Hallitus puhuu talkoista. Säästötalkoista. Kaikkia kutsutaan mukaan, mutta pahiten leikkaukset osuvat lapsiperheisiin, ikäihmisiin, työttömiin ja sosiaaliturvan varassa eläviin. Niihin, jotka yhteiskunnan apua eniten tarvitsevat.
Valtakunnalliset linjaukset tulevat näkymään Somerollakin. Paikkakunnalla on 862 lapsiperhettä. Puhutaan siis tuhansista ihmisistä. Yhden huoltajan perheitä on 306, ei pieni määrä sekään.
Luvut eivät ole vain numeroita. Niiden takana on ihmisiä, tarinoita, syitä.
On naapurin Minna ja Jari, päiväkodin Aada ja Onni. Yksi on jäänyt työttömäksi, toinen ollut pitkään sairaana. On pätkätöitä ja asuntolainaa. Aadalla on ehkä kotona vain äiti, Onni sairastaa paljon. Turvaverkkoja ei aina ole.
On ikäihmisiä. Viime vuonna yli 65-vuotiaita oli 2622 eli yli viidesosa kaikista somerolaisista. Osuus kasvaa tasaiseen tahtiin. On naapurin Hilja, jota viedään tämän tästä päivystykseen tai jalkansa murtanut Veikko, joka haluaisi asua vielä kotona.
Mitä tapahtuu, kun säästötalkoot alkavat? Käperrymmekö sisään päin, näemmekö toiset uhkana? Onhan helpompaa pitää vain itsestä huoli ja kiilata elämän jonossa eteenpäin.
Ei anneta periksi ihan vielä.
Sillä nyt tarvitaan välittämistalkoot. Sellaiset, että uskalletaan mennä lähemmäksi ja pitää huoli myös toisesta.
Välittämistalkoot on sitä, että uskalletaan olla läsnä, vaikka olisi vaikeampaa.
Kun Veikko ei pystykään haravoimaan puutarhaansa. Kun opettaja luotsaa yksin suurta luokkaansa. Kun Aadan äiti ei taaskaan ehdi hakemaan lastaan ajoissa päiväkodista. Kun Make tarvitsisi apua moponsa kanssa ja samalla vähän juttelisi aikuisen kanssa.
Lähdetään talkoisiin! Kysytään, mitä kuuluu. Kysytään, voisiko vaikka auttaa.