Somero-lehden kolumnisti Timo Klemelä pureutui tällä kertaa murteisiin. Tässä pala kolumnia:
Somerolaisen virkamiesurani alkuvaiheessa osallistuin kokoukseen, jossa läsnä olleen henkilön puheesta ymmärsin tuskin mitään. Tunsin olevani eräänlainen maahanmuuttaja, eivätkä omien vanhempieni lounaishämäläiset sukujuuret tässä kohdin auttaneet. Jotain sentään ymmärsinkin. Muistan, kuinka kokouksessa hämäläisen juohevasti päiviteltiin sikaloiden hajuhaittoja. – Kyllähän siallihhaaki tarvitaan, sanoi lopulta joku, ja joku toinen siihen: – Niijjuur. Sikahan se kaiken parasta on. Puheenjohtajan nuija kopsahti ja sikaloiden hajuhaitat tuli käsitellyksi. Olin ottanut ensiaskelet somerolaisena.