Öölantia kiertämässä
Öölannin saarella pääsee kuusi kilometriä pitkää pengertietä ja siltaa pitkin. Itse saari on noin 130 kilometriä pitkä ja vain 16 kilometriä leveä. Loputtomat kiviaidat halkovat laitumia, rantaniittyjä ja viljelyksiä. Yksittäisiä puita on vain siellä täällä. Saaren keskiosaa muodostuu kalkkikivestä ja se on kitukasvuista karun näköistä ahoa. Luontotyyppiä kutsutaan alvariksi.
Öölannin Stora Alvaret on listattu UNESCON maailmanperintökohteisiin. Kalkkikivikalliota peittää vain ohut maakerros, mutta kesäiseen aikaan se on värikäs kukkaketo. Miehenkämmekät kukkivat violetteina kasvustoina. Adam ja Eva –seljakämmekällä on sekä punainen että vaaleankeltainen kukinto. Muita kasveja ovat mm. kevätruusuleinikki, esikko, sinipallo ja ahokylmänkukka. Mutta alkukesästä saaren niityillä ja pelloilla kukkii myös silkkiunikko hehkuvan punaisina mattoina.
Saaren pohjoisosassa alvarit ja niityt tekevät tilaa ensin lehti-, ja aivan pohjoiskärjessä jopa havumetsälle. Saaren suurimpien kaupunkien, Borgholmin ja Färjestadenin välissä länsirannalla sijaitseva Halltorps Hage on rehevä lehto, jossa on vanhoja tammia ja muita lehtipuita.
Pohjoiskärjessä meren kivikkoinen ranta on saanut nimekseen Neptunuksen pellot. Muutoin tyhjällä rantaniityllä on muutamia muinaisia kivilatomuksia ja siellä kukkii sinivioletti neidonkieli, pinkki koiranruusu, vaaleansininen sikuri ja keltakukkainen tilli valtoimenaan kivien välissä. Saaren pohjoisen kärjen itäreunalla on Trollskogen, Peikkometsä, joka on luonnonpuisto. Puistossa on käppyräiseksi kiertyneitä mäntyjä ja muita vanhoja paksuja puita, jotka näyttävät aivan satumaisilta. Myös täällä on joitain muinaishautoja ja ainakin yksi haaksirikkoutunut laivanhylky rannassa.
Pohjoinen majakka Långe Erik seisoo omalla pikku saarellaan, mutta sinne pääsee autolla ja se on auki turisteille. Toinen majakka, Långe Jan, on saaren eteläkärjessä. Siellä on myös Ottenby, lintuharrastajille tuttu havaintopaikka. Majakoissa on turisteille pieniä näyttelyitä, myymälöitä ja kahviloita. Tuulen- ja sateensuojiakin on pystytetty maiseman ihailijoita varten näihin saaren ääripäihin.
Öölanti on ollut asuttu kivikaudelta lähtien. Esihistoriallista aikaa esittelemään on saarelle rakennettu kivikauden kylä. Pronssikauden ja rautakauden muistoja saarella on esillä muutenkin kaikkialla. Silloin alettiin tehdä Itämeren rannikoille ns. laivalatomuksia hautojen merkitsemiseksi. Öölannista tunnetaan lähes 40 latomusta. Kivet asetettiin maahan laivan muotoon joko haudatun ruumiin ympärille tai sitten latomus tehtiin vain muistoksi. Öölannin latomuksia on mm. Albökessa, Borgholmissa, Förassa, Glömmingessa, Hulterstadissa, Högsrummissa, Räpplingessa, Högbyssä, Segerstadissa ja saaren eteläpäässä Södra Möcklebyssä, jossa on Gettlingen pari kilometriä pitkä hautakenttä korkeine laivan muotoisine kivikehineen. Hautakenttää koristaa pari vanhaa tuulimyllyä. Hautakenttä on erityisen vaikuttava illalla auringon laskiessa, kun tummat kivipaadet kuvastuvat maagisina taivasta vasten. Saarella voi nähdä myös siellä täällä viikinkien pystyttämiä riimukiviä, joissa kerrotaan muinaisista suurmiehistä ja heidän saavutuksistaan.
Öölannin saaren väestö oli varakasta rauta- ja pronssikausilla ja siksi saarelle on aikoinaan rakennettu 19 muinaislinnoitusta vuosina 300–600 jaa. Ne oli pakko rakentaa maavallein, sillä saarella ei ole puolustukseen sopivia kukkuloita. Muurikivet hakattiin peruskalliosta.
Ismantrop on pyöreä viikinkilinnoitus aivan saaren keskiosassa itäisen rantatien varrella. Sitä on rakennettu ja asuttu vuosina 300–500 jaa. Pyöreän kivimuurin pituus on noin 300 metriä ja siinä on yhdeksän porttia. Muurin sisällä on ollut 95 asumusta, jotka on järjestetty keskusaukean ympärille säteittäin kahteentoista kortteliin. Ismantorp on Öölannin laajin pyörölinnoitus.
Eteläisin linnoitus Eketorp sijaitsee kalkkikivimaaston ja suoalueen rajalla. Siten vedensaanti oli turvattu. Eketorp on kaivettu esiin ja ennallistettu. Se on pyöreä, halkisijaltaan alun perin 57 metrinen kivimuuri, jonka paksuus on kolme ja puoli metriä. Muurissa oli aluksi vain yksi suuri portti lounaaseen ja pieni portti itään vedenottopaikalle. Linnoituksessa oli 21 suurta taloa. Sittemmin alue kävi ahtaaksi ja linnoitusta laajennettiin uudella kehämuurilla. Viikinkiajan lopulla noin vuonna 1000 linnoitusta laajennettiin vielä kerran. Nyt keskellä oli avoin tori, josta lähti säteittäin kivettyjä katuja ja näiden varsilla olivat asuintalot. Väestö viljeli maata, mutta kävi myös kauppaa. Näihin aikoihin Öölanti käännytettiin kristinuskoon ja saari liitettiin Ruotsin kuningaskuntaan. Eketorpin satama menetti valta-asemansa myöhemmin Kalmarin kaupungille. Nykyisin entistetyssä Eketorpin linnoituksessa voi tutustua rautakauden ja keskiajan askareisiin, kokeilla vaikkapa taontaa tai leikkiä tyynysotaa tukilla.
Öölannin kotiseutumuseo Himmelsberga sijaitsee itäisen rantatien varrella lähes keskellä saarta. Se muodostuu tyypillisestä öölantilaisesta raittikylästä. Siellä on vanhoja maataloja kaikkine rakennuksineen, tykötarpeineen ja kotieläimineen 1700–1800-lukujen malliin. Nykyisin siellä on myös taidehalli, kahvitupa ja maalaiskauppa.
Saaren väestö eli kalastuksella ja karjanhoidolla ja myöhemmin perunalla. Viljapeltoja oli vähän karun maaperän vuoksi. Vanhoja maalaistaloja ei saarella enää näy, mutta pitkin saarta on runsaasti vanhoja tuulimyllyjä. Alun perin 2000 tuulimyllystä on vielä 400 jäljellä. Sandbyssa sanotaan olevan maailman suurin tuulimylly. Sen alakerrassa toimii nykyisin kahvila. Metsästys oli tarkoin säädeltyä, mutta sitä tietenkin harjoitettiin. Vuonna 1653 rakennettiin eteläisen saaren poikki jahtimuuri, joka suojeli kuninkaan riistaa talonpoikien nuolilta.
Valtakunnan lait ulotettiin saarelle jo keskiajalla. Jo silloin tärkein asutuskeskus oli Borgholm, joka sai kaupunkioikeudet vasta vuonna 1816, mutta se oli tärkeä laivastotukikohta jo kauan tätä ennen. Borgholm herää eloon kesäisin. Sen vetonaula on oikea ritarilinna. Sen rakennutti Knut I, joka hallitsi vuosina 1167–1195. Kalmarin unionin aikana linnaa laajennettiin 1300–1500-luvuilla ja se sai paksummat tornit ja muurit. Linnoitus vaurioitui useita kertoja ja etenkin vuonna 1361, jolloin Tanskan kuningas Valdemar IV hyökkäsi Borgholmiin. Kustaa Vaasa korjautti linnan hallintolinnaksi, ja hänen poikansa Juhana III rakennutti siitä renessanssilinnan. Suurvalta-ajan alussa Tanska valloitti linnan hetkeksi, mutta Knäredin rauhassa se palautettiin Ruotsin kruunulle. Linna oli pitkään huonossa kunnossa, kunnes 1654 kuningas Kaarle X Kustaa korjautti linnan arkkitehti Nicodemus Tessinin avustuksella. Tämän jälkeen kuningas myös asui linnassa joitakin aikoja. Kuninkaan kuoleman jälkeen rakentaminen pysähtyi, mutta jatkui vielä kuninkaiden Kaarle XI ja Kaarle XII aikana. Vuonna 1709 linna oli valmis, mutta tuhoutui vuonna 1806 tulipalossa, joka alkoi katon pohjoissiivessä. Sen jälkeen se on ollut rauniona. Nykyisin siellä toimii museo ja linnassa järjestetään konsertteja. Lapsille on jousipyssyammuntaa, kynttilänvalamista ja muuta puuhaa. Linnan parkkipaikalta ajaessa kannattaa varoa laiduntavia lehmiä ja liukumiinoja. Ja linnan muureilla kulkiessa on syytä pitää silmällä hullukaalia, joka näyttää kasvavan siellä villinä. Tätä erittäin myrkyllistä kasvia käytettiin aikoinaan noitamenoissa ja lääkkeeksi.
Aivan Borgholmin linnan vierellä on Ruotsin kuningasperheen kesäresidenssi Sollidenin linna. Sen rakennutti kuningas Kustaa V:n puoliso, kuningatar Viktoria vuonna 1906. Ruotsin kuninkaalliset viettävät kesälomaansa heinäkuussa Sollidenissa. Silloin juhlitaan kruununprinsessa Victorian syntymäpäivää heinäkuuna 14. päivänä. Yleisö pääsee Sollidenin puutarhaan kesällä pienestä maksusta. Lehtevä puisto on englantilaistyylinen ja siellä on runsaasti kukkia sekä erikoisia puita ja aivan ihana murattien peittämä leikkimökki.
Öölannissa on uimareita varten monta hienoa hiekkarantaa ja urheilijoille useita täyspitkiä golfkenttiä. Öölannista löytyy myös eläintarha, jossa on noin 160 erirotuista eläintä. Lähellä on myös vesipuisto ja merirosvohenkisen Pirate Park. Ja jos pitää luonnonnähtävyyksistä, kannatta käydä katsomassa Byrumsin raukkeja. Ne ovat meren kovertamia kalkkikivipaasia, jotka ovat syntyneet, kun pehmeämpi kiviaines on kulunut välistä pois. Kallioiden välissä kulkee kanjoneita, joiden seinissä näkyy fossiileja.
Öölannin leirintäalueet eivät ole hassumpia ja kauneimmat merelliset leirintäalueet sijaitsevat saaren pohjoisosassa, kuten Böda Sand. Öölantilaiset vuokraavat mielellään pihamökkejään kesäasukkaille. Mekin yövyimme mukavasti eräässä leikkimökissä, mutta vielä mukavampi oli yöpyä Rum och frukost -paikoissa, jotka ovat ihanan kodikkaita.
Jos Öölantiin tulee omalla autolla, on edessä pitkä ajo Tukholmasta. Matkallakin voi poiketa muutamassa kohteessa. Bälingessä lähellä Nyköpingiä on komea Nynäsin linna, jossa on mukava poiketa jo alkumatkasta. Smålandissa on alue, jota kutsutaan nimellä ”Glasriket” eli lasivaltakunta. Siellä on ollut lähes 20 lasiruukkia. Jotkut toimivat yhä, kuten Målerås, jossa tehdään lasieläimiä ja Rosdala, Orrefors sekä Kosta Boda. Lasia on esillä museoituna ja myymälöissä.
Matkalla voi vierailla myös viehättävässä Stensjön kylässä, jossa on vanhanaikaista riukuaitaa päätien vieressä kilometrikaupalla ja toimiva 1700-luvulta peräisin oleva maatila rakennuksineen. Me poikkesimme katsomaan myös Götan kanavan sulutusta Söderköpingissä. Matkan varrella – reitistä riippuen – on esim. Vimmerby, jossa on Astrid Lindgrenin hauska pienoiskylä tai lähempänä Kalmaria Pataholms köping, pikkuinen idyllinen satamakaupunki.
Eikä Öölantiin ollut asiaa ennen kuin oli käyty Kalmarin linnassa. Sitä alettiin rakentaa 1100-luvulla ja 1200-luvun lopulla Maunu Ladonlukko kohensi linnaa ja rakensi kehämuurin sen ympärille. Vuonna 1397 siellä perustettiin Kalmarin Unioni tanskalaisen hallitsijan Margareetan johdolla. Kustaa Vaasan aikana linnasta tehtiin renessanssipalatsi. Kalmarin sodassa tanskalaiset valtasivat linnan ja se vahingoittui pahoin. 1600-luvun lopulla linna päästettiin rapistumaan ja 1700-luvulla sitä käytettiin viljavarastona, viinatehtaana ja vankilana. Vuonna 1885 linnaa alettiin restauroida ja se sai nykyisen muotonsa 1891. Kierros museossa on hyvin mielenkiintoinen ja opastuksen saa myös suomeksi. Linnassa järjestetään myös monenlaisia juhlia ja tapahtumia.