Kesälomien loputtua alkaa Suomen koneisto pyöriä jälleen normaalisti. Kaupunkeihin, kuntiin, virastoihin ja asiakaspalveluihin otetaan yhteyttä runsaammin kuin kesäkuukausina. Vaan eipä yhteyden saaminen ole nykyään kovin helppoa.
Poliisilla puhelimeen vastaa keskus Helsingissä, vaikka luuli soittaneensa Saloon. Puhelu yhdistetään johonkin, josta ei vastaa ketään. Uudestaan yrittäessä kaava on sama. Eräässä virastossa ilmoitetaan suoraan, että puhelinneuvonta on niin ruuhkautunut, ettei puhelimeen edes yritetä vastata. Jonotusmusiikit on suosiolla jätetty pois.
Myös Somero-lehteen on nykyään vaikeampi ottaa yhteyttä kuin aikaisemmin. Lankapuhelimia ei enää ole, vaan jokaisella on oma kännykkänsä. Toimituksessa ei siis ole yhtäkään kiinteää puhelinta, johon lukija voisi soittaa vaikkapa juttuvinkkinsä.
Lehtitalolla on yhteinen asiakaspalvelu, joka vastaa milloin missäkin, riippuen mistä asiasta on kyse. Meidän konttorissamme hoidetaan lehtien tilausasiat. Siis yhdeksän eri lehden tilaajapalvelut. Siinä on hommaa asiakaspalvelijalla. Eikä hänen tavoittamisensa varmastikaan ole aina kuluttajalle helppoa.
Monesti olemme haikailleet takaisin vanhoja hyviä aikoja. Aikoja, jolloin ihmiset olivat siellä missä pitikin ja yhdellä asialla oli yksi tekijä. Tavoittamisen vaikeuden huomaa selvästi omassa työssään. Eipä tule enää entisenlailla palautetta ja keskustelua lukijoiden kanssa. Meitä on vaikea tavoittaa, eikä toimituksen ovikaan ole enää auki joka päivä. Vuorovaikutus on vähentynyt näinä vuorovaikutuksen monien uusien ulottuvuuksien aikana.