Kansanedustaja Katja Taimela puhui vappuna Somerolla juttutuvassa seuraavaa:
– Vaikka oma vaalitulokseni ei ollut aivan odotusten mukainen, lämmitti mieltäni se, että Somerolla sain olla edelleen kirkkaasti paikkakunnan kakkonen. Somerosta on tullut minulle läheinen ja tärkeä paikka tässä vuosien varrella. Olen tuntenut itseni aina tervetulleeksi tänne. Kiitos siitä.
– Harmillisen vähän tenteissä päästiin puhumaan ihmisten arkea koskevista asioista. Niiden kohdalla SDP:n luottamus on perinteisesti lunastettu. Nyt siihen ei avautunut edes kunnollista mahdollisuutta. Taloudellinenkin keskustelu jumittui ylätasolle ja suuriin lukuihin. Konkretia ja vaikutukset ihmisten arkeen jäivät puuttumaan kokonaan.
– Hienointa on se, että saimme mukaan monia upeita ja fiksuja nuoria kansanedustajia. Se vahvistaa uskoa liikkeemme tulevaisuuteen. Nykyisen nelospaikkamme kultareunus on se, että ykköspaikka on edelleen ihan aidosti tavoiteltavissa. SDP on edelleen suuri kansanliike ja merkittävä poliittinen toimija Suomessa. Nyt ja tulevaisuudessa.
– Puolueen yhtenäisyyden ja varmaankin myös kannatuksen kannalta oppositio olisi parempi vaihtoehto. Silti kun mietitään uuden hallituksen työlistaa, siellä on merkittäviä uudistuksia sekä maan talouden ja työllisyyden korjaaminen. Se, että näihin asioihin tartuttaisiin porvaripohjalta, kuulostaa omaan korvaani erittäin pahalta.
Ne päätökset, joita muutaman tulevan vuoden aikana tehdään vaikuttavat Suomen kehitykseen ja ihmisten arkeen vuosikymmeniä eteenpäin. Tästä syystä meidän on katsottava rauhassa hallitusneuvottelut ja tehtävä päätökset sen mukaan, miten niissä edetään.
On sanomattakin selvää, että SDP ei voi olla mukana hallituksessa, joka antaa hyvätuloisille veronalennuksia, leikkaa vähäosaisten etuuksia, heikentää työntekijän asemaa merkittävästi
tai leikkaa peruspalveluja. Porvarivaihtoehto rakentunee näille mainituille elementeille.
SDP voi olla hallituksessa, mikäli mainituille leikkauksille on oikeudenmukainen vaihtoehto, josta voidaan päästä sopuun ja mikäli hallitus tarttuu päättäväisesti työllisyyspolitiikkaan.
– Työllisyystilanne on nyt ykköshuoli. Salon seudulla olemme kokeneet sen hyvin konkreettisesti viime vuosina. Varmasti vaalitulokseenkin vaikutti, että monelta salolaiselta ja seudun ihmiseltä on pudonnut elämältä pohja pois.
Ymmärrän hyvin että siinä tilanteessa ei politiikka puhuttele. Tämä näkyy SDP:n vaalituloksessa Salossa. Työ ihmisten luottamuksen palauttamiseksi on meilläkin edessä. Tällä hetkellä työttömyyden isossa kuvassa suurin haaste on työttömyysjaksojen pitkittyminen.
Yhä useammalla työttömäksi jäävällä on vaikeuksia päästä takaisin työmarkkinoille.
SDP:n kädenjälki edellisen hallituksen työssä oli vahva toimenpidepaketti työllistämisen saralla.
Nuorisotakuu oli erittäin merkittävä avaus. Sen täysmääräinen toteuttaminen on vielä pahasti kesken. Lisäksi viime kaudella helpotettiin työttömien mahdollisuuksia osallistua työelämään säätämällä pieni suojaosa, joka mahdollisti työnteon ilman, että etuisuudet katkeaisivat kuin seinään.
Tässä vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä viime kaudella tehtiin ministeri Ihalaisen johdolla työllisyyspolitiikassa. Punaisena lankana oli poistaa esteitä työllistymiseltä sekä tukea ja ylläpitää työttömien työkykyä. Tällä linjalla meidän tulisi jatkaa.
– Vaikka työvoimapolitiikan kannalta ykkösasia on saada lisää työpaikkoja, täytyy samaan aikaan muistaa, että työelämän laadussa on myös paljon korjattavaa. Esimerkiksi nollatyösopimukset ja pakkoyrittäjyys asettavat työntekijän jatkuvaan epävarmuuden tilaan. Tämä on monella tavalla epäterve tilanne ja vaikeuttaa oman elämän järjestämistä, puhutaan sitten perheen perustamisesta tai vaikka asunnon ostamisesta.
– Viime hallitus muistetaan monista toteutumattomista hankkeista. Siitä huolimatta paljon saatiin myös aikaan. Yksi merkittävimmistä väännöistä oli vanhuspalvelulaki.
Mikäli matalan kynnyksen palveluista ja kotiin vietävistä palveluista ei huolehdita, eikä kuntoutukseen ja ennaltaehkäisyyn panosteta, ei meillä ole mitään edellytyksiä vähentää laitoshoitoa. Ja se on puolestaan inhimillisesti ja taloudellisesti kestämätön vaihtoehto.
Nykyisin kotona asutaan entistä pidempään, tämä on suurimman osan oma toive.
Silti uhkana on, että kotonaan ei pärjää.
Vanhuspalvelulain merkitys näkyy myös siinä, että keskustelukulttuuri on muuttunut.
Ennen vanhukset olivat poliittisessa keskustelussa helposti pelkkiä lukuja tai palvelujen kohteena olevia passiivisia hoidettavia. Nyt on siirrytty puhumaan yhä laajemmin ihmisarvoisesta elämästä, mahdollisuuksista vaikuttaa omaan hoitoympäristöön, sekä oikeudesta kuntoutukseen ja riittäviin sosiaalisiin kontakteihin. Ikäihmiset ovat täyspainoisia yhteiskunnan jäseniä, osallistuvia ja aktiivisia.
Somero on ollut hyvin esillä positiivisena esimerkkinä tässä murroksessa.
A-studion ohjelmat somerolaisen vanhusten palveluyksikön toiminnasta herättivät paljon huomiota.
Täällä on lähdetty tekemään asioita uudella tavalla ja ehkä ennen kaikkea ajattelemaan uudella tavalla. Seurauksena ikäihmiset ovat paitsi virkeämpiä ja parempikuntoisia, myös terveempiä ja toimintakykyisempiä. Toki paljon on vielä tehtävää täällä Somerollakin.
– Vanhuspalvelulain ohella saatiin viime kaudella maaliin sosiaalihuoltolaki.
Uudistuksen myötä lakia muutetaan niin, ettei perheen tarvitse enää olla lastensuojelun asiakas saadakseen tukipalveluita. Uusi sosiaalihuoltolaki toteuttaa siis sen, mitä ihmiset ovat toivoneet. Sen myötä saadaan kotipalveluja ja muita matalan kynnyksen palveluja sekä oma työntekijä, jolle samoja asioita ei tarvitse selittää yhä uudestaan. Jokainen toivoo, että asiat selvitetään kerralla, eikä juoksuteta monella eri luukulla.
Nämä ennaltaehkäisevän sosiaalityön rahat ovat olleet sellainen kohde, mistä SDP on vääntänyt Salossa samoin kuin monella muulla paikkakunnalla. Myös Somerolla näitä taistoja on käyty viime vuosinakin. Juuri ennaltaehkäisevien sosiaalipuolen rahojen kohdalla korostuu, miten kunta voi heikossa taloustilanteessa lyhytnäköisellä leikkaamisella säästää itselleen valtavia ongelmia ja kustannuksia lähitulevaisuuteen. Kysymys on siitä, että kun apua saadaan ajoissa, kriisitilanteet ja raskaiden tukitoimien tarve vähenee. Juuri tästä syystä nyt tehtävä muutos on merkittävä.
– Sosialidemokraattinen aate kantaa tulevaisuudessakin. Poliittinen työväenliike ja ammattiyhdistysliike ovat kautta aikojen muodostaneet todellisen ja samalla rakentavan vastavoiman markkinatalouden inhimillistämiseksi.
Palkansaajien turvaksi rakennetut työelämän lait, eläke- ja työttömyysturva sekä valtakunnalliset työehtosopimukset eivät ole tulleet ilmaiseksi, vaan ne on jouduttu kamppailemaan pääosin neuvotellen ja sopien. Nämä saavutukset haastetaan nyt joka päivä.
Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa nopeasti ja uhkana onkin hyvinvointiyhteiskunnan pohjan rapistuminen
Työväen yhteinen vappujuhla aloitettiin sankarihaudalta kunniakäynneillä. SAK Someron Paikallisjärjestön sihteeri Taina Ruuhilehto puhui tilaisuudessa näin:
-Lähes 100 vuotta on kulunut Märynummen laukauksista, laukauksista joiden kaiku vaikuttaa tänäkin päivänä v 2015.
Märyn hiekkanummilla kajahti 5 kertaa kymmenen laukausta ja nuoria miehiä kaatui hautakuoppaan. Voittaja ampui, hävinnyt sai kuulan kalloonsa. Jaettiin oikeutta, voittajan oikeutta. Veli ampui veljeä sillä veljestä oli tullut vihollinen.
-Kansalaissodassa taisteltiin omaan yhteisöön kuuluvia vastaan. Noustiin yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan. Tämä taisto jätti jälkensä aikalaisiin ja heidän jälkeläisiin. Vielä nykyäänkin työntekijöitä nimitetään puniikki ryssäksi.
-Ammattiosaston tavoitteena oli palkkojen nostaminen, työajan lyhentäminen, työpaikan epäkohtien esiintuominen, jäsenistön kouluttaminen, työläisten lasten kasvattaminen ja ennen kaikkea, että työläisiä on kohdeltava IHMISENÄ.
-Juhlapuheissa on koko 2000-luvun ajan korostettu hyvinvointiyhteiskunnan murenemista pala palalta. Sen yhteiskunnan murenemista, jota Suomen kansa rakensi 100 vuotta. On syntynyt uusi köyhälistö, joka tekee työtä, mutta tulo ei riitä elämiseen. Leipäjonot ovat vuonna 2015 monelle liiankin tuttu ja välttämätön paikka hakea päivittäinen ruoka-apu.
-Oikeisto ei ole antanut meille mitään lahjaksi, puhutaan sitten ilmaisesta peruskoulusta, terveydenhuoltopalveluista tai eläkejärjestelmästä.
-Puheissa korostetaan, miten maailma on muuttunut vuoden 1918 jälkeen. Uhrit ja uhraukset eivät olleet turhia ja maailma on muuttunut paremmaksi. Sanat ovat surutyötä, jota sukupolvesta toiseen olemme tehneet. Samalla yritämme ymmärtää historiaa ja jopa itseämme.
-Tapahtunutta ei saa mitätöidyksi. Historiasta on otettava opiksi, sitä pitää tutkia ja tulkita. Miksi Suomi ajautui kansalaissotaan? Minkälaisessa Suomessa nyt eläisimme? Olisimmeko edelleen autonominen alue Venäjän alaisuudessa? Sodan vaikutuksesta Suomi muuttui valtavasti etsiessään tietä kaikin tavoin muuttuneessa maailmassa.
Tänä keväänä meillä oli eduskuntavaalit. Monet SAK:laiset edustajaehdokkaat korostivat vaaliohjelmissaan työntekijöiden oikeuksien turvaamista. Oikeisto syyttää ay-liikettä työmarkkinoiden jäykkyydestä ja siksi mukamas suomalaisen työn markkina-asema heikkenee. Suureen ääneen huudetaan paikallisen sopimisen perään, kun samalla voittoa tuottavat yritykset irtisanovat henkilöstöään ja samanaikaisesti jakavat toisella kädellä suuria osingoja ja bonuksia.
-Työnantaja puoli perustelee nollasopimusten käyttöä, koska tarjolla olevan työn määrää on vaikea ennakoida ja se myös vaihtelee esim palvelualoilla. Yksityisten palvelualojen työehtosopimuksissa nämä vaihtelut on kuitenkin huomioitu, ja työnantajan käytössä olevat työaikajärjestelmät ovat erittäin joustavat myös osa-aikatyöntekijöiden kohdalla. Lisäksi Suomessa on käytössä lomauttamismahdollisuus työn vähentyessä tilapäisesti.
Nollasopimukset lisääntyvät koko ajan, ei pelkästään hoiva- ja palvelualalla. Neljä prosenttia palkansaajista eli 83 000 työskentelee nollasopimuksella ja 2/3 osaa heistä on naisia. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla heitä on 11 000. Ammatit eriytyvät edelleen sukupuolen mukaan. Naisten osa-aika- ja määräaikaistyö jarruttaa samapalkkaisuutta. Naisen eläke-euro on vain 76 senttiä miehen eläke-eurosta, mikä johtuu naisten rikkonaisemmasta ja lyhyemmästä työurasta.
-Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa nopeasti ja uhkana onkin hyvinvointiyhteiskunnan pohjan rapistuminen. Työ jakautuu epätasaisesti, toisilla on liika ja toisilla ei ole töitä lainkaan. Nyt käymässä olevissa hallitustunnusteluissa peräänkuulutetaan yhteiskuntasopimuksen perään.Kunhan vaan kaikki osapuolet muistavat, että orjuus ja pakkotyö on kielletty jo Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.
-Nopeissa rakennemuutoksissa työpaikkoja katoaa ja uusia syntyy, mutta ei välttämättä niille aloille, joilla on paljon työttömyyttä. Siksi koulutuksen on vastattava nopeasti uusiin haasteisiin. Rakennemuutoksen vuoksi yhä useammat tarvitsevat uusia taitoja pärjätäkseen työmarkkinoilla tai kouluttautumista uuteen ammattiin.
Suomen menestys on perustunut yhdessä sopimiseen. Kolmikantaisella yhteistyöllä on saavutettu hyvä tuloksia ja se on toiminut myös vaikeina aikoina. Palkansaajille on tarjottava tulevaisuudessakin turvaa talouden ja työelämän muutoksessa.
-1990-luvun lamavuodet opettivat meille sen, että kaikkea säästöä ei voida ottaa palkansaajan selkänahasta. Jokaisen työ on arvokasta ja yhdessä tekemisen taito on tärkeää. Eero Heinäluomaa lainatakseni ” isommat hartiat voivat kantaa isompaa reppua, jolla Suomi pysyy koossa”. Näissä talkoissa täytyy kaikkien olla mukana, eikä paeta rahoineen Ruotsiin tai Portugaliin.
-Suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän säilyttäminen on tärkeää työmarkkinoiden vakauden sekä koko kansantalouden kannalta. Kaikki parhaat innovaatiot ei synny Suomessa, mutta meidän kannattaa poimia ideoita myöskin muualta Suomessa jalostettavaksi.
-Suomalainen työeläkejärjestelmä on kansainvälisestikin todettu sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäväksi. Työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti eikä niitä tule käyttää valtion budjettimenojen rahoittamiseen.
-Euroopan Unionin tuomioistuin teki helmikuussa merkittävän ennakkoratkaisun, jonka mukaan Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla työskenteleviin sähköasentajiin on sovellettava Suomen lainsäädäntöä ja yleissitovia työehtosopimuksia. Tällä linjauksella alipalkkausta ei voi enää käyttää kilpailtaessa suomalaisten yritysten kanssa samoista urakoista.
-Kokonaan perusturvan varassa elää Suomessa ainakin 230 000 ihmistä, 4 prosenttia väestöstä.
– Työnsä päättävän hallituksen ensisijainen tehtävä oli köyhyyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentäminen .Eriarvoisuuden vähentäminen jäi hallituksessa valtiontalouden hoidon jalkoihin. Seuraavan hallituksen on jatkettava eriarvoisuuden poistamista.
– Vaalit on pidetty ja vasemmisto ei näissä kisoissa pärjännyt. Antti Rinteen sanoin, harmittaa vietävästi. Kamppanja ja ehdokkaat olivat hyviä, mutta kansalta ei saatu luottamusta. SDP katsoo nyt eteenpäin palaten samalla arvojensa juurille; jakautumaton ihmisarvo, oikeudenmukaisuus ja työ. Lähes puoli miljoonaa suomalaista antoi meille äänensä. Menetimme 8 paikkaa, mutta ei tämä tulos ollut työväenliikkeen historian huonoin. Ennenkin on hävitty ja voittoon noustaan vain keskittymällä tämän päivän yhteiskuntaan, kansalaisten tarpeisiin ja oman tekemisen vahvistamiseen. Työväenliikkeen arvot eivät ole menneisyyttä vaan entistä ajankohtaisempia tässä ajassa, joka suosii vahvoja, menestyjiä ja äänekkäitä.