Joulu, tuo ilon ja rauhan juhla on ovella.
Markkinahumu alkoi jo lokakuussa. Silti aina joulu tulee yllättäen, on liian nopeasti huulilla. Se on edessä kuin ensi lumen leijailu autoilijoille.
Tavoitellaan täydellistä joulua, jossa tervehdykset on lähetetty tuttaville ajoissa, nurkat siivottu pölypalleroista, maistuvat ruoat itse valmistettu ja juuri oikeat lahjat tehty tai ostettu hyvissä ajoin. Kymppijoulussa istutaan rakkaiden kanssa aterialla maistuvia ruokia popsien, availlaan joululahjat, lauletaan ja rauhoitutaan sanan äärelle.
Näissä täydellisyyden tavoittelun paineissa mieli ja fysiikka on kovilla. Mitä jos on yksin, sairastaa, on juuri menettänyt rakkaansa, alkoholi vie, ei ole kotia, perhe maailmalla ja rahapussi ammottaa tyhjyyttään?
Kaiken ei tarvitse olla tip-top, vähempikin riittää. Ei uuvuteta itseämme ja lähipiiriämme vaatimuksilla. Jätetään joulu suorittamatta. Annetaan sen tulla ja jäädä pesimään pitemmäksi aikaa sydämiimme. Hengähdetään ja katsellaan, mihin elämä vie.
Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme. Annetaan eloa, iloa ja rauhaa itselle ja muille.