Somero on sitkeä sissi. Vihmoo vettä tai tulee lunta tupaan, niin ei lannistuta. Valtakuntaa riepovat sotet, työttömyys ja yleinen apatia. Aina löytyy jokin asia joka ahdistaa. Somerolaiset ottavat härkää sarvista ja ryhtyvät toimeen, kuten entisten hämäläisten pitääkin.
Somerolla syntyy yrityksiä enemmän kuin lakkautetaan. Yrityssalon tilastojen mukaan tammi-lokakuussa tänne on perustettu 35 uutta yritystä. Lopetettuja on 19. Muualla Suomessa perustettujen yritysten määrä on ollut laskeva.
Kaupunki pyrkii tekemään kaikkensa, jotta pitkäaikaistyöttömät saisivat mielekästä tekemistä. Tekemiseen ajaa myös raha, ja se ettei kaupungin tarvitsisi maksaa valtiolle sakkomaksuja pitkäaikaistyöttömistä.
Somerolla rakennetaan ensi vuonnakin kovalla tohinalla. Investointeja on rutkasti. Lainamäärän kaupunkilaista kohden arvioidaan olevan ensi vuonna 1 900 ja vuonna 2018 jo 3 400 euroa. Mutta mitäs lainoista, jos niillä rahoilla saadaan parempia palveluja ja on varaa maksaa lainat takaisin.
Ilkeämielinen voisi sanoa, etteivät somerolaiset voi olla niin itseriittoisia, että kaiken itse tekevät ja päättävät. ”Kyllä vielä joudutte pyytämään apua muilta ja isompaan liittymään.” Mitä me isoista, kun olemme itse mieleltämme isoja tai sitten pyydämme yhteistyökaveriksi sen ison.
Somerolla pyritään elämään tässä ja nyt. On ymmärretty, että kaukana suurista keskuksista olevan kunnan on oltava itsellinen, asioistaan huolta pitävä, mutta ennen kaikkea kekseliäs. Jos rajalla ryhtyy odottamaan apuja, niin voi olla kuollut ennenkuin ensimmäinen kulkija saapuu paikalle. Pahimmassa tapauksessa se on ohikulkija.