Forssasta pojjaat
Meri Vilen
Nyt ei ope enää voi olla heristämättä sormeaan. Mitä ihmettä naapurikylässä puuhataan?
Pikkuoppilaani soitti minulle ja pyysi tulemaan apuun, kun toinen pikkupoika ei pääse tulemaan koulusta kotiin. Pelkäsi isoja suomalaispoikia. Kun pääsin perille, sain kuulla mitä koulusta palaavalle porukalle oli tapahtunut pari päivää aikaisemmin. Suomalaiset teinipojat olivat uhkailleet ja haukkuneet heitä ja käyneet kiinni pienimpään ekaluokkalaiseen.
Illansuussa Saksankujan vastaanottokeskuksen edustalle kerääntyi joukko ihmisiä mielenosoitukseen, jonka tavoitteena oli häätää turvapaikanhakijat Forssasta. Joukkoa katsellessani ihmettelin mielessäni, missä näiden lasten vanhemmat ovat.
Minun oppilaani olivat turvassa kodeissaan vanhempiensa luona. Poliisin ohjeiden mukaan kaikki talon asukkaat pysyivät sisällä tyynen rauhallisina. He osoittivat olevansa kypsymättömän huutelun ja uhittelun yläpuolella.
Ennen mielenosoittajien saapumista vietin mukavan teehetken irakilaisten ystävieni tilannekatsausta kuunnellen. Kokoonnuimme Patriarkan kotona. Olen nimennyt ystäväni Patriarkaksi isolla peellä, koska sitä hän todella on. Viisas, rauhaa rakastava mies, jota koko 270 turvapaikanhakijan joukko kuuntelee ja tottelee.
Patriarkan vaimo on Matriarkka, hyväsydäminen ja älykäs äitihahmo. Heidän kotonaan ovi käy ja puhelin soi tiuhaan tahtiin nuorten miesten kysyessä neuvoja ja toimintaohjeita. Myös huolet ja murheet jaetaan, samoin ilot.
Minulle esiteltiin revitty t-paita. Se oli ollut nuoren miehen yllä perjantai-yönä kaverin tiputtaessa hänet kyydistä muutaman sadan metrin päässä kotoa. Hän ei päässyt turvallisesti kotiin. Yhdeksän suomalaismiehen joukko pahoinpiteli hänet sairaalakuntoon.
En oikein ymmärrä forssalaisia. Turvapaikanhakijat ovat sielllä käyttäytyneet erittäin hyvin. Kaikkien äitien ja isien, myös minun, hullun lailla pelkäämiä raiskauksia ei ole tapahtunut, ei edes raportoituja läheltä piti-tilanteita.
Itse tapahtuman aikana juttelin kaikkein nuorimpien paikalle saapuneiden tyttöjen kanssa. Kysyin heiltä, miksi he ovat tulleet. He kertoivat, etteivät pidä siitä, että heitä tuijotetaan, seurataan, heille huudellaan tai ehdotellaan asioita. Ymmärrän heitä.
Olen itsekin ollut nuori tyttö. Miesten virittynyt huomio ja lähentely-yritykset tuntuivat silloin uhkaavilta, jopa pelottavilta. Minun kohdallani kyse oli suomalaisista miehistä. Muistakaa kaikki miehet se! Nuoret tytöt, ja naiset muutenkin, pitää jättää rauhaan. Toista ihmistä on syytä opetella lähestymään herrasmiehen tavoin hyvin hienovaraisesti.
Kehoitan kaikkia osapuolia tasapuolisesti asettumaan hetkeksi toisen asemaan. Miltä minun toimintani toisesta tuntuu? Miten toivoisin itseäni samassa tilanteessa kohdeltavan?
Ymmärryksellä ja hyvällä tahdolla – sovinnon kättä tarjoamalla – pääsee kinkkisistäkin tilanteista arvokkaasti yli. Sitä minä toivon, kuten myös koti- ja koulurauhaa, kaikille forssalaisille ja erityisesti rakkaille pikkuoppilailleni perheineen ja ystävineen.