Turuntien ja Pappilantien risteyksen muutostyöt ovat puhuttaneet viime viikkoina somerolaisia. Toiset ovat puolesta, toiset vastaan. Kaatuneet tolpat todistavat siitä, että joku ei ole kavennuksesta mahtunut kulkemaan.
Syy ja aihe tien kaventamiseen löytyy somerolaisesta ajokulttuurista, eli ylinopeuksista. Täällä on jokin kumma kiire autoilijoilla, sillä niin yleisiä isot ajonopeudet taajama-alueella ovat. Turuntietä kavennettiin, jotta ajonopeudet saataisiin alenemaan.
Liikennesääntöjä noudattava autoilija saattaa tuskastua tällaisista teiden kavennuksista. ”Minähän ajan aina kunnolla, minua kohtaan se kavennus on pelkästään Ely-keskuksen suunnalta tulevaa kiusantekoa”, ajatellaan helposti.
Mutta mietitäänpä vaihtoehtoja, niitä ei nimittäin ole monta. Ratkaisu ykkönen, että kaikki ajavat sääntöjen mukaan, ei ikävä kyllä toimi. Aina löytyy näyttämisenhalua, nuoruuden kuolemattomuutta tai itse aiheutettua, tekemätöntä kiirettä, jolla liikenteessä ei oikeasti voita mitään.
Ratkaisu kaksi, on rakentaa tielle töyssy. Se saa kaikki autoilijat hidastamaan nopeutta, mutta kavennuksen lailla sekään ei ole tykätty vaihtoehto.
Ratkaisu kolme, liikennevalvonnan lisääminen, on utopiaa. Poliisin määrärahat eivät supistuvassa valtiontaloudessa yksinkertaisesti riitä.
Paras vaihtoehto lieneekin oppia elämään tien kavennuksen kanssa. Raskas liikenne osaa hienosti sovittaa ajonopeutensa niin, että kummankaan ei tarvitse pysähtyä odottamaan toista. Kaksi tavallista henkilöautoa kavennuksesta mahtuukin yhtä aikaa, kunhan kukaan ei kouki vastaantulevien kaistan kautta.