Valtion kannattaa investoida elinkeinoelämän kannalta tärkeisiin liikenneverkkoihin etenkin nykyisessä taantumassa, kun korot ja kustannukset ovat matalat. Vaikka hankkeisiin jouduttaisiin ottamaan lisää velkaa, niiden aikaansaama talouden ja työllisyyden kasvu voi vähentää julkisen velan osuutta bruttokansantuotteesta.
Pellervon taloustutkimus PTT:n julkistamasta liikenneverkkoa ja kansantaloutta koskevasta raportista käy ilmi, että monissa teollisuusmaiden infrainvestoinneissa kasvuvaikutukset ovat olleet niin mittavia, että jopa velkarahan käyttö on alentanut velkasuhdetta.
Lyhyellä aikajänteellä infrahankkeet tarjoavat työtä ja lisäävät niihin liittyvien palveluiden ja materiaalien kysyntää. Pitkällä aikavälillä yritysten kuljetuskustannusten sekä liikkumiskustannusten lasku tehostaa taloudellista toimintaa.
Ruotsissa on ymmärretty käyttää enemmän rahaa perusväylänpitoon sekä investointeihin. Ruotsi käytti vuonna 2013 noin 1,1 prosenttia bruttokansantuotteesta liikennejärjestelmän ylläpitoon ja kehittämiseen, Suomi 0,8 prosenttia. Rakennusteollisuus RT esittää infrarahoituksen nostoa yhteen prosenttiin, jotta sekä perusväylänpito että investoinnit saataisiin kestävälle tasolle.
Tiestön kunnostaminen on keskittynyt vilkasliikenteisimpiin teihin. Luonnonvaratalouden ja teollisuuden näkökulma on unohtunut, sillä pienempien teiden merkitys on huomattava varsinkin elinkeinoelämälle. Poistamalla alemman tieverkon pullonkauloja, suomalainen teollisuus voi saavuttaa 50 miljoonan euron kustannussäästöt vuosittain.
Infrahankeita tulee suunnitella pitkäjänteisesti ja hyödyntää rahoitusmalleja monipuolisesti. Rahoituksessa on otettava käyttöön uudenlaisia rahoitustapoja ja hyödynnettävä tehokkaammin valtion edullinen lainakorko.