Onneksi en ymmärtänyt, mihin lupauduin, kun ystäväni Päivi houkutteli minut Tarvasjoelle Vahvin Mies/Nainen 2016-kilpailuun. Olisin monta kokemusta köyhempi, jollen olisi lähtenyt.

Oma mukavuusalue kannattaa ylittää säännöllisin väliajoin. Sääntö pätee niin fyysisiin kuin henkisiin elämänalueisiin. Jos haet muutosta elämään – tai kroppaan, ota rohkeasti ensimmäinen askel, sillä hyppyä tuntemattomaan ei tarvitse tehdä oikopäätä, askel kerrallaan riittää.

Tarvasjoella vastassamme olivat suurimmat ikinä näkemäni muskelimiehet ja -naiset. Voitte kuvitella, miltä tuntui astella samaan kisakehään. Pystyin samaistumaan entisajan gladiaattoreihin. Leijonan kita kutsui.

Mutta toisin kävi. Nämä olivat isoja kilttejä jättejä, jotka ottivat meidät ystävällisesti vastaan ja meillä oli tosi hauskaa. Yleisö pääsi näkemään, miten mahdottomien tehtävien edessä tavallinen ihminen on hyvintreenattujen lihaskimppujen joukossa.

Ylpeänä voin ilmoittaa, että sain jopa tuloksen kaikista muista lajeista, paitsi 200-kiloisen renkaan pyörityksestä. Parhaimmillani olin lastauksessa. Eivät ole treenit GoGo liikuntakeskuksessa menneet hukkaan.

Naisten sarjassa kisasi neljä osanottajaa. Mustapaitaiset voimanaiset Annika Haapala ja Oona Vainio olivat tasaväkisiä. He ovat ilmiselvästi nostaneet paljon rautaa ja treenanneet kilpailulajeja. Suorituksia oli hieno katsella. Onneksi ei tarvinnut katsella omia suorituksia, haha, pikkuisen eri sarjassa rehkimme Päivin kanssa.

Itsekseni naureskelin, että minä ja Päivi olemme maalaisversio Absolutelu Fabulous Patsystä ja Edinasta. Ihan varma en ole, kumpi on kumpi, emmekä me ole yhtä paheellisia, mutta jotain tuttua aikuisten naisten kohelluksessa voi havaita.

Olemme kumpikin tahoillamme kunnollisia, tunnollisia ja kesyjä, mutta huhhuh, jokin yhdistelmässä saa molemmat villiintymään. Järjen ääni vaimenee. Hulvattomuus iskee.

Kaiken kukkuraksi minullakin on hyvin järkeviä lapsia. Taidan siis olla Edina.

Kisaa edeltävänä iltana suurin huolenaiheeni oli jälleen kerran – sukkahousut. Onneksi olin saanut Lumovan kauneushoitolasta kokeiltavaksi peclavus-pihkavoidetta, joka siloitti kantapäät niin, etteivät ainokaiseni menneet rikki jalkaan vetäessä. Ihana voide, pelasti päiväni!

Jos minä jotain elämääni kaipaan, niin sukkahoususponsoria. Mahtaisiko Norlyn tarvita testaajaa, joka lupaa viedä sukkahousut äärimmäisiin olosuhteisiin?

Ainiin. Vielä kaksi iloista asiaa! Ensinnäkin kunnollisista kunnollisin tyttäreni Linnea juoksi eilen ensimmäisen mitalinsa Suomen maajoukkueasussa. Suomi sai kaksoisvoiton 3000 metrin esteillä! Sofia Muinonen juoksi kultaa, Linnea hopeaa. Upeaa tytöt!

Toinen asia, josta iloitsen, on ylennykseni. Turkkarin bloggarina minulla on ollut yhden pulpetin kokoinen valtakunta, mutta nyt saan kokonaisen luokkahuoneen saman konsernin toisesta lehdestä. Projektin etenemistä pääsee seuraamaan Maalaiskaupungin oman lehden nettisivujen kautta.

Haluan vielä lämpimästi kiittää Turun Sanomia yhteistyöstä. Arvostan perinteistä lehtimies-ammattitaitoanne, olen oppinut teiltä paljon ja teen mielelläni yhteistyötä kanssanne jatkossakin!

Lämpimin terveisin, Meri Vilen