Sintra – Portugalin kuninkaiden kesäkaupunki

0

Someron Lukion jo eläkkeellä oleva historian lehtori Leeni Tiirakari matkustelee mielellään Euroopan asutuilla seuduilla. Leeni aukaisee matka-arkkunsa ja kertoo, mitä hän on matkoillaan halunnut nähdä ja miksi.

Finnair lentää Helsingistä suoraan Lissaboniin. Kentältä voi ottaa vuokra-auton, taksin tai mennä lentokenttäbussilla Lissabonin keskustaan ja ajaa Rossion asemalta lähijunalla Sintraan. Matka kestää alle puoli tuntia.

Sintra on satulinnojen kaupunki Lissabonin kupeessa. Se on aristokratian kesäkeidas korkean sumuisen vuoren huipulla, sillä kesäisin siellä ilma oli puhdasta ja viileää. Sintra on UNESCON maailmaperintäkohde. Sen palatsit ja rakennukset roikkuvat vuorten rinteillä, ja lähes kaikissa sen rakennusten koristeluissa ja puutarhojen muodoissa korostuu runsauden ylistys.

Maurit rakensivat Sintraan kiviset varustukset ja linnan 700-800-luvuilla. Siitä on ensimmäinen kirjallinen maininta arabi-maantieteilijä Al-Bacrin kirjoituksissa. Kun Afonso Henrique lopulta valloitti Sintran Lissabonin kukistumisen jälkeen 1147, hän määräsi rakennettavaksi Pyhälle Pietarille omistetun kirkon linnan muurien sisäpuolelle. Sintra mainitaan harvakseltaan myöhemmissä teksteissä. Esimerkiksi, kun vuonna 1493 Kristoffer Columbus joutui myrskyssä pois reitiltään, hän sai näkyviinsä Sintran kalliot ja pystyi tämän maamerkin avulla purjehtimaan turvaan Lissabonin satamaan.

Vuonna 1807 Portugali kieltäytyi liittymästä Englannin mannermaasulkemukseen ja niin Napoleon hyökkäsi maahan 1807. Brittien väliintulo Iberian niemimaalla käydyssä sodassa palautti Portugalin itsenäisyyden, ja Ranskan miehitys päättyi vuonna 1812. Vuonna 1808 Portugalin kuningasperhe joutui pakenemaan Brasiliaan, ja asia vahvistettiin Sintran sopimuksella. Vasta vuonna 1821 kuningas palasi Lissaboniin ja kuningaskunta jatkui vuoteen 1910.

Portugalin kuninkaalliset hoveineen asuttivat Sintraa jo keskiajalla, sillä matkaa pääkaupunkiin on vajaat 30 kilometriä. Hallitseminen sujui mainiosti sieltäkin käsin. Sintraan rakennettiin taloja ja linnoja, joiden koristelussa ei säästetty aikaa, rahaa eikä suurten löytöretkien vaikutteita. Ylimystön ajanvietteeseen Sintrassa kuuluivat kortinpeluu, eväsretket luonnon helmassa ja oleskelu varsinkin läheisellä Maçasin valkohiekkaisella ja luonnonkivikaarien somistamalla ”omenarannalla”. Ranta sai nimensä (maças = omenat) kauan sitten, kun valtava sade pieksi rinteiden hedelmäpuita ja ranta täyttyi vesivirtojen mukana tulleista omenoista.

Sintran suosituimmat nähtävyydet ovat aivan kaupungin keskustassa seisova Palacio Nacional ja lähikukkoille asettuneet Palacio da Pena, maurilaismuurit Castelo dos Mouros, Quinta da Regaleira, Palacio do Montserrate ja Palacio de Seteais ja vaatimaton kapusiiniluostari.

Castelo da Pena

Kun Sintran keskustorilta silmäilee viereisille kukkoille osuvat silmiin sekä Penan palatsin tornit että maurilaislinnoituksen muurit. Penan palatsille on hyvä tie ja sinne pääsee autolla tai pikkujunalla. Hauskin vaihtoehto on hevosvaljakko. Me jätimme auton Penan puiston kulmalle ja kävelimme huipulle mahtavan puiston läpi lampia, luolia ja suuria lehtipuita ihaillen. Puistossa oli altaita, putouksia, puroja, joutsenia, huvimajoja, luolia, muureja, portteja, kappeleita ja näköalapaikkoja joka puolella. Jyrkän nousun jälkeen lopulta tulivat näkyviin keltaiset sipulikupolit, sinisävyiset seinät, ulko-ovia vartioivat hirviöt ja linnan sakaraharjaiset ja värikkäät tornit. Valtavasta linnasta ei voi tunnistaa mitään rakennustyyliä, sillä kokonaisuus on pelkkää tyylien sekamelskaa. Lähinnä sitä voisi luonnehtia romantiikan ajan luomukseksi.

Penan palatsi rakennettiin 1840-luvulla keskiaikaisen luostarin viereen. Luostarin kupoli kohoaa 485 metrin korkeuteen merenpinnasta, ja sieltä on upeat näkymät. Itse luostari paloi vuonna 1743 ja tuhoutui toisen kerran vuonna 1755 Lissabonin maanjäristyksessä, mutta jäljelle jäi kappeli ja ristikäytävä. Vuonna 1838 Ferdinand II eli Don Fernando osti luostarin ja maurilaisen linnan ja alkoi rakentaa linnaa vuoren huipulle.

Penan palatsin näköalatasanteelta ja torneja kiertäviltä ulokkeilta tähystää hyvällä ilmalla Atlantille ja Lissaboniin saakka. Kuningas Don Fernando kirjoitti Lissabonista vuonna 1848 ystävälleen kuningatar Victorialle Englantiin: “Toivon, että tämä pahuksen politiikka sallii meille loman Sintran vehreydessä. Sekä lapset että minä kaipaamme sinne suuresti.” Kuningas Don Fernando teki lastensa kanssa pitkiä kävelyretkiä Penan palatsin puistoissa, missä he tunnistivat kilvan kasveja ja hyönteisiä. Pian kuningas teki 4,5 km etäisyydellä Sintran keskustasta sijaitsevasta vuorenhuipun linnasta vakinaisen kesäasuntonsa. Vuodelta 1843 on olemassa kuninkaan itsensä tekemä etsaus, jossa hän leikkii siellä lastensa kanssa. Portugalin hallitsijoiden käytössä Pena oli vuoteen 1910 saakka, jolloin maan monarkia kukistui. Linnan ylenpalttinen sisustus kertoo meille yhä kuninkaiden aikakaudesta.

Castelo dos Mouros

Penan linnasta voi laskeutua puiston kautta toisenlaiseen linnaan, josta on vain rauniot jäljellä. Kyseessä on maurilaislinnoitus, jonka pitkät ja tukevat puolustusmuurit kiertelevät yhä kukkulaa. Muureja pitkin voi mainiosti kulkea ja ihailla niiltä aukeavaa mahtavaa maisemaa. Itse puolustuslinnasta on vain seinien alaosat jäljellä. Kuten Espanjaa, islaminuskoiset maurit pitivät myös Portugalia vallassaan vuosisatoja 700-luvulta asti aina niin sanottuun reconquistaan, eli uudelleenvalloitukseen saakka. Vuonna 1235Don Alfonso III, itsenäisen Portugalin ensimmäinen kuningas, valtasi maan kristityille ja sen jälkeen maurilaisten linnoitukset joko otettiin kristittyjen käyttöön tai hävitettiin.

Palacio Nacional

Kaupungin keskustan näkyvin nähtävyys on suurien suppilonmuotoisten savupiippujen koristama kansallispalatsi. Keskiajalta oleva rakennus toimi kuninkaanlinnana 1800-luvun lopulle. Huoneista mieleen jäävimpiä ovat harakka- ja joutsensalit. Harakkasalin kattoon hovinaistensa juoruiluun kyllästynyt kuningas maalautti 136 nokka kiinni olevaa harakkaa. Joutsensalin kattoa koristavat 27 erilaista joutsenta. Joutsenia on yhtä monta kuin kuningas João I:n tytär Isabelilla oli ikävuosia naimisiin mennessään

Lue myös:  Ypäjä Tarja päivän mediapommina Somerolla

Ulkopuolelta maurilaislinnan pohjalle pystytetty palatsi on yksinkertaisen näköinen, mutta sisältä hyvin kaunis. Kuninkaat João I ja Manuel I ”Onnekas” saattoivat palatsin siihen asuun, joka on nyt nähtävissä. Linnassa on läntisen maailman arvokkain maurien aikaisten kaakeleitten kokoelma. Mikä parasta, kaakelit, azulejot, ovat nähtävillä alkuperäisillä paikoillaan lattioissa ja seinissä. Kaakelit edustavat islamilaista mudejar-tyyliä, jolle tyypillistä on runsas geometristen kuvioiden käyttö. Kaikkialla Portugalin ylimystön linnoissa loistaa löytöretkiajalta peräisin olevan vanhan vaurauden leima.

Palacio e Quinta da Regaleira

Regaleiran palatsin ja puiston rakennutti 1904–10 rikas lakimies Antonio Augusto Carvalho Monteiro (1848-1920). Suunnittelijana oli italialainen kuuluisuus Luigi Mannini. Yhteistyö on gotiikan, manueliinisen arkkitehtuurin ja renessanssin sekoitus, jota ryydittävät Portugalin mytologia ja okkultistinen perinne. Palatsin ja puiston arkkitehtuurissa on nähty viitteitä salatieteiden, ruusuristiläisyyden ja vapaamuurariuden aatteisiin. Palatsi valmistui juuri ennen kuningasajan päättymistä Portugalissa.

Upeasti koristettu palatsi on viisikerroksinen ja korkeimpaan torniin voi kiivetä ihailemaan maisemia. Vaikka romantiikan ryydittämä palatsi on koristeellinen ja upea, jännittävintä koko linnassa on kymmenien hehtaarien kokoinen metsäpuisto, jonka mystiikka ja salaperäiset symbolit täytyy kokea. Loppumattomat polut, jättisaniaiset, erikoiset veistokset, mosaiikkikuvat, luolat ja tekojärvet kiehtovat kaikenikäisiä. Aivan päärakennuksen vieressä olevassa sievässä kappelissa on kryptasta puistoon johtava jännä salakäytävä. Mutta suuremman yllätyksen tarjoaa ylempänä rinteellä oleva initiaatioriittejä varten rakennettu lähes 30 m syvä kaivo, jonka pohjalle pääsee kierreportaita pitkin. Sen jälkeen edessä on lampi, jonka yli pääsee kuivana vain, jos osaa hypätä astinkiville oikeassa järjestyksessä. Väärä kivi pettää näet alta. Kaivoon kannattaa siis mennä oppaan kanssa. Puistossa on toinen pienempikin kaivo, ja runsaasti muita yllätyksiä. Sinne kannattaa varata runsaasti aikaa.

Seteaisin palatsi

Rikas hollantilainen kauppias Gilmeester määräsi rakennettavaksi vaimolleen 1700-luvulla Palacio de Seteaisin. Tarinan mukaan palatsi sai nimensä rouvan seitsemästä aih-huudahduksesta (sete = seitsemän), hänen ihastellessaan palatsia. Erikoisinta Seteaisissa on, että se lienee Sintran ainoa rakennus, joka noudattelee säännöllistä kaavaa.

Nykyinen Seteais on huippuhotelli, jossa järjestetään sekä romanttisia juhlia että kansainvälisiä tapahtumia. Siellä yöpyvät valtiovieraat ja jetset. Seteais on kautta aikojen houkuttanut kirjailijoita, taiteilijoita ja seikkailijoita. Sintran kevätjuhlien aikaan hotellin vieraisiin lukeutuu maailmankuuluja muusikkoja.

Monserrate

Monserrate palatsi oli yksi Portugalin hovin kesäpalatseista. Alkujaan se rakennettiin vuonna 1858 Sir Francis Cookille, ja sen arkkitehtinä oli englantilainen James Knowles Jr, joka käytti suunnittelussa aasialaisia vaikutteita. Palatsi kuuluu Sintran romantiikan ajan rakennuksiin ja on nyt auki yleisölle. Se on omituinen sekoitus gotiikkaa ja Taj Mahalia. Puutarhassa on hieno kokoelma välimerellisiä puita ja kukkivia pensaita. Vesiputouksia, pengerryksiä ja palmuja on upeina asetelmina pitkin puistoa.

Queluz National Palace

Mikäli Sintran palatsit eivät riitä, parinkymmenen kilometrin päässä sisämaassa on valtava kuninkaallinen palatsi Queluz. Se oli viimeisimpiä suuria rokokoopalatseja, joita Eurooppaan rakennettiin. Sen esikuvaksi mainitaan Versailles. Linnan suunnitteli arkkitehti de Oliveira. Palatsi tehtiin Dom Pedro of Braganzan kesäpalatsiksi ja siellä asui pitkään kuningatar Maria sen jälkeen, kun hän vaipui mielenvikaisuuteen Dom Pedron kuoleman jälkeen 1786. Myöhemmin palatsi oli kuninkaallisen perheen yksityisasuntona, kunnes 1807 kuninkaalliset pakenivat Brasiliaan. Palattuaan kuninkaalliset asuttivat siellä perheensä jäseniä, mutta 1800-luvun lopulla palatsi jäi pois käytöstä ja 1908 siitä tuli valtion omaisuutta. Nyt se on restauroitu upeaksi museoksi. Kun kiertelimme siellä, meitä varoitettiin rotista, jotka kuulemma olivat vallanneet kirjaston niin, ettei sinne päästetty vierailijoita. Toivottavasti ne eivät pistele poskeensa Portugalin kuningashuoneen arkistoja.

Kapusiiniluostari

Pienen pieni kapusiiniluostari on metsässä kaupungin ulkopuolella parinkymmenen kilometrin päässä. Itse luostarin huoneet on mitoitettu kääpiöille ja rakennettu kovasta savesta luolamaisiksi. Karut keljat ovat epäsymmetrisen muotoisia, syntyneet ikään kuin kennostoa lisäämällä. Käytävät kaartelevat ja pieten aukkojen takana on pikkuruisia onkaloita munkkien asunnoiksi. Talven ankaruutta pehmentämään seinät on päällystetty korkkitammen korkilla, joka varmaan toimii eristeenä hyvin. Luostarissa on pieni kirkko ja pieni kirkkopiha, kaikki miniatyyrikokoa. Luostarin takana pienellä kukkulalla on hiljainen mietiskelypaikka, josta voi katsella maisemaa kaikessa rauhassa.

Turistille

Sintran pikkukatuja samoillessa ei voi välttää ilmoituksia, joissa tarjotaan huoneita. Jos kumminkin haluaa valita paikkansa ennakkoon, hyvä osoite on Casa do Valle, jonka emäntä on somerolainen Virpi Mäkelä. Heidän pienessä hotellissaan on iso uima-allas ja sitruunapuiden varjostama patio, jossa on – yllätys yllätys – aivan suomalainen leikkimökki. Se toimii nettihuoneena.

Lue myös:  Julia Kautolla Suomen toiseksi paras ylioppilastulos

Casa do Valle sijaitsee jyrkällä rinteellä, joten auto pitää jättää ylös kadulle. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekoa itse kaupungissa, jossa parhaiten pääsee tunnelmaan kävellen. Virpin perhe omistaa myös vossikoita, joiden asemapaikka on Palacio Nacionalin luona. Semmoisen kyydissä näkee kaupungin mukavasti jalkojaan vaivaamatta. Kuljettajakin saattaa puhua suomea.

Muutaman euron turistibussi numero 434 kiipeää maurilinnoitukselle ja siitä vielä kilometrin eteenpäin Penan palatsille. Bussi numero 418 kulkee Sintran ja Estorilin väliä, ja 417 vie Cascaisiin, molemmat tunnin välein. Sintran bussiasema on hieman kauempana keskustasta ja samalla suunnalla on rautatieasema, josta pääsee Lissaboniin. Regaleiraan ja Seteaisille voi kävellä, joskin rinnettä on tiedossa. Montserraten bussi menee Seteaisin suuntaan. Sintrassa on viileämpää kuin Lissabonissa. Kesällä lämpötila voi silti nousta 30 asteeseen. Matkailusesonki kestää koko vuoden, mutta kesät ovat ruuhkaisia ja kalliita. Kesällä kannattaa poiketa rannalle, jonne Sintrasta pääsee punaisella miniratikalla. Lähtöpaikkana on nykytaiteen museo. Siellä on esillä miniratikkamuseo. Parhaat rannat ovat San Julião, Magoito, Maçãs, Grande ja Adraga. Rantojen tuntumassa on kahviloita ja hyviä kalaravintoloita.

Jos shoppailu kiinnostaa, koristekaakeleita voi mennä etsimään Viúva Lamegon tehtaalle. Siellä on jopa opastus aamupäivisin. Kotiin voi ostaa myös paketin Sintran kuuluisia queijadas-juustotorttuja tai vinho verde –viiniä, portviiniä, arraiolos-mattoja, kirjottuja silkkiliinoja tai korkista tehtyjä esineitä.

Lounas alkaa klo 12.30-13, ja silloin terasseillekin katetaan liinat. Hyvä kolmen ruokalajin päivämenu löytyy 10 eurolla vähän kauempana keskusaukiolta. Aivan keskustassa (Rua Gil Vicente 4, aivan turisti-infon ja kirkon välissä) on ruokapaikka Tulhas Bar, josta saa oikein hyvän pihvin. Toinen hyvä paikka on Xentra (Rua Consiglieri Pedroso 2, vähän Turismosta kohti kukkuloita). Maaseudultakin löytyy erinomaisia ruokapaikkoja. Keskellä Praia das Macasia on paikka nimeltä Buzio, jossa saa hyvää kalaa ja erityisesti jäi mieleen kalaravintola Caesar Atlantin rannalla. Sen alakerrassa oli valtavissa sammoissa jos jonkinlaisia äyriäisiä ja me saimme mennä sinne valitsemaan ruokamme. Ja kun päädyimme suuriin rapuihin, pöytään katettiin tonkeja, putkipihtejä ja lähestulkoon kokonainen murtovarkaan työkalupakki. Kaikkia kuitenkin tarvittiin, sillä näillä nilviäisillä on kuori teräksestä. Sisältö oli toki maittavaa. Aterian jälkeen piti jätteet koota suureen sankoon.

Muita nähtävyyksiä lähistöllä ovat Marfan luostari sekä rantakaupungit Estoril ja Cascais, joiden satamissa keinui upeita jahteja ja pikkuisia kalastajapaatteja. Rantaravintoloissa on kiva istuskella ja syödä vaikka lounasta tai siemailla päiväkahvia. Tarkoituksenamme oli myös poiketa Calamaresin markkinoille, ja kun paikka lopulta löytyi rautatien varresta, se oli pienoinen pettymys. Tavara oli uutta, eikä kirpputoria ollut lainkaan. Tori oli kauttaaltaan katettu kankain ja myyjät kotoisin monista eri kulttuureista. Tungos oli melkoinen ja myyjät huusivat kurkku suorana tuotteitaan kaupaksi. Siinä mielessä se tietenkin oli elämys sekin.

Sintra on ylpeä erityisesti ikivanhan Sapan paakariliikkeen Queijadas-leivonnaisista. Leipomo on mainittu kaikissa matkaoppaissa. Espressokahvin eli bikan seuraan sopivat makeat traveseirosit. Suolapalaksi on piiraita, empanadas, joissa maistuvat vihannekset, kinkku, juusto ja kala.

Kun Sintra on katsottu, voi lähteä tutkimaan Lissabonia. Siellä tietenkin hienoja kohteita ovat satamassa seisova Belémin puolustustorni, jonka rakentamisen aloitti Portugalin kuningas João II vuonna 1515. Sen lähettyviltä lähtivät aikoinaan tutkimusmatkailijat seikkailuilleen. Rantakadun toisella puolella katsottavaa ovat hienot merenkulkumuseot ja kirkot sekä itse kaupungissa tietenkin korkeimmalle kukkulalle rakennettu vanha linnoitus. Sinne menevässä ratikassa (numero 28) täytyy vaan pitää kiinni kassistaan kaksin käsin, sillä lähes kaikki muut matkustajat ovat taskuvarkaita.

Me halusimme mennä johonkin Lissabonin ravintolaan kuulemaan aitoa Fado-laulua. Emäntämme Virpi soitteli eri paikkoihin ja tilasi meille liput ravintolaan nimeltä Restaurant da Vinha, jota hän kehui erinomaiseksi. Hän tilasi meille myös taksin, joka osasi perille. Ravintolassa saimme täyden illallisen ja jokaisen ruokalajin välissä saliin ilmestyi uusia laulajia, joiden esityksen ajaksi valot himmennettiin ja yleisö hiljentyi kuulemaan.

Fado-musiikki syntyi Lissabonissa 1800-luvulla, tarkimpien arvioiden mukaan vuonna 1829. Alun perin fado oli tanssi, jonka toivat Portugaliin afrikkalaiset orjat. Valkoinen portugalilaisenemmistö käänsi fadon kitarasäesteiseksi lauluksi. Oman sävynsä musiikkiin toi tuolloin suuri brasilialaisvähemmistö.

Fadoa lauletaan yleensä portugalilaisen ja klassisen kitaran säestyksellä. Ensimmäiset fadolevytykset tehtiin 1910-luvulla. Fadon kultakausi sijoittuu 1900-luvun alkupuoliskolle, 1920- ja 30-luvuille, jolloin Lissaboniin syntyivät fadotalot. Lissabonin fadon rinnalle syntyi toinen, tyylitellympi tyylilaji fado de Coimbra. Tähtilaulajia fadokulttuuri tuotti 1900-luvun jälkipuoliskolle asti. Fadon suuria nimiä olivat mm. Alfredo Marceneiro, Maria Teresa de NoronhajaAmália Rodrigues, fadon kuningatar. Kun Rodrigues kuoli 1999, Portugalin pääministeri Antonio Gutiérres julisti kolmen päivän suruajan ja nimesi Rodriguesin Portugalin ääneksi.

Lue myös:  Somerolla pidetään hyvää huolta

Joko tekee mieli matkalle Sintraan?

Portugalin kansalliseepoksen tekijä Luís de Camões kuvasi runoissaan Sintran maisemia tarkkaan. Sintraa on ylistänyt myös brittikirjailija lordi Byron, jonka mielestä se on kaunein paikka maailmassa. Richard Strausskaan ei kuulemma ollut koskaan nähnyt mitään yhtä ihanaa kuin Penan palatsi.