Työelämä on kiivastahtista. Tekeminen keskeytyy usein. Syynä ovat kilpailu, työntekijöiden vähentäminen ja teknologinen kehitys. Työaika venyy. On vaikea arvioida, milloin työ tulee valmiiksi.
Kun työ keskeytyy usein, tehokkuus kärsii. Mitä olinkaan tekemässä, mihin jäinkään. On aloitettava alusta. Työntekijä stressaantuu keskeytyksistä, kun ei saa tehdä hommaa kerralla loppuun. Keskeytykset sitovat aikaa, lisäävät virheitä ja turhauttavat.
Työterveyslaitos tutki työn keskeytymistä ja miten sitä voi ennakoida. He, joiden työ keskeytyi usein, stressaantuivat enemmän ja palautuivat työkuntoon huonommin niihin verrattuna, joilla keskeytyksiä oli vähän. Henkilöiden, joilla oli työnkeskeytyksiä usein, oli jatkettava työtä työajan jälkeen.
He jaksoivat paremmin, jotka tekivät useiden kollegojen kanssa yhteistyötä ja jotka työskentelivät vähän yksin. He jaksoivat huonosti, jotka työskentelivät paljon yksikseen ja joilla oli vähän yhteistyötä kollegojen kanssa.
Tekijällä on oltava aikaa palautua. On säilytettävä iloa ja rentoutusta työpäivään antavat hetket.
Sille ei voi mitään, jos tekniikka pettää ja tilanteet muuttuvat, mutta organisaatiossa on oltava näillekin tapauksille toimiva varajärjestelmä. Olennaista on tunnistaa tilanteet, joissa työ ei etene suunnitellusti. On selvitettävä työtilanteiden ketju toimivaksi.
Työtä on hallittava. Työ ei saa hallita tekijäänsä.