salon Vesi
on siis pumpannut vettä Kalattomannotkon pumppaamosta yhtäjaksoisesti
noin puolitoista vuotta ja vedenpinta on laskenut jo metrin tätä
edeltäneestä tasosta. Pitkusta-järvien pohjavesiputkien vedenkorkeus
noudattaa varsin samaa linjaa kuin Iso-Pitkustan vedenpinnan korkeus.
Siten on selvää, että Iso-Pitkustan vedenpinnan aleneminen johtuu Pitkusta-
järvien kohdalla tapahtuneesta pohjaveden pinnan alenemisesta.
Se taas johtuu Kalattomannotkon pumppaamosta tehdystä vedenotosta.
Lupamääräyksen 1 mukainen Kalattomannotkon pumppaamon yläraja
600 m³/d on liian suuri, koska vedenpinta jatkoi tälläkin pumppausmäärällä
laskuaan ja vedenpinnan lasku kiihtyi koko ajan. Sekä koepumppauksella
että vedenotolla on ollut selkeä ja huomattava haitallinen vaikutus
vedenpinnan tasoon. Syynä matalaan vedenpintaan syksyllä 2010
oli se, että vedenpinnan aleneminen tapahtui puoli vuotta kestäneen vedenpumppauksen
aikana, eikä vedenkorkeus ehtinyt palautua tästä.

Hyyppärän Natura-arvioinnin mukaan esimerkiksi Kalaton-lampi sekä
Iso- ja Vähä-Pitkustat kuuluvat luontotyyppiin karut kirkasvetiset järvet.
Natura-arvioinnissa on myös todettu, että Kaskistonnummen ja Kalattomannotkon
vedenottamot sijoittuvat valuma-alueen latvaosaan, johon
pohjavedenotosta aiheutuvat vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin.
Tarkkailun mukaan vedenotosta aiheutuva pohjavedenpinnan aleneminen
on ollut voimakkainta Kaskistonnummen vedenottamolla. Näin ollen
vedenotto on voinut vaikuttaa alentavasti myös valuma-alueen latvaosassa
sijaitsevien Kalaton-lammen ja Immenjärven veden pinnan tasoihin.
Pinnankorkeuden seurantatuloksissa on havaittavissa Kalaton-lammen
vedenpinnan laskun voimistuneen marraskuussa 2010 käynnistyneen
vedenoton jälkeen. Sama vedenpinnan jyrkentynyt lasku koskee
myös Iso-Pitkustaa.
Natura-arviointi on puutteellinen. Siinä ei ole otettu huomioon Iso-Pitkustaa
ja Vähä-Pitkustaa, jotka ovat pinta-alaltaan huomattavan suuria
verrattuna Kalaton-lampeen ja Immenjärveen. Siten luontotyyppiin kohdistuva
haitallinen vaikutus on niiden osalta huomattavasti suurempi.
Iso-Pitkustassa vedenpinnan aleneminen noin metrillä on johtanut rantaviivan
vetäytymiseen noin 3–10 metrillä. Siten Iso-Pitkustan pinta-ala on
pienentynyt merkittävästi, kuten myös Vähä-Pitkustan. Kalaton-lammessa
vedenpinnan noin kahden metrin lasku on johtanut vielä merkittävämpään
rantaviivan vetäytymiseen ja myös lammen pinta-alan pienenemiseen.
Vähä-Pitkusta on Suomen oloissa poikkeuksellinen meromiktinen
järvi. Natura-arvioinnissa ei mainita järven meromiktiasta, mitä on pidettävä
puutteena. Lisäksi ainoastaan Kaskistonnummen ottamon vaikutusta
Kalattoman järven vedenpintaan on arvioitu, vaikka Kalattomannotkon
ottamo sijaitsee sitä lähempänä, aivan Kalattoman luonnonsuojelualueen
rajan tuntumassa. Viimeksi mainittu ottamo sijaitsee myös lähempänä
Iso- ja Vähä-Pitkustaa.
Natura-arvioinnista puuttuu luontodirektiivin liitteen II ja lintudirektiivin
liitteen I mukaisten alueella esiintyvien lajien populaation koon, eristäytyneisyysasteen,
ekotyypin, perintöaineksen, ikärakenteen ja suojelun tason
arviointi, mikä mainitaan luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan soveltamista
koskevassa ohjeasiakirjassa. Natura-arvioinnissa ei ole myöskään
otettu huomioon vaatimusta sisällyttää suunnitelmaan tai hankkeeseen
selvitystä lieventävistä toimenpiteistä, joilla voidaan välttää, vähentää
tai jopa kumota alueeseen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia. Valituksessa
on viitattu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Natura-arvioinnista
antamaan lausuntoon.
Edellä mainitut seikat huomioon ottaen lupaa töiden aloittamiseen ennen
päätöksen lainvoimaiseksi tulemista ei olisi tullut myöntää.
5. Someron vesiensuojeluyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että Vaasan
hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset
kumotaan ja hakemus hylätään. Töidenaloittamislupa tulee kumota.
Toissijaisesti yhdistys on vaatinut, että lupamääräyksiä ja tarkkailuohjelmaa
on täsmennettävä ainakin seuraavasti:
Kun Iso-Pitkustan vedenpinta on tason N60 +92,80 alapuolella, vedenotto
Kalattomannotkon ottamosta tulee lopettaa.
Vedenottamon ennenaikainen rakentaminen on keskeytettävä ja keskeyttämistä
on tehostettava uhkasakolla.
Asianmukaisten pohjatietojen sisältö on määrättävä nykytietämystä vastaavasti
ja niiden hankkiminen alueesta hyvissä ajoin ennen vedenoton
alkamista on varmistettava sanktiomenettelyllä.
Tarkkailu on aloitettava määräajassa ja mainittujen määräysten noudattaminen
tulee liittää lupapäätöksen valvonnasta annettaviin täsmällisiin ja
pakottaviin määräyksiin sanktioineen.
Määräykset vedenoton keskeyttämisestä on annettava vedenoton mahdollistavassa
lupapäätöksessä. Määräyksissä on asetettava myös veden
ottamisen lopettamista ja veden korkeutta koskevat hälytysrajat ja sanktiot
määräysten rikkomisesta.
Asiassa on tarkkailun selkeyttämiseksi ja tehostamiseksi perustettava
sanktioiden uhalla yhteydenpitoelin, jossa kaikki osapuolet ovat edustettuna.
Lupamääräyksissä on oltava valvontaan liittyvät asiat ja niiden ohjeistus
sanktiomääräyksineen. Lupamääräyksiin on sisällytettävä myös
uhka luvan raukeamisesta, mikäli hakija ei noudata lupamääräyksiä.
Lisäksi asiassa on tehtävä ympäristövaikutusten arviointimenettely
(YVA) ennen luvan myöntämistä.
Lisäksi yhdistys on pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus toimittaa
asiassa katselmuksen.
Vaatimustensa tueksi yhdistys on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa
ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:
Yhdistys on ilmoittanut yhtyvänsä siihen, mitä Kalle Alhoranta ja Someron
ympäristölautakunta ovat asiassa esittäneet.
Lähtökohtana nyt kysymyksessä olevan luvan epäämiselle tulee pitää
korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2005 tekemässä päätöksessä luvan
voimassaolosta otettua kantaa. Siihen nähden aluehallintoviraston
päätöksellä 30.5.2013 myönnetty lupa aloittaa työt välittömästi on lainvastainen,
eikä edellytyksiä vedenottoluvan myöntämiselle ole.
Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoiden vedenottolupaa
on nykytilanteessa arvioitava erityisesti sen yleisen tarpeen
pohjalta. Ympäristönäkökohtien vuoksi hankkeen mitoitusta on jouduttu
supistamaan murto-osaan alkuperäisestä. Siitä huolimatta esimerkiksi
Iso-Pitkustan veden pinta on laskenut huomattavasti. Haitat alkavat yhä
selvemmin olla hyötyjä suuremmat. Sen vuoksi ympäristövaikutusten arviointimenettely
on tarpeellinen ennen luvan myöntämistä.
Aiemman luvan perusteena olleet pohjatiedot ovat osoittautuneet niin
puutteellisiksi, virheellisiksi ja harhaanjohtaviksi, että koko tilanne on
arvioitava perin pohjin uudelleen. Myös Natura-velvoitteet edellyttävät
uudet ja tarkentuneet lähtökohdat perin pohjin huomioon ottavaa lupaprosessia
rutiininomaisen jatkoluvan sijasta. Uuden luvan myöntäminen
Natura-alueelle edellyttää asiaa koskevien unionioikeuden säännösten
huomioon ottamista.
Liikelaitos Salon Veden todellinen tarve haetulle vedenotolle Kalattomannotkon
ja Kaskistonnummen pohjavedenottamoista on käytännössä
osoittautumassa merkityksettömäksi uudessa tilanteessa, joka syntyi Salon
kaupungin muututtua uudeksi kymmenen kunnan suurkunnaksi. Tällä
laajalla hallinnollisella alueella on nykyisin 38 vedenottamoa. Huoltovarmuusnäkökohdat
voitaisiin turvata myös Someron useaan otteeseen
tarjoamalla pohjavedellä. Salon kasvaneet pohjavesireservit on otettava
huomioon lupatarkastelussa ja hanke on hylättävä.
Salon Veden vedenotosta on aiheutunut Iso-Pitkustan veden pinnan hälyttävä
aleneminen Salon kaupungin reagoimatta siihen asianmukaisesti.
Iso-Pitkustaa uhkaava tuhoutuminen osoittaa nykyisten lupaehtojen ja
tarkkailujärjestelmän toimimattomuuden. Sen vuoksi Iso-Pitkustan ja
Vähä-Pitkustan veden pinnan korkeudelle on luvassa asetettava ehdoton
hälytysraja koskien veden ottamisen keskeyttämistä. Hallinto-oikeuden
antama määräys Kalaton-lammen pinnan korkeudesta suhteessa havaintoputken
P333 pinnan tasoon ei ole onnistunut, koska vedenpinta havaintoputkessa
P333 alitti määräyksen tason jo lähtötilanteessa.
6. Vesistöklinikka – Salon vesistöjen hoitoyhdistys ry on valituksessaan
esittämillään perusteilla hakenut muutosta Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen.
Salon kaupunki on velvoitettava kokonaan lopettamaan vedenpumppaus
Kiikalan nummelta.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on ilmoittanut,
ettei sillä ole valitusten johdosta asiassa uutta lausuttavaa.
Armi ja Pentti Nikander, Arto ja Pirkko Paalanne, Paula Piela, Sirkku
Tapanainen sekä Ison Pitkustan Kalastusyhdistys ry ovat antaneet Liikelaitos
Salon Veden valituksen johdosta selitykset, joissa on esitetty valituksen
hylkäämistä.
Kauko Mäkeläiselle, Juha Puistolle ja hänen asiakumppaneilleen sekä
Kerttu Nokkalalle ja hänen asiakumppaneilleen on varattu tilaisuus antaa
selityksensä Liikelaitos Salon Veden valituksen johdosta. Selityksiä
ei ole annettu.
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö
ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valitusten johdosta lausunnon,
jossa on esitetty seuraavaa:
Ympäristöministeriö on 13.11.1995 katsonut, että riittäviä perusteluja
YVA-menettelyn soveltamiselle ei ole. Vaihtoehtoisten vedenottomahdollisuuksien
kokonaistarkastelua ei näin ollen ole tehty.
Someron vesiensuojeluyhdistys ry on viitannut valituksessaan Pitkustajärville
vedenotosta (ja koepumppauksesta) aiheutuneisiin ongelmiin,
mitä ELY-keskus pitää asianmukaisena. Vähä-Pitkustalle tehtiin maastokäynti
2.12.2014, koska laituri on jäänyt pysyvästi kuivilleen. ELY-keskus
pitää Liikelaitos Salon Veden mainintaa veden jakelun katastrofista
liioiteltuna. Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen ottamoiden osuus
on ollut noin 6–22 % pumpatusta vesimäärästä vuosina 2011–2013.
Vuoden 2011 osalta ELY-keskuksessa olevan taulukon tiedot näyttävät
puutteelliselta.
Havaintoputken P333 pohjaveden tason sitominen Kalaton-lammen veden
pinnan vähintään 6,20 metriä korkeampaan tasoon turvaa osaltaan
Hyyppärän alueen luontotyyppejä ja lajeja, joskaan tosiasiatietoja tämän
lupaehdon riittävyydestä lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelutason
turvaamiseksi ei ole.
Someron ympäristölautakunta on antanut Liikelaitos Salon Veden valituksen
sekä aluehallintoviraston ja ELY-keskuksen lausuntojen johdosta
selityksen. Lautakunta on muun ohella todennut, että koska pohjavettä
koskevat minimitilanteet ovat luonnon kannalta kriittisiä, päätöksessä on
oltava selkeästi mitattava vedenoton lopettamista koskeva määräys, mikäli
vedenottolupa pysytetään. Luvan mukaisten vedenottomäärien vaikutukset
ovat yhä arvailujen varassa.
Vuonna 2012 luvassa tarkoitettujen pumppaamoiden osuus oli 10 % ja
vuonna 2013 alle 6 % pumpatusta vesimäärästä. Mikäli vuotuinen ottomäärä
näistä pumppaamoista olisi luvan mukainen 1 000 m3/vrk ja kaikkien
Salon Veden vedenottamoiden vuotuinen pumppaus yhteensä
3 000 000 m3, pumppaamoiden osuus olisi 12 % Salon alueella pumpatusta
vesimäärästä. Ilman Hyyppärän ottamoitakin on aiemmin tultu toimeen
ja vastaisuudessakin vaihtoehtoja Salon kaupungilla on riittävästi
turvaamaan kaupungin vedensaanti. Hyyppärän ottamoilta vettä on pumpattu
Salon keskustan sekä Halikon ja Perttelin verkostoihin. Näillä
alueilla kunnallisen vesijohtoverkon piirissä vedenkulutus on nykyisinkin
vielä suunnilleen tasolla 7 000 m3/vrk. Ympäristöhallinnon sivuilta
tulostetuista pohjavesialueiden luokitustiedoista ja Salon kaupungin vesihuollon
kehittämissuunnitelman taulukosta ilmenee, että Salon jo käytössä
olevilta keskeisiltä pohjavesialueilta on vahvistettujen vedenottolupien
perusteella otettavissa runsaasti kyseessä olevan alueen kulutustarvetta
enemmän pohjavettä. Vedenoton loppuminen kokonaan Hyyppärän
Natura-alueelle sijoitetuista ottamoista ei voi olla Salon Vedelle ylipääsemätön
tilanne. Sen sijaan vedenoton jatkaminen kokonaisuuden
kannalta merkityksettömillä, nykyisen luvan mukaisilla ottomäärillä olisi
taloudellisesti järjetöntä ottaen huomioon vedenoton edellyttämä massiivinen
tarkkailu. Pienikin ottaminen ja sen edellyttämästä tarkkailusta aiheutuva
tallaantuminen voi aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia luonnon
olosuhteissa ja etenkin aroissa lähdeympäristöissä.
Kalle Alhorannalle ja Someron vesiensuojeluyhdistys ry:lle on varattu tilaisuus
antaa selityksensä Liikelaitos Salon Veden valituksen sekä aluehallintoviraston
ja ELY-keskuksen lausuntojen johdosta. Selityksiä ei ole
annettu.
Liikelaitos Salon Vesi on antanut selityksen Someron ympäristölautakunnan,
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen,
Someron vesiensuojeluyhdistys ry:n ja Kalle Alhorannan valitusten
johdosta sekä aluehallintoviraston ja ELY-keskuksen lausuntojen
johdosta. Liikelaitos Salon Vesi on muun ohella esittänyt, että vedenottolupa
Kaskistonnummelle ja Kalattomannotkolle on Salon vedenhankinnalle
oleellisen tärkeä. Salon nykyisten käytössä olevien vedenottamoiden
ottoluvat on arvioitu aikoinaan liian suuriksi ja näin ollen kulutuksen
kasvuun ei juuri jää pelivaraa.
Hankkeesta on tehty asianmukainen ja riittävä Natura-arviointi, jota on
täydennetty ELY-keskuksen esittämillä tavoilla sekä alueen seurannasta
kertyneillä tiedoilla lupaprosessin aikana. Täydennyksissä on otettu huomioon
muun muassa yhteisvaikutukset muiden vedenottamoiden kanssa
sekä ilmastonmuutoksen merkitys alueen pohjavesiin. Muut alueen vedenottamot
on perustettu ennen Hyyppärän harjualueen sisällyttämistä
osaksi Natura-verkostoa. Ne sijaitsevat eri valuma-alueilla kuin nyt
kysymyksessä olevat vedenottamot ja lisäksi niiden vedenottomäärät
ovat vähäiset suhteessa koko Natura-alueeseen. Virtaamaolosuhteet ja
purkautuvat vesimäärät tunnetaan riittävällä tasolla hyvien vaikutusarvioiden
tekemiseksi. Alueen pohjavesivaikutusten kokonaislaajuus suhteessa
Natura-alueeseen on hyvin tunnettu. Pohjaveden valuma-aluejaosta
on vielä Natura-arvioinnin jälkeen tehty tarkennettu 13.8.2012 päivätty
selvitys. Otettava pohjavesimäärä, yhteensä 1 000 m3/d, on vähäinen
suhteessa valuma-alueen antoisuuteen ja se turvaa alueen kasvillisuuden
säilymisen. Kasvillisuusseurantaraportit on toimitettu ELY-keskukselle.
Hanke ei ole rinnastettavissa Oripään Myllylähteen tilanteeseen, jossa
käyttöön otettu vesimäärä 10 000 m3/vrk on kymmenen kertaa suurempi
kuin nyt otettava vesimäärä. Lisäksi käsitys siitä, ettei lähdevirtaamiin
vedenoton aikana voitaisi vaikuttaa, on virheellinen. Lähteiden vesitalouteen
voidaan haluttaessa vaikuttaa pohjaveden takaisinimeytysjärjestelyillä
(tekopohjaveden muodostaminen lähdevirtaamien lisäämiseksi).
Tällaisia järjestelyitä on suunniteltu ja toteutettu muissa vedenottohankkeissa,
esimerkiksi Turun seudun Veden Virttaankankaan tekopohjavesilaitoksella
ja Hangon kaupungin Isolähteen vedenottamolla.
Mahdollisen vaikutusalueen lähteiköillä on käynnissä kasvillisuusseuranta,
jota toteutetaan ELY-keskuksen hyväksymän ohjelman mukaan.
Muutoksia ei ole havaittu tihkupinnoilla. Röyhysaramättäiden muutokset
ovat selviä ainoastaan Pillistösuolla. Yrttikorvessa ei kasvillisuusseurannan
perusteella ole mitään viitteitä muutoksista. Mikäli Pillistösuolla
olevat muutokset ovat jatkuvia ja vedenotosta johtuvia, lähteikköalueita
voidaan kunnostaa (veden imeytys, ojien tukkiminen, haihduttavan
puuston poisto) ja siten kompensoida vedenoton vaikutuksia.
Merkittävät haittavaikutukset on suljettu pois sillä, että vedenotto on rajoitettu
hyvin maltilliseen määrään. Luvan mukainen vedenotto 1 000
m3/vrk on vain noin 5 % Natura-alueen pohjavesistä ja 13 % vedenoton
valuma-alueen pohjavesistä. Hanke ei siten aiheuta merkittäviä hydrologisia
muutoksia Natura-alueella. Siten myös hydrologisista muutoksista
seuraavat kasvillisuusmuutokset jäävät vähäisiksi. Vedenotosta huolimatta
kaikilla lähdealueilla tulee säilymään lähdelajistolle suotuisa kostean
viileä ilmasto.
Kasvillisuusseurannan näytealoilla ei vuosien 2011–2014 välisenä aikana
ole tehty havaintoja kuivumisesta, eikä merkittäviä muutoksia pohjaja
kenttäkerroksen kasvillisuuden peittävyyksissä tai lajikoostumuksessa
ole ollut. Sen sijaan Pillistösuon röyhysaramättäiden versomäärät ovat
selvästi laskeneet. Lamminlähteellä kolmen mättään versomäärät ovat
laskeneet selvästi, mutta seitsemällä muulla mättäällä versomäärät ovat
joko pysyneet suunnilleen samalla tasolla kuin aikaisempinakin vuosina
tai nousseet. Yrttikorven röyhysaramättäiden yksilömäärissä on tapahtunut
seurannan aikana kasvua, mikä yhdessä kasvillisuusnäytealojen
tulosten kanssa tukee käsitystä siitä, etteivät vedenoton vaikutukset ulotu
Yrttikorpeen. Harsosammalen kasvupaikat ovat kaikilla seurattavilla
näytealoilla kaikilla alueilla säilyneet muuttumattomina, eikä niissä ole
ollut havaittavissa kuivumista. Myös Yrttikorvessa esiintyvien otalimisammalen
ja isonauhasammalen kasvupaikat ovat pysyneet muuttumattomina.
ELY-keskuksen epäily pohjaveden lämpötilan noususta vedenoton vuoksi
on perusteeton. Tiedossa ei ole mekanismia eikä myöskään havaintosarjoja,
jotka osoittaisivat, että pohjaveden lämpötila nousee vedenottotilanteessa.
Lähdelajisto voi taantua lähdevirtaaman vähetessä. Nyt kysymyksessä
olevassa hankkeessa otettava vesimäärä on niin vähäinen, että
on ilmeistä, että merkittäviä virtaamamuutoksia ei tule lähdealueille.
Vedenottohanke ei vaikuta Karateen tai Karateen laskevaan Salakkajärven
laskupuroon. Salakkajärvestä Karateen laskevan uoman vesi on pintavaluntaa,
joka tulee pääosin Salakkajärvestä sekä Salakkajärven itäpuolen
lammista ja kallioalueilta. Uomaan voi myös purkautua vähäisiä
määriä paikallista, lyhyen virtausmatkan kulkenutta pohjavettä lampien
itä- ja kaakkoispuolen kallioalueilta, joissa on ohut maapeite. Pinnan tasot
karttakorkeutena ovat Salakkajärvessä +111,2 m mpy ja Karatessa
+103,9 m mpy. Karaten pinta on 14 metriä ylempänä kuin läheisimmät
pohjaveden havaintopisteet (P333, noin tasossa +90). Lampien pinnan
tason nostaa todennäköisesti itään päin kohoava kalliopinta, joka toimii
pohjaveden valuma-alueiden jakajana itään päin mentäessä. Kallio on
paljastuneena useassa kohdassa muun muassa Kaitalammin ja Vääräjärven
lähellä. Karate, Salakkalampi ja itäpuolen lammet ovat todennäköisesti
täysin erillisiä Kalattomannotkon ja Kaskistonnummen vedenottamoiden
aiheuttamasta pohjaveden pinnan painetason vaihtelusta varsinaisessa
pohjavesimuodostumassa. Karateen päättyvä pintavalunta kuitenkin
imeytyy alas Yrttikorpeen ja Halkjärveen purkautuvaan pohjavesimuodostumaan,
kuten ELY-keskuskin on todennut.
ELY-keskuksen valituksessa mainitun pohjavesimallin tulosten käyttökelpoisuuden
ja tarkkuuden arviointiin tarvittavat mallin tyyppi- ja rakennetiedot,
kalibrointitiedot ja malliin käytetyn lähdeaineiston tiedot
puuttuvat. Mikäli mallinnustulokset on tehty Seppälän (2005) laatimalla
pohjavesimallilla, malli on rakenteeltaan yksikerroksinen eikä se todennäköisesti
kuvaa Salakkajärveä ja Karatea, jotka ovat mallinnetun pohjavesisysteemin
yläpuolella olevia erillisiä lampia. Muutenkin pohjavesimallinnustulokset
ovat yleensä yleispiirteisiä, eikä niistä tule tehdä yksittäistä
kohdetta koskevia täsmällisiä päätelmiä etenkään mallin reunaalueilla.
Pohjaveden pinnan seurantatietojen ja lampien korkeustasojen
perusteella ei ole todennäköistä, että vedenotto vaikuttaisi Karateen tai
Salakkajärveen saakka.

Pohjavedenotto aiheuttaa pohjaveden pinnan aleneman ympäristössään.
Alenema on suurin vedenottamon lähialueella. Aleneman suuruus ja laajuus
riippuvat vedenottomäärästä, maaperäolosuhteista ja vedenottamon
sijoittumisesta suhteessa valuma-alueeseen.
Vedenotto alentaa pääpiirteissään lampien vesipintaa samalla määrällä
kuin pohjaveden pintaa alenema-alueella, joskin vaikutuksissa on lampikohtaisia
pieniä eroja. Vaikutusalueella olevat lammet ovat Kalaton, Pitkustat
ja Immenjärvi.
Vedenoton vaikutusalueelle sijoittuvia luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä
ovat lähteet ja lähdesuot, pikkujoet ja purot, karut kirkasvetiset
järvet sekä puustoiset suot Pillistösuolla, Kalattomannotkossa ja osittain
Lamminlähteellä. Vedenoton vaikutus ei näy huurresammallähteet-luontotyypissä,
jota esiintyy Yrttikorven alueella.
Nyt kysymyksessä oleva lupa-asia ei ole aikaisemman luvan jatkolupahakemus,
vaan uusi erillinen lupahakemus. Edellisen määräaikaisen luvan
ja nyt vireillä olevan lupaprosessin aikana vedenottamoilta on kertynyt
usean vuoden käyttökokemus. Tiedon taso on oleellisesti parempi
kuin vuonna 2005 päättyneessä lupaprosessissa, jossa havaintoaineisto
vedenoton vaikutuksista perustui neljä kuukautta kestäneeseen koepumppaukseen.
Lisääntynyt tieto ei kuitenkaan ole muuttanut peruskuvaa
alueen hydrologiasta.
Alueella on voimassa Vaasan hallinto-oikeuden määräämä lupaehto, joka
rajoittaa vedenottoa havaintoputken P333 ja Kalattoman lammen veden
korkeustasojen mukaan. Liikelaitos Salon Vesi on noudattanut lupamääräyksiä.
Todellisuudessa vedenotto on rajoitusmääräyksen vuoksi ollut
pysähdyksissä.
Salosta muodostettiin suurkunta vuonna 2009, kun kymmenen kuntaa
liitettiin yhteen. Tuolloin on ollut käytössä 33 vedenottamoa, joista nykyisin
on käytössä veden laadun ja ottomäärien huonontuessa 19 ottamoa.
Salon kaupungin veden tarve on noin 7 000 m3/vrk. Vesijohtoverkostot
on liitetty toisiinsa lukuun ottamatta Kiskoa, joka toimii oman
vedenottamon varassa. Vedenottamoilta käyttöön saatavaa vesimäärä
jää usealla vedenottamolla huomattavasti luvan mukaisen määrän alle.
Todellinen, ottamoilta yhteensä saatava enimmäisottomäärä on noin
9 000 m3/vrk riippuen vuodesta. Kahden vuoden vähäsateinen jakso rajoittaa
vedenottoa usealla ottamolla. Salon kaupungin on saatava lisää
vedenottokapasiteettia nykyisen vedenjakelun häiriöttömäksi turvaamiseksi.
Lisäksi on tarpeen varautua vedentarpeen kasvuun teollisuutta ja
muita investointeja varten.
Pitkustojen luontoarvot on kuvattu Natura-arvioinnissa, eikä lampien
luonto ole kohtuullisille korkeusvaihteluille herkkää. Vedenotto vaikuttaa
pohjaveden ja pintaveden tasoihin vedenottamon ympäristössä. Pitkusta-
lampien korkeusvaihtelu on luontaisesti suurta. Vuoden 2009 veden
pinnan taso ei ole Pitkustan pitkäaikainen normaali taso, vaan edustaa
kaikkien mittaussarjojen huippua.
Vedenoton luvan sitominen suoraan lampien pintojen korkeusvaihteluihin
ei ole toimiva lupamääräys, koska veden pintojen luontainen vaihtelu
alueella on niin suurta. Siksi ”kelluva” lupaehto on nähty paremmaksi
lähtökohdaksi, mikäli vedenottoa halutaan rajoittaa otetun vesimäärän
mukaan.
Alueella ei tapahdu sellaisia muutoksia, että lupakäsittely tulisi tehdä
luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaan. Hanke ei siten edellytä
valtioneuvoston luonnonsuojelulain 66 §:n mukaista käsittelyä. Vähäisellä
vedenottomäärällä on turvattu, että hanke ei vaikuta merkittävästi
Natura-alueen luonnonarvoihin. Vähäisiä kasvillisuusmuutoksia ei voida
pitää merkittävinä, eikä esteenä luvan myöntämiselle. Vedenoton vaikutusten
seuranta on Hyyppärän harjualueella korkeatasoista. Seuranta on
aloitettu vuonna 2008, lukuun ottamatta kasvillisuusseurantaa, joka saatiin
viranomaista tyydyttävällä tavalla käyntiin vuonna 2010. Pohjaveden
pinta laskee aina vedenoton alussa. Sen jälkeen alenema vakiintuu,
eikä alenema enää kasva. Kiikalassa aleneman vakiintuminen kestää havaintojen
mukaan 0,5–1 vuotta vedenottomäärästä riippuen. ELY-keskuksen
lausunnossa annetuissa vedenpinnan alenematiedoissa ei ole
otettu huomioon luonnollista korkeuden vaihtelua, joka on alueella huomattavaa,
1–2 metrin luokkaa.
Kiikalannummen vedentuotanto ja toiminnan vakiinnuttaminen on Salon
kaupungin kannalta tärkeää. Vedenoton aiheuttamat hydrologiset muutokset
ovat palautuvia. Myös lähdekasvillisuuden vähäiset muutokset
ovat palautuvia tai kunnostustoimilla korjattavissa, mikäli muutoksia
syntyy. Edellytykset töidenaloittamisluvan myöntämiseksi ovat olemassa.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue
on antanut Liikelaitos Salon Veden selityksen johdosta vastaselityksen,
jossa on uudistettu ELY-keskuksen valituksessa esitetty ja lisäksi
esitetty muun ohella seuraavaa:
Hyyppärän Natura-alueella on vedenottamoita ja hankkeita, jotka heikentävät
Natura-alueen luontotyyppien tilaa. Vedenotto lisää haitallista
vaikutusta luontotyyppeihin ja lajeihin. Ramboll Finland Oy:n tekemä
yhteisvaikutuksen arviointi jää hyvin puutteelliseksi. Oleellista merkitystä
ei ole sillä, ovatko vedenottamot eri pohjaveden muodostumisalueella,
vaan yhteisvaikutusten arvioinnissa olisi tullut kokonaisuudessaan arvioida,
miten Hyyppärän Natura-alueella olevien luontotyyppien ja lajien
muun muassa lähteet ja lähdesuot ja karut kirkasvetiset järvet suotuisaan
suojelutasoon eri hankkeilla lyhyellä ja pitkällä aikavälillä vaikutetaan
Natura-alueen sisällä. Yhteisvaikutus ei tarkoita vaikutuksia Natura-
alueella olevan luontotyypin yhteen kohteeseen, vaan vaikutuksia
luontotyyppiin koko Natura-alueella. Mikäli yhteisvaikutuksia ei arvioitaisi
tällä tavalla, olisi mahdollista erillisillä hankkeilla vähitellen kohde
kerrallaan heikentää luontotyppiä. Lähteet ja lähdesuot -luontotyypin tila
on merkittävästi heikentynyt kaikkialla Etelä-Suomessa vedenoton ja
ojitustoiminnan vuoksi. EU:n direktiiviraportoinnin 2007–2012 mukaan
luontotyypin tila on tämän vuoksi epäsuotuisa.
Hetepintojen kuivahtamisesta johtuvat lajiston häviämiset ja suojeltavan
Natura-luontotyypin heikkeneminen eivät ole palautuvia ominaisuuksia,
vaikka vedenoton lopettamisen jälkeen lähteiden purkauma palaisi luontaiselle
tasolle. Pillistösuolla on jo havaittu merkittävää negatiivista kehitystä
röyhysaran osalta, mikä kuvastaa luontotyypin tilan heikentymistä.
Luvansaajan ehdottamat lähteikköalueiden kunnostustoimet olisivat
riittämättömiä. Pelkkä ojien tukkiminen tuskin auttaa, jos purkautuvan
veden määrä on vähentynyt vedenoton vuoksi. Kokemukset lähteiden
vesitalouden ennallistamisesta ovat ristiriitaisia. Laajan purkaumaalueen
ennallistaminen on erittäin haastavaa ja taantuneen arvokkaan lajiston
palautuminen lähes mahdotonta.
ELY-keskus on luonnonsuojelulain 47 §:n 3 momentin nojalla rajannut
Salakkajärven rannalle ja Pillistösuolle erityisesti suojellun harsosammalen
elinympäristöt luonnonsuojelulain mukaisilla rajauspäätöksillä
4.12.2014 ja 10.12.2014. Salakkajärven rannalla on harjurinteen alapuolella
edustava lähteikkötihkupinta-alue, joka löytyi vuonna 2014. Vesitalouden
muutokset saattavat hävittää tai heikentää erityisesti suojeltavan
lajin, harsosammalen, säilymiselle tärkeät esiintymispaikat. Vedenoton
vaikutukset Salakkajärven-Karaten alueeseen ovat epäselvät.
ELY-keskus on arvioinut, että Lounais-Suomen oloissa poikkeuksellisen
arvokkaan Hyyppärän harjualueen luonnonympäristön (lähteikköalueet,
karut kirkasvetiset järvet, puustoiset suot) haitallinen muuttuminen on
vedenoton, kuivien kausien ja muiden tekijöiden yhteisvaikutusten takia
alkanut. Veden pinta ei tarkkailutulosten (mittaukset 10.–12.2.2015) mukaan
ole vieläkään kääntynyt nousuun, vaikka vedenotto on ollut pitkään
pysähdyksissä.
Vedenottohanke on vaikuttanut Hyyppärän Natura-alueen koskemattomuuteen.
Luontotyyppiin karut kirkasvetiset järvet kuuluvien lampien
pinta on laskenut pysyvän luonteisesti ja lähdealueilla on tapahtunut
54 (63)
lyhytaikaisenkin seurannan perusteella jo muutoksia, joiden palautuminen
voi olla vaikeaa. Vedenoton jatkuessa suunnitellulla tavalla haitalliset
muutokset tulisivat jatkumaan.
Someron vesiensuojeluyhdistys ry on antanut vastaselityksen Liikelaitos
Salon Veden selityksen johdosta.
Someron ympäristölautakunta on antanut Liikelaitos Salon Veden selityksen
johdosta vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:
Kulutuksen kasvu on perusteeton olettamus otettaessa huomioon Salon
kaupungin viimeaikainen kehitys, eikä edes entisen kaltainen vedenkulutus
näytä realistiselta. Hakijan konsultin arviot pohjavesistä perustuvat
keskiarvoihin. Pohjaveden pinnan ollessa alhaisella tasolla suhteellinen
vedenottomäärä kasvaa ja vedenoton haittojen merkittävyys korostuu.
Kuivina kausina vedenottomäärän osuus voi nousta mahdollisesti 30–
50 % vedenoton valuma-alueen pohjavesistä. Todellisia tieteellisesti kestäviä
perusteluja vedenoton vaikutuksista ei ole esitetty. Lisäksi vedenoton
pitkäaikaisvaikutukset todennäköisesti korostaisivat haittojen merkitystä.
Hakijan selityksen mukaan hankkeella ei ole vaikutusta Yrttikorven
hydrologiaan ja kasvillisuuteen. Kuitenkin tarkkailuraporteista, jotka
on tehty lähteitä valokuvaamalla, ilmenee tapahtuneen muutoksia vedenoton
aloittamisen jälkeen.
Hakijan selityksessä vähätellään Salon vedenottomahdollisuuksia muista
yli 30 ottamosta ja muilta pohjavesialueilta. Selityksessä esimerkiksi
väitetään ottamoilta yhteensä saatavaksi maksimiottomääräksi noin
9 000 m3/vrk, kun Salon nykyinen vedenkäyttö on 7 000 m3/vrk ja kun
Salon kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelman mukaan esimerkiksi
vuonna 2008 pumpattiin vettä keskimäärin lähes 11 000 m3/vrk.
Hakijan selityksessä perustellaan vedenottolupaa muun muassa sillä, että
kahden vuoden vähäsateinen jakso rajoittaa vedenottoa usealla ottamolla.
Tosiasiassa Hyyppärän Natura-alueen ottamoista vedenotto jouduttaisiin
vähäsateisina jaksoina lopettamaan kokonaan eli tässä suhteessa
nämä ottamot olisivat Liikelaitos Salon Vedelle hyödyttömiä. Luvansaajan
selityksessä todetaan, että Pitkustojen luontoarvot on kuvattu Naturaarvioinnissa
ja tämän mukaan lampien luonto ei olisi herkkä kohtuullisille
korkeusvaihteluille. Natura-arvioinnissa luontoarvojen kuvaaminen on
ilmeisen suurpiirteistä. Kaikissa havaintopisteissä vedenkorkeus on vedenoton
alettua jäänyt alle 1990-luvun tason, vaikka 2010-luvulla on ollut
runsassateisiakin vuosia. Pitkusta-järvien vedenpinta ei ole noussut
aiemmalle normaalitasolle vedenoton keskeytyksestä huolimatta, mikä
on huolestuttavaa.
Kokemus on osoittanut, että maltillisiakaan määriä vettä ei ole voitu
ottaa, vaan vedenotto on jouduttu useaan otteeseen keskeyttämään runsassateisista
jaksoista huolimatta. Vedenoton aiheuttamien hydrologisten
muutosten palautuminen tähänastisen vedenoton jälkeen on ollut hidasta.
Lähdekasvillisuuden tai lähde-eliöstön palautumisesta muutosten tapahduttua
ei ole takeita. Luvansaajan esittämät kunnostustoimet vaikuttavat
teoreettisilta ja vedenottohankkeen hyötyyn verrattuna epärealistisilta.
Kalle Alhorannalle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen Liikelaitos
Salon Veden selityksen johdosta. Vastaselitystä ei ole annettu.
Liikelaitos Salon Vesi on antanut Paula Pielan, Armi ja Pentti Nikanderin,
Ison Pitkustan Kalastusyhdistys ry:n, Arto ja Pirkko Paalanteen,
Sirkku Tapanaisen ja Someron ympäristölautakunnan vastineiden johdosta
vastaselityksen.
Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 22.6.2015 tekemällään välipäätöksellä
taltionumero 1757 hylännyt Varsinais-Suomen ELY-keskuksen
ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen täytäntöönpanon keskeyttämistä
koskeneen hakemuksen lausuen, ettei Vaasan hallinto-oikeuden
päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiseen tässä vaiheessa ollut syytä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Vesistöklinikka – Salon vesistöjen hoitoyhdistys ry:n valitusta ei tutkita.
Korkein hallinto-oikeus on muutoin tehtyjen valitusten johdosta tutkinut
asian.
2. Someron Vesiensuojeluyhdistys ry:n vaatimus katselmuksen toimittamisesta
hylätään.
3. Valitukset hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta
ei muuteta.
4. Lausuminen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta
raukeaa.
Perustelut
1. Vesistöklinikka – Salon vesistöjen hoitoyhdistys ry ei ole valittanut
Vaasan hallinto-oikeudelle aluehallintoviraston päätöksestä. Hallintooikeus
ei ole muuttanut aluehallintoviraston päätöstä tältä osin valittajan
kannalta vahingolliseen suuntaan. Näistä syistä yhdistyksen valitus on
jätettävä tutkimatta.
2. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan
toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys,
katselmuksen toimittaminen asian ratkaisemiseksi ei ole tarpeen.
3.
Natura-arvioinnin riittävyys
Vesilain (264/1961) 1 luvun 23 c §:n (1105/1996) mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa
ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin vesilain
mukaista toimenpidettä suoritettaessa on, sen lisäksi mitä vesilaissa säädetään,
noudatettava, mitä muun muassa luonnonsuojelulaissa
(1096/1996) ja sen nojalla säädetään.
Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma
joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien
kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston
Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn
alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai
on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan
tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset.
Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella,
jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia
vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä
myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain
(468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.
Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on pykälän
2 momentin (1587/2009) mukaan katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu
arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä
lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa
luonnonsuojelualue on. Jos elinkeino-, liikenne- tai ympäristökeskus
itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö.
Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden
kuukauden kuluessa.
Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa
myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa
suunnitelmaa, jos saman lain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi-
ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi
heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on
sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.
Sen estämättä, mitä luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa säädetään,
saadaan lupa kuitenkin saman pykälän 2 momentin mukaan myöntää
taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleis57
istunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän
yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua
ole.
Euroopan komissio on vuonna 2000 julkaissut tulkintaohjeen ”Natura
2000 -alueiden suojelu ja käyttö, Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan
säännökset”. Tulkintaohje ei ole oikeudellisesti sitova, vaan ilmaisee komission
käsityksen mainittujen säännösten tulkinnasta. Tulkintaohjeen
kohdissa 4.4.2. ja 4.4.3. esitetään varovaisuusperiaatteesta ja yhteisvaikutusten
huomioon ottamisesta muun ohella, että direktiivin 6 artiklan
3 ja 4 kohdassa säädettyjen varotoimien toteuttaminen ei edellytä varmuutta
vaan sitä todennäköisyyttä, että vaikutukset ovat merkittäviä.
Näin ollen on varovaisuusperiaatteen mukaista, että arviointia ei saa jättää
suorittamatta sen vuoksi, että vaikutusten merkittävyydestä ei ole
varmuutta. Direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa ei määritellä yksiselitteisesti,
mitkä suunnitelmat ja hankkeet kuuluvat yhteisvaikutusta koskevan
säännöksen soveltamisalaan. On tärkeä huomata, että tämän yhteisvaikutusta
koskevan säännöksen taustalla on pyrkimys ottaa huomioon kumulatiiviset
vaikutukset, jotka myös usein tulevat ilmi vasta ajan myötä.
Tässä yhteydessä on mahdollista ottaa huomioon suunnitelmat tai hankkeet,
jotka ovat jo päättyneet, hyväksyttyjä mutta keskeneräisiä tai joiden
suunnittelu ei ole vielä lopussa. Oikeusvarmuuden vuoksi näyttäisi
tarpeelliselta rajoittaa yhteisvaikutusta koskevan säännöksen soveltaminen
sellaisiin muihin suunnitelmiin tai hankkeisiin, joiden suunnittelu on
jo päättynyt.
Tulkintaohjeen kohdan 4.6.3. mukaan direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa
tarkoitettu alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin. On
esimerkiksi mahdollista, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa haitallisesti
alueen koskemattomuuteen vain visuaalisesti tai vain sellaisten luontotyyppien
tai lajien kannalta, joita ei ole lueteltu liitteessä I tai liitteessä
II. Tällaisissa tapauksissa vaikutukset eivät ole 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja
haitallisia vaikutuksia, jos verkoston yhtenäisyys ei vaarannu.
Toisaalta käsite ”alueen koskemattomuus” osoittaa, että kysymys on tietystä
alueesta. Näin ollen on kiellettyä tuhota alue tai sen osa ja perustella
tätä sillä, että kyseisellä alueella olevien luontotyyppien tai lajien suojelun
taso jää kuitenkin suotuisaksi jäsenvaltion Euroopassa olevalla
alueella. Käsitteen koskemattomuus merkitykseksi voidaan katsoa, että
se tarkoittaa ehjänä tai täydellisenä olemista. Dynaamisessa ekologisessa
asiayhteydessä siihen voidaan myös katsoa kuuluvan kestävyys ja kyky
kehittyä tavoilla, jotka edistävät säilymistä.
Valituksenalaisessa asiassa on otettava kantaa muun ohella siihen, voidaanko
hankkeen johdosta tehtyä Natura-arviointia sitä koskeva lausuntomenettely
mukaan lukien pitää riittävänä selvityksenä siitä, että hanke
ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi
kohde Hyyppärän harjualue (FI0200010) on sisällytetty Natura 2000
-verkostoon luontodirektiivin mukaisena alueena (SCI). Aluetta ei ole
otettu Natura 2000 -verkostoon lintudirektiivin mukaisena alueena
(SPA), joten lintudirektiivin liitteen I mukaiset lajit eivät ole alueen suojelun
perusteina.
Luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien
sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun
direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 ja 4 kohta.
Tulkittaessa mainittuja säännöksiä direktiivinmukaisesti on otettava huomioon
unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.
Arvioitaessa luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa tarkoitetun heikentymisen
merkittävyyttä huomioon tulee ottaa myös mahdollisuudet
vähentää hankkeen vaikutuksia lieventävin toimin, kuten päätökseen sisältyvin
lupamääräyksin. Lupamääräyksen 1 mukaiset pohjavedenottomäärät
on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan asetettu tasolle,
joka vedenottamoiden käyttökokemuksen ja tarkkailujen perusteella on
arvioitu ottamoista voitavan ottaa ilman, että muun ohella alueen karujen
kirkasvetisten järvien luonnonarvot vaarantuvat.
Luonnonsuojelulain perusteluissa (HE 79/1996 vp s. 47) on viitattu mainitun
lain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettujen muiden hankkeiden ja
suunnitelmien osalta muihin vireillä tai tiedossa oleviin hankkeisiin ja
suunnitelmiin. Kysymys on yhteisvaikutuksia arvioitaessa siitä, milloin
jokin tuleva hanke tai suunnitelma on niin konkreettinen, että se tulee
ottaa arviointivelvollisuuden tarkastelun pohjaksi. Pykälässä tarkoitettu
arviointi ei koske olemassa olevia tai jo luvan saaneita tai hyväksyttyjä
hankkeita tai suunnitelmia.
Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys muun ohella muista
samanaikaisesti vireillä tai tiedossa olevista hankkeista tai suunnitelmista
sekä muutoin hallinto-oikeuden päätöksessä Natura-arviointia koskevien
valitusten johdosta lausutut perustelut, asiakirjoissa olevassa
31.12.2010 päivätyssä Natura-arvioinnissa ja sen 26.10.2011 päivätyssä
täydennyksessä ei ole ELY-keskuksen tai muidenkaan valittajien valituksissa
esitettyjen perusteiden johdosta sellaisia puutteita, että tehdyn arvioinnin
perusteella ei voitaisi lupaharkinnan kannalta myös asetetut lupamääräykset
huomioon ottaen riittävän kattavasti arvioida hankkeen
vaikutusten merkittävyyttä Natura-alueen suojelun perusteina oleviin
luonnonarvoihin. Kun otetaan huomioon lupamääräykseen 3 sisältyvä
velvoite tarkkailla laajasti hankkeen vaikutuksia vedenottamoiden vaikutusalueella
pohjaveden pinnankorkeuksiin sekä vesialueisiin, kysymyksessä
olevan luvan mukaiset pohjavedenottomäärät, päätökseen sisältyvistä
lupamääräyksistä 1, 4 ja 10 ilmenevät rajoitukset, sellaisina kuin hallinto-oikeus on niistä osittain muuttanut lupamääräystä 1, sekä luvan
lyhyt voimassaoloaika, luvan mukainen hanke ei merkittävästi heikennä
niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura
2000 -verkostoon.
Edellä lausuttu huomioon ottaen kysymyksessä olevasta hankkeesta ei
aiheudu sellaisia seurauksia, että lupakäsittely edellyttäisi luonnonsuojelulain
66 §:n 2 momentin mukaista menettelyä.
Kuuleminen Natura-arvioinnista
Vesilain (264/1961) 16 luvun 6 §:n (88/2000) mukaan on hakemuksesta,
jos mainitun luvun 9 §:stä ei muuta johdu, annettava tieto niille, joiden
oikeutta tai etua asia saattaa koskea, tilaisuuden varaamiseksi muistutusten
ja vaatimusten tekemiseen hakemuksen johdosta.
Asiassa on kysymys vesilain nojalla annettavasta pohjavedenottoluvasta
tilanteessa, jossa luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukainen Natura-
alueen luonnonarvoihin kohdistuvien vaikutusten arviointi saattaa sisältää
lupa-asian ratkaisemiseksi olennaista selvitystä. Aluehallintoviraston
olisi siten vesilain (264/1961) 16 luvun 6 §:n periaatteen mukaisesti
tullut luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaisesta lausuntomenettelystä
riippumatta kuulla asianosaisia arvioinnista.
Kuten hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, asian käsittelyssä on tapahtunut
menettelyvirhe siltä osin kuin yksityisten luonnonsuojelualueiden
haltijoilta ei ole pyydetty luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa
tarkoitettua lausuntoa Natura-arvioinnista ja sen täydennyksestä. Kun
kuitenkin otetaan huomioon valituksenalaisen lupa-asian laatu ja sen
käsittelyaika sekä luvan lyhyt määräaika, hallinto-oikeuden päätöksessä
lausutut sekä ne perusteet, joilla valitus on tällä korkeimman hallintooikeuden
päätöksellä ratkaistu, asiaa ei kuitenkaan ole syytä tässä vaiheessa
palauttaa aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi menettelyvirheiden
vuoksi.
Erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätökset
ELY-keskus on vastaselityksessään katsonut, että valituksenalaisesta vedenottohankkeesta
johtuvat vesitalouden muutokset saattavat hävittää tai
heikentää päätöksissä tarkoitetun erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle
tärkeät esiintymispaikat.
ELY-keskus on vastaselitykseensä oheistanut ja siinä viitannut luonnonsuojelulain
47 §:n 3 momentin nojalla 4.12.2014 ja 10.12.2014 antamiinsa
lainvoimaisiin päätöksiin, joilla ELY-keskus on rajannut luonnonsuojelulain
47 §:n 1 momentissa, luonnonsuojeluasetuksen 22 §:ssä ja
mainitun asetuksen liitteessä 4 säädetyn erityisesti suojeltavan lajin, harsosammalen,
säilymiselle tärkeän esiintymispaikan päätöksiin liitetyn
kartan mukaisesti. Ensiksi mainitulla päätöksellä on rajattu esiintymispaikka
Salakkajärven rannalla olevalle kiinteistölle 761-444-4-55 ja jälkimmäisellä
päätöksellä Pillistösuolla olevalle kiinteistölle 761-444-6-95
Someron kaupungissa. Päätöksillä rajattujen erityisesti suojeltavan lajin
esiintymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain
47 §:n 2 momentin nojalla kielletty. Luonnonsuojelulain 47 §:n
3 momentin mukaan mainittu hävittämis- tai heikentämiskielto on tullut
voimaan kyseisten päätösten perusteella. Luonnonsuojelulain 49 §:n
3 momentin mukaan ELY-keskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan
poiketa saman lain 47 §:n 2 momentin hävittämis- ja heikentämiskiellosta.
Päätöksissä on esimerkinomaisesti todettu, että vesitalouden muuttaminen,
rakennusten ja rakennelmien rakentaminen, maa-ainesten ottaminen
tai maa- ja kallioperän vahingoittaminen, alueen peittäminen maa-aineksilla
tai raivausjätteellä sekä metsänhakkuu ja luontaisen kasvillisuuden
poistaminen saattavat hävittää tai heikentää esiintymispaikkaa. Päätöksen
mukaan harsosammalen esiintymispaikkaa uhkaavat yleisesti ojitukset,
lähdepurojen perkaukset ja metsänkäsittely. Päätöksen mukaan harsosammalen
esiintymistä ei vaaranna alueeseen rajoittuvan rantaosayleiskaavassa
loma-asunnoille kaavoitetun tontin käyttö kaavan osoittamalla
tavalla.
Salakkajärven rannalla olevalla kiinteistöllä 761-444-4-55 rajauksen
kohteena oleva lajin esiintymispaikka sijaitsee yli kahden kilometrin
päässä Kalattomannotkon pohjavedenottamosta ja noin kolmen kilometrin
päässä Kaskistonnummen pohjavedenottamosta. Pillistösuolla kiinteistöllä
761-444-6-95 rajauksen kohteena oleva lajin esiintymispaikka
on noin kahdeksansadan metrin päässä mainituista vedenottamoista. Kun
otetaan huomioon rajauksen kohteena olevien alueiden etäisyys kysymyksessä
olevista vedenottamoista ja asiakirjoista saatava selvitys pohjavedenkorkeudesta
ja sen vaihtelusta alueella, hankkeella ei voida arvioida
olevan erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikkaan hävittävää
tai heikentävää vaikutusta.

Liikelaitos Salon Veden valitus
Liikelaitos Salon Veden hallinto-oikeudelle 15.11.2013 toimittamassa,
muun ohella arviota vedenoton vaikutuksia lampien pintoihin koskevassa
lisäselvityksessä on todettu, että vedenoton vaikutukset näkyvät selvimmin
likimain ottamoalueen puolivälissä sijaitsevassa Kalaton-lammessa.
Luvansaaja on mainitussa selvityksessä esittänyt, että vedenottolupaan
voidaan lisätä rajoitus, jolla vedenotto sidotaan Kalaton-lammen
vedenpinnan ja havaintoputken P333 pohjaveden korkeuteen. Luvansaajan
esitys oli samansisältöinen kuin hallinto-oikeuden lupamääräykseen
1 tekemä lisäys.
Hallinto-oikeuden päätöksellään lupamääräykseen 1 lisäämä rajoitus,
jolla luvassa tarkoitettu vedenotto on sidottu Kalaton-lammen ja tarkkailupisteen
P333 vedenpinnan korkeuteen lupamääräyksestä ilmenevällä
tavalla, on vesilain (264/1961) 9 luvun 15 §:n 1 momentti ja 2 luvun 3 §
huomioon ottaen tarpeellinen riittävän vedenkorkeuden turvaamiseksi
Kalattoman lammessa ja sen myötä koko ympäröivässä pohjavesimuodostumassa
ja sen lammissa. Määräys osaltaan varmistaa, ettei hankkeesta
aiheudu luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin vastaisesti Natura-
alueen suojelun perusteena olevien luonnonarvojen merkittävää heikentymistä.
Tämän vuoksi lupamääräyksen kumoamiseen ei ole Liikelaitos
Salon Veden valituksesta perusteita.
Täydentävät perustelut ja lopputulos
Aluehallintoviraston päätöksellä myönnetty lupa koskee vain lupamääräyksestä
1 ilmenevää vedenottamista. Kummallakin vedenottamolla on
yksi siiviläputkikaivo. Lupa ei koske ympäristölautakunnan valituksessa
viitattujen lisäkaivojen rakentamista. Lupapäätös ei tältä osin siten ole
epäselvä.
Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden
päätöksen edellä ilmenevät perustelut sekä niissä viitatut aluehallintoviraston
päätöksen perustelut ja sovelletut oikeusohjeet sekä korkeimmassa
hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-
oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
4. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä
koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.



Varsinaiset –
Digilehti

Lue Paikallislehti Somero

Paikallislehti Somero on luettavissa sähköisenä versiona netissä ja iPad-lukulaitteella, iPhonella, Android laitteilla sekä Windows Phone 8 ja Windows RT -mobiilillaitteilla. Voit lukea päivän tuoreen lehden sähköisenä näköisversiona jokaisena ilmestymispäivänä halutessasi vaikka jo klo 02.00. Käy tutustumassa palveluun ja ota sähköinen versio käyttöön vaikka saman tien. Rekisteröinti uuteen palveluun on helppoa, tarvitset vain sähköpostiosoitteen.

 

Osta irtonumero
Tilaa digilehti

Erikoisetu paperilehden tilaajille:

Paperilehden tilaajat voivat liittää sähköiset versiot osaksi tilaaja-asiakkuutta. Plus-ominaisuus maksaa alkaen vain + 2 euroa/kk. Tutustu täällä.