Kaskiston Halkjärven kalojen kuolema viittaa hapenpuutteeseen, mutta tarkkaa syytä ei kala- ja vesinäytteiden perusteella voi osoittaa.
– Suurin osa kaloista oli jo mädäntynyt ja tutkimuskelvottomia, kun saimme ne tutkittaviksemme. Mutta muutamien kalojen suut ja kiduskannet olivat kouristuksenomaisesti levällään, joka viittaa hapen puutteeseen, kertoo tutkija Pia Vennerström Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.
Veden lämpötila oli näytteiden ottopäivänä 24 astetta.
– Onhan se korkea, mutta ei tavaton. Veden pH:kin on normaali. Vesinäytteiden perusteella happitilanne on ihan hyvä. Voihan olla, että järvellä on ennen näytteenottopäivää tapahtunut jotakin, pohtii johtava asiantuntija Janne Suomela Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta.
– Syynä on todennäköisesti helle ja sen vesistöissä aiheuttamat seurannaisvaikutukset kuten hapenpuute ja pH:n nousu, kertoo kalastusbiologi Leena Rannikko Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta.
– Jokivesissä tilannetta pahentaa se, että virtaamat ovat hyvin pieniä, jatkaa Rannikko.
Kalat ovat vaihtolämpöisiä eläimiä.
– Kun ympäristön lämpötila nousee, kalojen aineenvaihdunta kiihtyy ja ne tarvitsevat enemmän happea elintoimintojen ylläpitämiseen. Tilanne käy kriittiseksi, kun veden lämpötila nousee nykyisiin lukemiin, kertoo Leena Rannikko.
Hän sanoo korkean lämpötilan olevan itsessään kaloille stressitekijä, mutta se vaikuttaa vesiekosysteemiin monin tavoin, jotka voivat olla haitallisia kaloille ja muille eliöille. Veden korkea lämpötila heikentää hapen kulkua alempiin vesikerroksiin veden kerrostumisen myötä ja lisää happea kuluttavaa hajotustoimintaa. Rehevissä vesistöissä korkea lämpötila lisää levätuotantoa, minkä seurauksena veden pH voi nousta vesieliöiden kannalta haitallisen korkealle.
– Kalakuolemat johtuvatkin usein useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, toteaa kalastusbiologi Leena Rannikko.