Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo todetaan laulussa. Suomalaiset eivät näe nälkää, vaikka monet tiukoilla ovatkin. Puuro, tuo terveysruoka, maukas päivän aukaisija pitää pitkään nälän loitolla. Puuro on tiukkojen aikojen syötävää. Kattilat porisemaan.
Ja hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen… Kulunutta vuotta on leimannut kummallinen kärttyisyys, pahansuopaisuus, pessimismi ja asioiden keskeneräisyys. Valmista ei saada aikaiseksi. Mielen tasapainoa on vaikea löytää vellovassa tilassa.
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan. Sota, rasismi ja väkivaltaisuus ovat liki. Pakolaisia tulvii Eurooppaan. Pitää auttaa, ratkaista riitoja väkivallatta, muttei olla tyhmä.
Luo köyhän niin kuin rikkahan saa, joulu ihana! Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa! Jokaisella on oikeus olla rauhassa, uskoi, mihin tahansa. Kun ei ole uhkaa ja vieressä läheiset, rauha laskeutuu sydämeen.
Oi, jospa ihmisellä ois joulu ainainen!