Tiistai 14. toukokuuta 1985
Äitienpäivän sunnuntai sujui keväisen ilman merkeissä, kun kylän äidit kokoontuivat Mäntypirtille. Hirsipirtin seinänvieruspenkit täyttyivät päivänsankarittarista ja muutamasta isästä. Kerkolan Pienviljelijäyhdistyksen miehet ovat järjestäneet jo muutaman vuoden ajan äitienpäivän juhlan.
– Olkaa hyvät ja tulkaa ottamaan kahvia, Jorma Aalto avasi kevään äitienpäivän seremonian. Keittiön kattiloissa höyrysi kahvi ja pöytä oli katettu täytekakkua myöten.
Pastori Eero Pakarinen saapui paikalle ja hänen johdollaan veisattiin Suvivirsi.
– Olet enemmän kuin itsestäsi tiedät, seurakunnan edustaja siteerasi äitienpäivänkortin runoa.
Naisyleisö sai myös kuulla, että pastori antaa suurta arvoa naisasiakeskustelun saavutuksille. Naiset ovat päässeet toteuttamaan kykyjään, lahjojaan ja persoonaansa kodin ulkopuolellakin.
Torppari Bruno Aalto oli kertomassa entisajan kansanlääkintäperinteestä. Hän muistutti äitien entisajan vaikeasta tehtävästä. Lääkäreitä ja apteekkeja oli harvassa ja kun perhe sairastui, lääkintäkeinot oli löydettävä itse. Korvasärky, sammas, syöpäläiset ja kivennäisten puute olivat suuria ongelmia tuona aikana.
– Jos näette vanhan muurin, on ihme, jos sitä ei ole äiti ja lapset kalvanut. Kalkinpuute oli niin kova. Odottava äiti söi muurin kalkkirappauksen lisäksi hiiltä, tinasavea ja joskus lantaakin, Aalto luennoi.
Myös syöpäläiset olivat sodan aikaan ongelmana. Niille annettiin kyytiä paloöljyllä.
– Joku liisteröi sängynkulmansa dynamiitilla, mutta siitä tuli pää kipeäksi.
Parannuskeinojen muistelun jälkeen Hanna Nummiluikki soitti hanurilla. Kun Laila Laurila oli esittänyt lausuntanumeronsa, yleisö siirtyi viettämään vapaamuotoista tupailtaa.