Suvivirsi puhuttaa

0

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mielipide Suvivirren laulamisen kyseenalaistamisesta kouluissa puhuttaa kovasti. Somero-lehti selvitti, mitä asiasta ajattelevat  Someron vs. sivistysjohtaja, Joensuun koulun rehrori ja vs. kirkkoherra.

Jutun kirjoitti Somero-lehden avustaja, kanttori Olli Salomäenpää, joka on asiasta itse tätä mieltä:

Ainoastaan kaksi ensimmäistä säkeistöä. Sen jälkeen jälkeen Suvivirren laulaminen muuttuu hengellisyyden harjoittamiseksi. Tätä mieltä on siis muun muassa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen. Puumalaiselle ja muillekin tiedoksi, että kirkon opetuksen mukaisesti virret ovat, ihan alusta loppuun, rukousta. Ajatus, että kaksi ensimmäistä säkeistöä jostain virrestä ei sitä olisikaan, on musiikillisteologisesti varsin outo ja tiedollisesti vajavainen. Se on pelkkää saivartelua. Olisiko sitten parempi, että suvivirsi poistetaan kokonaan koulun kevätjuhlasta? Ei todellakaan.                                                           Suvivirren laulaminen on vahva ja elävä perinne. Jos perinne täytyy poistaa koulusta sen hengellisen viitekehyksen takia, on kyse oman historiamme, kulttuurimme sekä perinteemme halveksunnasta ja sivistymättömästä moukkamaisuudesta. Puhutaan sitten niistä, jotka poistoa ajavat tai niistä, jotka siihen alistuvat ja suostuvat. Perinteet kantavat ja liittävät meidät sukupolvien ketjuun. Eikä uutta perinnettä voida luoda käskyttämällä. Perinne syntyy, jos syntyy ja sen luo ainoastaan aika. Pitkä aika.
Ajatus koulusta neutraalina paikkana on tietysti kaunis. Ongelma vain on se, että neutraalia aatetta tai aatteettomuutta ei ole olemassa. Tai pikemminkin aatteettomuus tai ”neutraalius” ovat tyhjyyttä, joka ei kanna, eikä siihen voi tukeutua. Mutta että uskonnon aate olisi koululle ja koululaisille niin vaarallinen, että siitä pitää päästä kaikin voimin eroon, häivyttää ja piilottaa. Sitä en ymmärrä. Ei siis koulukirkkojakaan kouluaikana. Jotka ovat Somerolla olleet aivan mahtavia tilaisuuksia. Toki niiden kanssa voidaan kikkailla kouluajan suhteen. Mutta entäpä harjoitteleminen niihin? Koululaiset eivät voisi koulutuntien aikana harjoitella Jumis-lauluja tai kuoro ja soittajat eivät voisi harjoitella koulukirkon lauluja. Koska nekin olisivat uskonnon harjoittamista, ja sehän ei siis käy. Kylläpä laulu raikaisi ja soitto soisi sen jälkeen koulukirkossa.

Vapaa-ajattelijoille koulun ja seurakunnan yhteistyössä järjestämät jutut ja tilaisuudet ovat siis ongelmallisia. Mutta heillä ei kuitenkaan ole omia rahkeita tarjota vaihtoehtoja. Toisten pitäisi tehdä sekin työ heidän puolestaan. Heidän mielestä siis ei-mitään on aina parempi kuin kirkon järjestämä juttu. Ainakin kouluaikana. Opettajatkin varmaan mielellään täyttävät kirkolta jäävät aamunavausajat omalla työllään.

Toivotaan, että esimerkiksi tästä lähtien kouluilla ei tapahtuisi koskaan mitään vakavaa, yllättävää tai traagista. Ei ainakaan mitään sellaista, jonka jälkipuinnissa kirkon työntekijästä voisi olla apua. Koska hänen auttamistyönsä voitaisiin tulkita uskonnollisen sanoman levittämiseksi. Sillä kukaan kirkon työntekijöistä ei riisu kirkon kaapuansa astuessaan koulun ovesta sisään, eikä siten myöskään puhu uskontoneutraalia kieltä.

Lue lisää 1.4.2014  lehdestä