Et ole unessa etkä menettänyt kykyäsi nähdä värejä. Tämä silmiesi edessä oleva tiistainen lehti on mustavalkoinen. Se ei johdu teknisistä ongelmista tai siitä, että painossa on unohdettu laittaa jokin vipstaaki päälle.
Paikallislehti ottaa osaa Someron Nostalgiaviikkoon. Somero-lehdestä on pyritty tekemään samannäköinen kuin se oli 1950-luvulla. Mallia on otettu vanhoista vuosikerroista. Silloin kuvia oli niukanlaisesti ja jos niitä oli, niin ne olivat mustavalkoisia. Suomalaisissa sanomalehdissä ruvettiin käyttämään väriä enemmälti vasta 1990-luvulla. Tuon vuosikymmenen lopulla eli noin 16 vuotta väri on pilkahdellut Somero-lehden jokaisella sivulla.
Aluksi mustavalkoisuus hämmentää, sillä tämän päivän lehtien ja sähköisten viestimien anti on niin värikylläistä ja täynnä lyhyitä iskuja ja ryöpsähdyksiä.
Harmaus tuntuu ankealta ja masentavalta. Aivan kuin lehdentekijöiltä olisi puhti pois. Kaikki on samaa massaa. Juttuja ei ole jaoteltu aihepiireittäin. Vierekkäin voi olla rikoksia, kuolinilmoituksia ja Amerikan Antin kuulumisia meren takaa.
Mustavalkoisuus rauhoittaa. Asiat vaikuttavat selkeiltä, ehkä tyylikkäiltäkin. Seesteisyys ei kestä kauan, sillä mainosmiehet eivät olleet nukuksissa 1950-luvulla. Kauppaa haluttiin tehdä ja Suomi saada nousuun. Ilmoituksia oli sivulla kuin sivulla. Kauppahan se on, joka kannattaa.
Tämän lehden jutut ja ilmoitukset ovat silti tätä päivää. Joukkoon on solutettu jokunen 1950-luvun lohkaisu. Tutkaile rauhassa. Perjantain lehti on taas normaali Somero.