Leena-Kaisa Laakso
Härkälän kartano kohoaa Kirkkojärven rannassa komeana ja seesteisenä. Kun Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme kymmenen vuotta sitten hankkivat paikan, oli kaikki toista.
– Ensin kannettiin vain ämpäreitä ullakolla, vesi tuli katosta läpi, Suominen-Hurme sanoo.
Edellinen omistaja oli hakenut avustusta katon kunnostamiseen. Siitä lähti ajatus, joka ensin tuntui mahdottomalta.
– Jos ekonomina ajattelen, eihän vanhan talon kunnostamisessa mitään järkeä ole. Mutta jokin tässä kiehtoi, Suominen-Hurme sanoo.
Nyt kartanon ruokasalia valaisevat kristallikruunut ja ikkunoista aukeaa elegantti puutarhamaisema. Kymmenen vuoden takaisesta visiosta – tunnelmallisesta paikasta, jossa pitää juhlia ja kokouksia – on tullut arkipäivää. Mutta millaista on kartanoyrittäjyys tänään? Käyskentelyä vieraiden parissa ykkösvaatteet päällä? Maisemien ihailua? Messukeikkoja? Sitä ja myös paljon muuta.
Ryhmäteatterin talouspäällikkönä työuransa tehnyt Suominen-Hurme ja Ylellä muun muassa Maamiehen tietolaaria toimittanut Hurme ryhtyivät aikoinaan alalle suht kylmiltään.
– Mahdollisimman pienellä byrokratialla mennään. Kartanotoiminta on meillä maatalouden sivuelinkeino, emme ole perustaneet erillistä yritystä tätä varten, Suominen-Hurme kertoo.
Käytännössä kartanon pyörittäminen tarkoittaa usein palavereja, markkinointia ja ylläpitoa. Ruoka tilataan catering-palvelusta, mutta isäntäväki huolehtii vieraista ja katsoo, että kaikki sujuu.
– Tilaisuudet ovat intensiivisiä ja päivä pitkä. Kun viimeiset vieraat ovat lähteneet, olo on usein kuin olisi juossut puolimaratonin, Soili Suominen-Hurme sanoo.
Myös yllättävät tilanteet ovat arkipäivää.
– Voi käydä niin, että kun on kaatamassa samppanjaa hääseurueelle, joku pyytää purkkaa, ja sitä on lähdettävä hakemaan heti. Myös päänsärkylääkkeitä, laastaria sekä jatkojohtoja, piuhoja ja latureita kysytään yllättävän paljon, Raino Hurme nauraa.
Härkälässä uskotaan kuitenkin asiakkaan kuuntelemiseen. Oveen on laitettu yövieraille oma lukko ja vessaan käsilaukkupöytä, asiakkaiden pyynnöstä.
Oman haasteensa tuo rakennuksen ylläpito. Ison rakennuksen käyttökulut ovat kovat, eikä tukia niihin heru.
– Tilanne on koko ajan hankalampi. Sähkön siirtokulut nousivat juuri 27 prosenttia, mikä tarkoittaa meille sataa euroa kuussa. Salit pidetäänkin talvella viileinä. Aivan kylmilleen niitä ei voi jättää, sillä ne kostuvat ja liian suuri lämmön vaihtelu rasittaa taloa, Suominen-Hurme kertoo.
Kesällä pestään kristallikruunut, tuolinjalat ja -kankaat. Talvella siihen on liian kylmää.
Myöskään kunnan jätevesi ei ulotu Härkälään asti, joten pihalle on tehty oma pienpuhdistamo.
– Neljä pönttöä maan alla kerää likavedet. Loka-auto käy useasti vuodessa, sekään ei ole ilmaista, Suominen-Hurme kertoo.
Suominen-Hurme ja Hurme eivät kuitenkaan työtään vaihtaisi. Kartanomiljööstä on tullut rakas ja vieraista melkein ystäviä.
– Tässä tapaa ihania ihmisiä joka puolelta maailmaa, vauvasta vaariin ja eri yhteiskuntaluokista. Sellaisia, joita ei muuten tapaisi.Talvella, kun on hiljaista, tulee oikein ikävä ihmisiä. Suominen-Hurme sanoo.
http://Lue lisää perjantain 5.8. Somero-lehdestä
