Tällä viikolla on uutisoitu siitä, että polkupyöräilijöille saattaa tulla nopeusrajoituksia taajama-alueille. Ajatus tuntuu äkkiseltään jokseenkin naurettavalta. Tuleeko tästä kallis kesä, jos työmatkansa polkeva saa monetkin ylinopeussakot?
Mutta nopeusrajoituksia on itse asiassa jo olemassa. Kevyen liikenteen väylällä pätee sama nopeusrajoitus kuin viereisellä ajoradalla. Joensuuntiellä se siis on 40 kilometriä tunnissa. Tuskin kukaan kuitenkaan niin kovaan vauhtiin Someron keskustassa pääsee kiihdyttämään, risteyksiä on monta.
Tieliikennelain uudistusta parhaillaan valmistelevassa työryhmässä on nyt käyty alustavia keskusteluja kevyen liikenteen väylien erillisistä nopeusrajoituksista. On puhuttu, että sopiva nopeusrajoitus saattaisi olla 25 kilometriä tunnissa.
Ryhmä muistuttaa, että jos pyöräilijät törmäävät toisiinsa, tulee pahaa jälkeä.
Helsingin Sanomat kertoivat, että Taka-Töölössä poliisin tekemien mittausten perusteella pyöräilijöiden keskinopeus on ollut 23 kilometriä tunnissa. Eli pyöräilijöissä on useita, joiden vauhdille rajoituksella ei olisi merkitystä, mutta myös niitä joiden tulisi hidastaa.
Suomen kevyen liikenteen väylät eroavat huipputason liikenneturvallisuusvaltioista, kuten Tanskasta tai Hollannista siinä, että pyöräilijät ja kävelijät käyttävät samaa väylää.
Nopeusrajoituksia turvallisempaa voisikin olla erottaa kävelijät ja pyöräilijät toisistaan. Turvallista, mutta kallista.
Pyöräilyonnettomuuksissa loukkaantui Suomessa poliisin tilastojen mukaan viime vuonna yli 800 ihmistä ja menehtyi kaksikymmentä. Läheskään kaikissa onnettomuuksissa ei ollut mukana autoja tai moottoripyöriä, joten turvallisuusriski on todellinen. Maltti on siis valttia polkimillakin.