Joustavuudet eläkkeelle siirtymisessä katoavat. Alle 10 vuoden ajan työntekijä on saanut valita, jääkö eläkkeelle 63- vai 68-vuotiaana.
Vanhuuseläkkeelle pääsy myöhentyy 63 vuodesta. Vuoteen 2027 mennessä kaikkien ikäluokkien vanhuuseläkkeen alaraja on 65 vuotta. Mikäli elinajanodote nykyisestä nousee, niin kuin se todennäköisesti tekee, saatetaan eläkeikää nostaa 65 vuotta ylemmäksi. Esimerkiksi jos elinikäodote nousee kolmella vuodella, eläkeikä nousee kahdella.
1955 syntyneillä eläkeikä on 63 vuotta 3 kuukautta ja vanhuuseläkkeelle voi jäädä aikaisintaan noin 2018. Jos olet syntynyt 1960, eläkeikäsi on 3 kuukautta myöhempi verrattuna 1955 syntyneeseen. Nykyisten viisikymppisten eläkeikä on jo 65 vuotta ja eläkkeelle he voivat siirtyä aikaisintaan 2029. Vuonna 1971 syntynyt pääsisi eläkkeelle 66 vuoden ja 1 kuukauden ikäisenä. Heidän eläkeikänsä koittaisi aikaisintaan noin 2037.
Jokaisen omista mieltymyksistä, terveyden tilasta, työnkuvan raskaudesta ja iästä riippuu, pitääkö uudistuksesta vai ei.
On voittajia ja häviäjiä. Eläkesovun yhteydessä sovittiin, että osa-aikaeläke korvataan osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä. Sille voi hakea, vaikka ei ole osa-aikatyössä. Osittain varhennettua olisi oikeus saada 61-vuotiaasta lähtien vanhuuseläkkeelle saakka. Eläke ei olisi suuri, sen taso olisi vain 25 tai 50 prosenttia eläkkeeseen mennessä karttuneesta eläkkeestä.
Yläkoulua käyvät nuoret voivat odottaa vanhuuseläkkeelle pääsyä 68 vuoden ja 3 kuukauden iässä.
Voi syntyä mielikuva, että suuret ikäluokat ehtivät korjata koko potin. Päätös on varsin ymmärrettävä, onhan päättäjien keski-ikä varsin korkea. Heillä on oma lehmä ojassa.