Pakolliset pakolaiskiintiöt ovat saaneet viime viikkojen aikana tunteet kuumenemaan sitä mukaa, mitä enemmän ilmat ovat lämmenneet.
Vastarinnan taustalla saattaa olla oikeita pelkoja – tai syynä voi olla myös ”heinäpöhönä” tunnettu ilmiö, joka on samaa sarjaa kuin viime aikojen some-keskustelua villinneet autoilijan vihapurkaukset pyöräilijää kohtaan, Stubbin ikkunoiden ampumiset, mielenilmaukset hallituksen leikkauksia vastaan, poliisin hyökkäys mielenosoittajan päälle tai epäluulo tasa-arvoista avioliittolakia kohtaan.
Viha, suvaitsemattomuus ja pelot. Niitä pulppuaa joka suunnasta. Vaikka toinen tai toiset ihmiset vihaavat jotakin asiaa, ei kaikkien pidä milloinkaan tai edes vähäisemmässä määrin hypätä samaan kelkkaan.
Monikulttuurisuuden pelkoa ei ole ainoastaan pakolaisia ja turvapaikanhakijoita kohtaan koettu pelko. Liian paljon pelkoja esiintyy toisten ihmisten ”vääriksi” koettuja mielipiteitä kohtaan. Pitäisi ymmärtää; jos toinen on jostain asiasta eri mieltä kuin minä, niin hän ei ole välttämättä väärässä.
Mustaa miestä pelätään kuin entisinä aikoina lapsuuden pihaleikissä. Tasa-arvoisuutta pelätään. Syrjäytymistä pelätään. Muita ihmisiä pelätään, jos he ovat eri mieltä.
Olkaamme rohkeampia. Puhuminen ja keskustelu auttavat, kunhan samalla kuuntelemme toisiamme. Kaikki keskustelu ei ole arvokasta. Arvottomaksi keskustelu sen sijaan muuttuu, jos toinen ei toisen ihmisen puheelle korvaansa lotkauta. Myös puhujalla on vastuu siitä, mitä sanoo.
Maahanmuuttajista vielä sen verran, että miltei kaikki suomalaiset olemme alun alkaen maahanmuuttajataustaisia. Aitoja suomalaisia ovat ensimmäisinä täällä olleet saamelaiset.