Keskiviikko 24. kesäkuuta 1955
Taas kohoavat liput salkoihin juhannusta juhlistamaan. On suuri onni kansalle, että sen puhtaanvärinen siniristilippu saa tänäkin päivänä ylistää Pohjolan kesän ihanuutta ja vapautta talvisen kylmyyden kahleista.
Meillä on nyt suuri syy tänä aikana muistuttaa itsellemme ja toisillemme myös juhlimisen velvollisuuksista. Juhannus on ennen kaikkea suuri luonnon juhlapäivä. Neitseellisen vihreä kasvimaailma on yötä päivää mitä suurimman kirkkauden ympäröimä. Luonnon kutsuvat äänet kuuluvat kaikkialla: Lintujen laulussa, rantojen liplatuksessa, suvituulen vienossa hyväilyssä ja pienen sirkan sirityksessä.
Mitä juhannuksen kehoitus merkitsee käytännössä! Menkäämme sen kutsua seuraten luontoon. Rentoutuaksemme. Poistukoon kireyden jännitys olemuksestamme. Miehet käyttäytyköön, niin kuin hänelle ehdottomasti kuuluu, ritarillisesti naisia kohtaan. Nainen olkoon ihailun ja kunnioituksen arvoinen.
Ja kaikkein tärkeimpänä eräs asia: Viinalla, joka kaiken villitsee, älköön olko osaa ja arpaa juhannusiloissamme.
Hyvää juhannusta 60 vuotta myöhemmin toivottaa Somero-lehti!