Suomessa on lähes jokaisessa kunnassa, parhaissa parikin kesäteatteria. Joku saa väen katsomaan harrastajien esityksiä tuli taivaalta vesipisaroita tai auringonpaistetta.
Jokin kumma ajaa ihmiset harjoittelemaan rooleja kevätkylmässä ja riekkumaan estradilla vuoden valoisimpina iltoina. Jotain siinä pitää olla, että veri vetää mukaan esiintymään, ilmaisemaan itseään ja toisten kirjoittamaa tekstiä.
Monille matkaaminen määränpäähän on tärkeämpää kuin näytelmän esittäminen yleisölle. Yhdessä tekeminen on tärkeä ponnin kesäteatteriharrastuksessa. Kun Somerniemen musiikkiteatterin näyttelijäkaartia katselee, niin tulevaisuus on taattu. Mukana on väkeä lapsista ikäihmisiin.
Näytelmää synnyttämään tarvitaan myös käsikirjoittajia, ohjaajia, musiikin tekijöitä, soittajia, lavastajia, puvustajia, leipojia, puffetin pitäjiä ja yleismiesjantusia. Joukko synnyttää kulttuurinautinnon, jossa jokaista palasta tarvitaan.
Yhteen hiileen puhaltaminen näkyy lopputuloksessa. Kun ryhmässä on vielä draaman kaaren ymmärtäjiä, kukkaan puhkeamassa olevia näyttelijöitä, laulajia ja soittajia, niin kattaus on valmis. Katsomossa saa vain olla ja antaa näytelmän viedä. Saattaapa samalla käsitellä tiedostamatta omia tuntojaan. Ehkä miettiä, olisinpa itse mukana näyttämöllä tai tulenpa ensi vuonnakin katsomaan, mitä ovat saaneet aikaiseksi.
Jos et ole koskaan käynyt kesäteatterissa, nostapa takapuolesi television äärestä ja säntää koti- ja naapurikuntaan kulttuuriantia katsastamaan. Sieltä saa mukaansa harmitonta hauskaa, mutta syvällisempääkin sisältöä ja pureksittavaa.