Nykyihminen rakastaa sitä, että kaikella on tarina.
Tämä pätee myös ruokaan. Me haluamme kuulla, missä puuron vilja kasvoi. Meitä kiinnostaa, kuka viljeli porkkanat tai millaisilla laitumilla lammas vietti päivänsä. Jokaisesta syömäpalasta tulee uniikki.
Lähiruoka vastaa tähän. Ostaja tietää, mistä ruoka on peräisin, ja tulee osaksi sen tarinaa.
Somero tarjoaa loistavat mahdollisuudet lähiruuan hankintaan. Meillä on vielä kytkös ruuan alkuperään. Me elämme peltojen keskellä, ympärillä metsät ja järvet.
Lähiseudulta löytyy lukuisia tiloja, joilta voi ostaa ruokaa suoraan. On lihaa, perunaa, kasviksia, kananmunia. On hedelmiä ja hunajaa. Metsistä saa marjoja ja sieniä, järvistä kalaa. On lähivillaa, josta kutoa talveksi lapaset. Netistä löytyy ruokapiirejä.
Ruuan suoramyynti vaatii kuitenkin tuottajilta resursseja. Pitää olla joku, joka on läsnä, vastaa puhelimeen, kohtaa asiakkaat. On päiviä, jolloin kukaan ei tule. Moni joutuu lopettamaan, kun aika ei riitä.
Tässä voisi olla uusi kehityskohde Someron seudulle. Sen miettiminen, miten se naapurin possu tai hunajapurkki löytäisi parhaiten lähiruokaa rakastavan pöytään.