Tähtiä, tähtiä, tähtiä

0

1960-luvun alun Somero-lehdessä kerrottiin tällainen tarina:
Mikä on tähti? Hyvänen aika senhän tietää pieni lapsikin. Se on täti, joka hymyilee meille purukumipakkauksen sisältä, suklaalevyn päältä, taskupeilin kääntöpuolelta – harvoille sen etupuolella – lompakon lokerossa, viikkolehden kannessa, takasivulla, alkulehdillä, loppusivulla ja keskiaukeamalla. Tähti hymyilee meille saippuapaketin kyljestä, saippuan, jota mekin käytämme tullaksemme tähden kaltaiseksi. Tosin sen vaikutus ei vielä näy, mutta me uskomme lujasti mainokseen – Ehkä jo huomenna! Ja miten nämä tähdet hymyilevätkään! Avatkaa suunne niin auki kuin mahdollista, vetäkää sivuilta korviin niin pitkälle kuin suinkin, hyvä, ehkä nyt olemme mekin vähän tähden näköisiä.

Lue myös:  Hehkuttajat lietsovat itseensä elämän liekkiä