Rauhankallion lopettamispykälä kaupunginvaltuustossa oli saanut saatteeksi paksun nivaskan erilaisia liitteitä, selvityksiä, tilastoja, faktoja ja suunnitelmia.
Varsin yllättävää oli valtuutettujen suhtautuminen tähän paperipumaskaan. Useammassakin puheenvuorossa tuotiin esille, että liitteitä oli aivan liian paljon. Ilmassa oli jopa epäilyjä, pyritäänkö jotain asiakohtaa piilottelemaan, peittelemällä se ison paperikasan sisään.
Muistissa on toisaalta myös valtuuston kokouksia, joissa on otettu kantaa liitetietojen vähyyteen. Eli toisinaan aineistoa näyttäisi olevan valtuutettujen mielestä aivan liian paljon, toisinaan taas aivan liian vähän.
Eipä ole viranhaltijoilla helppoa. Ohjenuoraksi heidän pitää tämän esimerkin nojalla miettiä, mikä oikeasti on sopiva määrä taustatietoa päätöksenteon tueksi, mikä taas on turhaa paperinhaaskausta.
Kokous, ja erityisesti sen Rauhankalliota käsitellyt pykälä, eteni mielenkiintoisesti. Paikalla oli ennätyssuuri yleisö, jonka viihtyvyyttä oli omiaan lisäämään se, miten perusteellisesti valtuutetut olivat valmistelleet asiansa – sekä puolesta että vastaan. Aplodien kuulumisesta suomalaiseen kunnalliseen päätäntään voidaan olla monta mieltä, mutta ainakin ne tulivat puhtaasti sydämestä.
Hieman silti aplodien jälkeen pohti, miksi muutama valtuutettu jäi kokonaan ilman suosionosoituksia. Siitäkin huolimatta, että valtuutetun kanta oli ollut täysin sama, eli Rauhankallion toiminnan jatkoa puoltava.