Rikosuutiset ovat lehden luetuimpia juttuja. Mielikuvitus pääsee valloilleen niitä tavatessa. Lukijaa kiinnostaa, mitä on tapahtunut, mitä on viety, missä ja keneltä. Pienet pätkät ovat myös helppolukuisia.
Pieni juttu saattaa olla suuri tragedia uhriksi joutuneelle, mutta myös joukolle lähiympäristöä.
Kun voro vie polkupyörän tai anastaa mitä tahansa, niin tavaran omistajalle tulee höynäytetty ja syyllinen olo. Miksi en lukinnut menopeliäni, miksi en laittanut korujani ennalta-arvaamattomampaan paikkaan, miksi levittelin rahojani ja miksi ilmoittelin lähteväni matkalle? Miksi uskoa ihmisen hyvyyteen? Miksi-kysymyksistä ei tule loppua.
Kun kotiin murtaudutaan ja paikat myllätään, niin samalla asujien yksityisyyttä loukataan. Menee pitkään ennen kuin uskaltaa asua rauhassa kotonaan eikä enää vainoharhaisesti silmäile, kyttääkö joku ikkunoiden takana liikkeitä.
Enää ei päde sanonta, että vain varkaat ja ilotytöt kulkevat yöaikaan. Varkaat ovat tulleet röyhkeiksi ja ammattimaisiksi. Anastamisesta on tullut joidenkin ammatti. Vorolla on tarkka lista, jota hän paikalta etsii ja joille hän tietää markkinoilla olevan vientiä.
Valtakunnalliset tilastot osoittavat, että vuonna 2014 asuntomurtoja tuli ilmi 10,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Asuntomurtoja tapahtui viime vuonna 6 400, mikä on 610 tapausta enemmän kuin edellisvuonna.
Varkaus pitää tehdä mahdottomaksi eli omistajan tulee etukäteen tehdä varotoimia, jottei varastaminen onnistu. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun ei voi luottaa kanssaihmisiin eikä lintukotoon.
Rikoksen uhriksi joutuminen syyllistää, vaikka niin ei pitäisi olla. Anastaja on syyllinen, ei varastetun tavaran omistaja.