Läsnäolo on aikamme kultaa: harvinaista, tavoiteltua. Myös liikenteessä sitä kaivataan.
Kun aurinko paistaa, tie on suora ja matka tuttu, on usein unohtua, miten pienestä kaikki on autolla ajossa kiinni. Äkkiä edessä voi olla peura, pyöräilijä tai linkkuun taipunut rekka. Täytyy toimia sekunnin sadasosassa. Ei jää aikaa pohtia.
Tieliikenne vaati viime vuonna aiempaa useamman ihmishengen. Henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia oli yli viisituhatta, ja niissä menehtyi 266 ihmistä. Yli kuusituhatta loukkaantui, eli enemmän kuin 17 joka ikinen päivä.
Nykyautojen tekniikka tuudittaa kuljettajan helposti turvallisuuden tunteeseen. Ajaessaan kääntää rattia, etsii sopivaa radiokanavaa, kohentaa aurinkolaseja. Unohtaa, että kuljettaa elämänlankaa.
Mikään tekniikka ei korvaa kuljettajan tarkkaavaisuutta. Sitä, että tämä havainnoi, ajattelee ja ennen kaikkea on läsnä. Jättää tekstiviestit ja Facebook-tiirailut myöhempään. Keskittyy.
Ajaessa muutamankin sekunnin poissaolo on liikaa.