Pimeä yllättää tiellä liikkujat yhtä lailla kuin liukkaat kelit. Valoisan kesän jälkeen pimeys tuntuu entistäkin äkkinäisemmältä.
Liikenneturvan seurannoista ilmenee, että vain joka toinen kävelijä käyttää taajama-alueella heijastinta. Nopea vilkaisu kanssakulkijoihin osoittaa, ettei Somerolla olla sen ahkerampia heijastimen käyttäjiä. Väkeä tupsahtelee pimeästä kadulle ja pöheiköstä ajoradalle. Äkkijarrutuksetkaan eivät auta.
Laki velvoittaa jalankulkijaa pimeän aikana tiellä liikkuessaan käyttämään asianmukaista heijastinta. Lain velvoituksesta huolimatta suomalaiset uskovat varjelukseen. Heijastin hihassa on pieni, mutta tarpeellinen henkivakuutus.
Jalankulkija näkee autot ja toiset jalankulkijat hyvin. Hän uskoo, että hänetkin nähdään, ilman heijastintakin. Näin ei ole. Monelta onnettomuudelta ja läheltä piti -tilanteelta vältytään heijastinta käyttämällä. Heijastin varoittaa autoilijaa ajoissa jalankulkijasta.
Kaukovaloilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta pimeällä tiellä kulkevan jalankulkijan noin 100 metrin etäisyydeltä vaatetuksesta riippuen. Sen sijaan heijastinta käyttävä nähdään jo 300 metrin päästä.
Kohtaamistilanteessa lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 40 metrin päästä, kun jalankulkijan heijastin näkyy jo 150 metrin etäisyydeltä.
Heijastin on tarpeen myös valaistuilla kaduilla, kun liikutaan aamu- ja iltahämärissä. Kun pimeään lisätään vielä sadetta, tihkua, sumua ja huurtuneita ikkunoita, niin kuljettajan näkymä heikkenee. Likainen tuulilasi tai lamput vaikeuttavat näkemistä. Havainnointia hankaloittavat pimeällä myös katu- ja mainosvalot sekä puiden ja pensaiden varjot.
Kannattaa hankkia useita heijastimia ulkovaatteisiin: takkeihin, housuihin, pyörään, rollaattoriin ja lemmikeille. Heijastin heilumaan. Näytään muille tielläliikkujille.