Vauvakerho antaa jokaiselle jotakin

0
Ella ja Rasmus, Teija ja Mico, Mari ja Emilia sekä Sari ja Eliel kokoontuvat kerran kuussa saman pöydän ääreen leikkimään ja vaihtamaan kuulumisia. He kannustavat kaikkia äitejä vauvoineen lähtemään mukaan kerhoihin, joista saa paljon voimia arkeen.

Somero-lehti 30.1.2009

Teksti Tiina Virta
Vauvakerholla on Somerolla pitkät perinteet, jotka ovat saaneet alkunsa jo parikymmentä vuotta sitten kun joukko äitejä ja pienokaisia kokoontui yhteen vauvahieronnan merkeissä. Näiden äitien lapset ovat jo kasvaneet aikuisiksi, mutta äidit kokoontuvat vielä tänäkin päivänä yhteen kuulumisia vaihtamaan.
Ella ja Rasmus, Teija ja Mico, Mari ja Emilia sekä Sari ja Eliel ovat kokoontuneet kerran kuussa siitä lähtien kun vauvat olivat suunnilleen kolmen kuukauden ikäisiä. Tuoreet äidit tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa Someron neuvolassa, jonne heidät kutsuttiin yhteiseen tapaamiseen pian synnytyksen jälkeen.
– Aluksi olikin helpompaa kun vauvat vaan olivat ja ihmettelivät toisiaan ja äidit saivat kahvitella kaikessa rauhassa. Nyt saa koko ajan olla vahtimassa sitä, kuka on menossa mihinkin suuntaan, äidit nauravat.
Kahdeksan hengen porukka kokoontuu vuorotellen jokaisen kotona.
– Tämä on juuri sopivan kokoinen porukka, sillä varsinkin lasten kasvaessa tämän isompaa porukkaa ei enää saa mahtumaan saman pöydän ääreen, Sari miettii.
Vertaistukea ja voimia arkeen
Vauvakerho antaa jokaiselle jotain. Lapset saavat tutustua toisiinsa ja alkavat pikkuhiljaa olla siinä iässä, että oppivat leikkimään myös keskenään. Äidit saavat kokoontumisista kaipaamaansa vertaistukea.
– On hienoa päästä keskustelemaan lapsista ja lastenhoidosta yhdessä, sillä kokemuksia vertailemalla oppii paljon. Toisaalta on myös hyvä kuulla toisten ongelmista ja saada itsevarmuutta siitä, ettei olekaan ongelmiensa kanssa yksin.
Ella, Teija, Mari ja Sari tiesivät toisensa ennestään, mutta eivät tunteneet toisiaan. Uusien, samassa elämäntilanteessa olevien ystävien saaminen oli heistä tärkeää.
– On hienoa päästä seuraamaan muidenkin kuin sukulaislasten kasvua näin läheltä ja verrata samanikäisten lasten kehitystä toisiinsa.
Kuukausittain kokoontuva kerho tuo kaivattua piristystä arjen keskelle. Puhutaanhan vauvakerhossa toki muistakin asioista kuin lapsista ja lastenhoidosta.
– Vaikka kyllä tässä usein huomaa, että jutut jäävät kesken kun pitää rynnätä omaa ja toisten taaperoita vahtimaan, äidit hymyilevät.
Naisilla onkin myös hyvä idea siitä, miten vauvakerhoa voisi soveltaa.
– Joskus voisi kokeilla niin, että lapset jäisivätkin kotiin isien kanssa ja äidit kokoontuisivat kaikessa rauhassa keskenään, he nauravat.

Lue myös:  1985: Päällystettä Helsingintielle

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here