– Noin kaksi vuotta sitten huomasin, että nyt on jotain vialla, opettaja Risto Koistinen, 60, muistelee.
– Jälkikäteen ajatellen, ehkä pari vuotta sitä ennenkin oli jo jotain asiaan liittyviä oireita. Lopullisen ALS-diagnoosin sain viime joulukuussa. Ajankohdalla ei oikeastaan ollut enää merkitystä, koska parantumaton motoneuroninen sairaus oli jo aiemmin todettu ja tiesin, ettei hoitoa siihen ole olemassa. Tämä oli vain asian päätepiste.