Lattiaa peittävät kirjavat räsymatot, kello raksuttaa verkkaisaan. Kiikkustuolissa istuvat mummo ja kissa. Kuuntelevat radiosta Jumalanpalvelusta.
Mummo oli ehkä vuosikymmeniä sitten jäänyt leskeksi tai voi olla, että vaari oli nokosilla kamarissa. Lehmät oli lypsetty, muita töitä ei pyhäpäivänä murehdittu.
Mummon mökki oli pieni, mutta sinne mahtui kaikki tarpeellinen. Naapurissa oli vaari jäänyt yksin. Hänenkin pirttinsä oli pieni. Yksin elävä ei tarvinnut paljon tilaa.
Mummola on lämmin sana. Se tuo mieleen lapsuuskesien verkkaisen elämänrytmin. Vaikka mummolassa tehtiin paljon töitä, ei siellä ollut kiire. Aika oli jollain tapaa pysähtynyt, menneet ja tulevat vuosikymmenet kudottiin samoihin nuttuihin.
Elämä maaseudulla muuttuu, se on väistämätöntä. Se muuttui myös Aleksis Kiven aikaan. Impivaaran talon muuttumista ja vaurastumista hän kuvaan Seitsemässä veljeksessä näin:
Nousi vähitellen kaikki talonpojan talossa tarpeelliset huoneetkin Impivaaran talon pihalle. Niinpä kohosi myös oivallinen sauna pihan ja pellon rajalle, ja silloin katosi pirtistä parvi, katosi sen ovinurkasta kiuasuuni, ja sijaan rakennettiin korsteini, taloissa tavallinen. Rakennettiin palhotuista kuusista uhkea lattia, joka, ennen alkaen vasta huoneen puolesta pituudesta, ulettui nyt periltä aina kynnykselle. Vielä lyötiin entisten läpien sijaan seiniin kolme valaisevaa akkunaa.

Vielä paistattelevat monella akkunalla päiväänsä mummon pelargoniat. Vielä kirmaavat lapsenlapset mummon syliin ja leikittävät mummon kissaa. Vielä kukkivat kehäkukat. Mummola on aina muodissa.
Somerolla osataan arvostaa nostalgiaa ja mennyttä aikaa, siksi valikoitui Salkolan kylä kuvauspaikaksi Mummola lahjapuodin uniikeille, kierrätysmateriaaleista käsityönä valmistetuille vaatteille ja asusteille, jotka vievät meidät aikamatkalle vuosikymmenien taa.

Meri Vilen





Kaikki design by Tarja Matikainen. Made in Finland. Mummola lahjapuoti löytyy Ideaparkista.
Kuvat: Mohammed Gharati ja Meri Vilen.
Mallit: Meri Vilen ja Lavinia Rawstorne.