Tästä asiasta on kirjoitettu aikaisemminkin. Mutta koska mitään ei ole tehty, on tärkeää nostaa kissa jälleen pöydälle.
Kyseessä on rantakasvillisuuden rehevöityminen ja puiden kasvu. Katsokaapa keskustaan tullessa Helsingintien varren näkymiä Lamminniemen suuntaan oikealle sekä Kirkkojärven suuntaan vasemmalle. Ei näy vettä. Tarkkaavainen kulkija ehkä erottaa vain pienen pilkahduksen puiden välistä, että Someron keskusta, eli Joensuu, oikeasti sijaitsee vesistöjen lähituntumassa.
Näin ei ole ollut aina. Jostain syystä puustoa, pahimmillaan pajupensaikkoja, ei ole raivattu vuosikausiin. Maanomistajan kannalta kyse ei ole edes tuottavasta metsätaloudesta, sillä pajujen arvon varaan ei voi paljon laskea.
Onko meillä varaa olla käyttämättä tätä vetovoimatekijää? Varsinkin, kun rannat ja ulapat saataisiin näkyville hyvin pienellä rahalla. Kaupunki voisi maksaa esimerkiksi pientä ”kaatorahaa” maanomistajille.
Sen jälkeen kun ylimääräiset puut ja pensaat on raivattu, on syytä torjua vesakko. Pajupuska, lepikko ja koivikko nousevat takaisin parissa vuodessa, ellei raivaamisen yhteydessä tehdä samalla kantokäsittelyä.
Turhaakin työtä Somerolla tehdään. Keskustassa on useita paikkoja, joilta pusikot raivataan tunnollisesti vuosittain. Jos mukaan liitettäisiin kantokäsittely, raivausvälit pitenisivät.
Vesistöjä voidaan nostaa esille myös opastein ja kyltein. Kun silta ylittää joen, kulkijalle voisi kertoa, mikä vesistö sillä paikalla on kyseessä.
Nimetäänpä tämä ”Someron Faceliftiksi”, kasvojen kohotukseksi.