Valtteri Sirron pitämä puhe Suomesta ja suomalaisuudesta palkittiin Kiiruun koulun yhdeksänsien luokkien parhaimmaksi.
Sekä puheen sisältö että esittämistapa ratkaisivat voiton Sirrolle. Raati totesi puheen olleen erittäin selkeä ja todella monipuolinen. Tekijä oli ujuttanut mukaan myös huumoria.
Yleisökin valitsi Valtterin Sirron esityksen suosikikseen.
Kakkonen oli Manu Lehtimäen esitys siitä, ettei saa luovuttaa, vaan pitää jaksaa yrittää. Cameron Dunn piti rohkean puheen homoseksuaalisuudesta ja sijoittui sillä kolmanneksi.
Puhekilpailun voittaja, Valtteri Sirron puhe
Hyvät kuulijat! Tässä puheessani puhun Suomesta ja suomalaisuudesta, sekä asioita, joista Suomi parhaiten maailmalla tunnetaan.
Viime vuonna saimme juhlia 99-vuotiasta itsenäistä Suomea ja tänä vuonna meillä on suuri juhlavuosi, jolloin olemme olleet itsenäisiä tasan 100 vuotta. On siis hyvin ajankohtaista puhua meistä suomalaisista ja suomalaisuudesta.
Suomalaisuus. Sehän on itsestään selvää meille, ollaanhan synnytty suomalaisiksi. Mielestäni me suomalaiset olemme hienoa kansaa ja joistakin asioista hyvin tunnettuja maailmalla. Joskus tuntuu, ettei kukaan tiedä, mikä Suomi on tai missä se sijaitsee. Mutta kun puhumme saunasta, sisusta, Angry Birdseistä ja monesta muusta asiasta, joihin vielä myöhemmin palaan, niin ne osataan yhdistää maahamme.
Joissakin muissa maissa saatetaan kuvitella, että täällä on juopuneita ihmisiä jäisessä ikilumen maassa, ihmisiä, jotka asuvat igluissa ja puhuvat toisilleen vain, kun on asiaa, ja joka puolella luonnossa tallustaa jääkarhuja. No, onneksi ihan näin ei sentään ole.
Perusluulo meistä tosiaan on sellainen, että me olemme vähäpuheisia ja sosiaalisesti jäykkiä, ja kyllähän se pitää paikkansakin, mutta kyllä meistä löytyy puheliaita ja sosiaalisiakin ihmisiä.
Yleisesti ottaen maamme toimii moitteettomasti, olemmehan tasavalta, jossa on demokratia eli kansan äänen pitäisi kuulua. Meillä on viisas presidentti, joka on hyvä edustaja Suomelle. Ja terveydenhuolto toimii, sillä kaikilla on oikeus terveydenhuoltoon varakkuudesta riippumatta. Suomessa on myös turvallista asua ja sosiaaliturva maailman huippuluokkaa.
Suomen itsenäisyys on ollut uhattuna muun muassa Suomen sisällissodassa 1918, jolloin Suomen kansa jakautui kahtia, punaisiin ja valkoisiin. Talvisodassa 1939-1940, jolloin Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja Suomen kansa yhdistyi taistelemaan yhteistä ja oikeaa vihollista vastaan. Ja sitten vielä jatkosodassa 1941-1944 ja Lapin sodassa 1945.
Kuten sanottua, niin meidän itsenäisyytemme ei ole itsestäänselvyys.
On hienoa olla suomalainen. Meillä on myös monipuolinen ja upea luonto, ja Suomi on myös Euroopan metsäisin maa. Täältä löytyy soita ja tuhansia järviä, tarkalleen ottaen187 888 järveä. Löytyy myös kotimaisia kasveja kielosta mäntyyn ja eläimiä huonekärpäsestä hirveen ja jopa karhuun. Suomen rikkautena on myös neljä vuodenaikaa, kesä, syksy, talvi ja kevät, joissa kaikissa on hyviä ja huonoja puolia, mutta ulkomaalaisten mielestä tämä kaikki on hyvinkin eksoottista, ja olisihan se tylsää, jos aina vallitsisi samanlainen ilmasto.
Kuten tiedämme, ennen euroaikaa, meillä oli käytössä oma valuutta eli markka, tarkemmin Suomen markka. Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin
1995, saimme eurorahan käyttöömme vuonna 2002 ja markka poistui lopullisesti käytöstä.
Ja täytyyhän tässä puheessa mainita myös suomalaisesta ruuasta. Ihan hyväähän se on ja puhtaasti tuotettua. Perinneruokia ovat esim. karjalanpiirakka, kalakukko ja meillä somerolaisilla piapo. Unohtamatta ruisleipää ja salmiakkia, joita ei muualta saa.
Suomesta on lähtöisin kuuluisia urheilijoita, kirjailijoita ja muusikkoja. Viime vuoden joulukuussa Suomea tunnetuksi teki laulaja Saara Aalto, joka kilpaili Britannian X Factorissa laulukilpailun voitosta sijoittuen toiseksi.
Suomesta lähtöisin ovat tietysti maailmalla tunnettuja asioita, kuten esimerkiksi Muumit, Linux, Xylitol, Nokia ja Fazerin tuotteet. Puhumattakaan suomalaisesta sisusta, joka tunnetaan kaikkialla ja josta tulimme kuuluisiksi jo talvisodassa.
Suomen kieli luetaan maailman vaikeimpiin kieliin. Se on varmaan ymmärrettävää, sillä sitä ei puhuta missään muualla kuin täällä, joten olkaamme siis ylpeitä siitä.
Loppujen lopuksi Suomi on loistava paikka elää. Suomi on turvallinen
maa. Isänmaa, suomalaiset, suomalaisuus, se on hieno asia.
Lopetan puheeni Adolf Ivar Arwidssonin sanoihin: “Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia.”
Puhekilpailun 2. sija, Manu Lehtimäen puhe
Hyvät luuserit, luovuttajat ja huonot häviäjät,
Älkää luovuttako. Yrittäkää. Olkaa sisua puhkuvia altavastaajia ja jatkakaa aina yrittämistä vastoinkäymisistä huolimatta. Sillä se on oikein. Mutta mainittakoon myös, että se on helpommin sanottu kuin tehty.
Monet asiat tai ihmiset voivat olla tehokkaita syömään energiaasi ja tekemään kaikista unelmistasi naurettavia. Pelkät sanat voivat lannistaa toisen perin pohjin. Silti kannattaa unelmoida ja uskoa itseensä, koska luovuttaminen on aina väärä teko.
Mutta mikä on luovuttamista? Mitä se tarkoittaa? Tuodaan esille tilanne, jossa sinulla on tavoite, johon päästä. Puolimatkassa kuitenkin ymmärrät, ettei tavoitteeseen pääseminen antaisi sitä, mitä alun perin odotit ja halusit tulevaisuudelta, ja päätät vaihtaa tavoitetta. Sellainen ei ole luovuttamista.
Mutta jos sinulla on tavoite, johon todella haluat päästä ja siihen pyrkiessäsi huomaat, ettet jaksa nähdä vaivaa tavoitteesi eteen, vaikka kuitenkin todella toivoisitkin saavuttavasi sen joskus, ja jätät homman silti kesken… Onko se luovuttamista? On.
Missään lajissa, missään kilpailussa, uskokaa pois, voittaminen ei ole tärkeintä. Voittaminen on vain olennaisinta. Mutta tärkeintä on se, että ei jätä kesken. Ihan sama häviääkö vai voittaako, luovuttaminen on aina sitä todellista häviämistä. Se on häviämiselle alistumista. Ja käytännössä se, että ei luovuta, se on voittamista. Se on itsensä ylittämistä, ja jo se on saavutus.
Iskuja tulee ja niitä pitää ottaa vastaan. Voit menettää työsi ja voi olla, että parisuhteesi hajoaa. Niistä pitää kuitenkin jatkaa eteenpäin. Jokaisen elämä on ylä- ja alamäkiä, eikä kenenkään elämä ole alusta loppuun täydellistä. Kukaan tai mikään ei voi painaa ihmistä maahan niin, ettei sieltä voi enää nousta, ellei… Ellei ihminen sitä itse hyväksy! Mitä ikinä tavoitteesi eteen on tehtävä ja osattava, taito ei yksinään riitä. Ripaus sisua vie pitkälle.
Mutta kaikista tärkein asia: Aina kun jokin menee pieleen, silloin opit, mikä voi mennä pieleen. Häviäminen ei tarkoita sitä, että sinusta ei ole mihinkään ja sinun täytyy lopettaa välittömästi. Häviäminen opettaa sinulle, miksi häviät.
Oikeat menestyjät ovat joutuneet menemään mukavuusalueensa ulkopuolelle kerta toisensa jälkeen. Ja he ovat ottaneet siitä kaikesta opikseen sen sijaan, että he olisivat luovuttaneet. Siinä on teille jokaiselle menestyksen avain. Täytyy epäonnistua, että tietää, miten onnistuu. Ja on oma päätös, jääkö yrittäminen siihen epäonnistumiseen. Loppujen lopuksi sinä saat itse päättää mihin pystyt ja mihin et.
Puhekilpailun 3. sija, Cameron Dunnin puhe
Homoseksuaalisuus
On monia tapauksia, joissa ihmisten odotukset ovat kaukana todellisuudesta. Esim. että kaikki välittää, miltä näytät koulussa, kun todellisuutena on se, ettei ketään kiinnostaa tai että homoseksuaalien oikeudet eivät ole ongelma enää Suomessa ja kaikki on jo tasa-arvoista. Tämä ei vaan ole totta. Pari viikkoa sitten joku kysyi minulta, mistä aiheesta teen minun äikän puhettani. Sanoin hänelle, että teen homoseksuaalisuudesta. Hän oli hiljaa pari sekuntia. Sitten hän sanoi: “Se tulee olemaan vaikeaa, koska se ei ole kovin iso ongelma Suomessa.” Monet suomalaiset ovat samaa mieltä, mutta todellisuudessa se on yksi Suomen suurimmista ongelmista.
Saman sukupuolen avioliitto on nyt Suomessa lainmukainen. Laki tuli voimaan 1.3.2017. Se tuli voimaan Suomessa kansalaisaloitteen pohjalta, joka keräsi yli 150 000 allekirjoitusta. Paperina toi kuulostaa todella hyvältä, mutta kaikki ihmiset, jotka osallistuivat, tekevät vaan 3% Suomen väkiluvusta. Ja sehän on se iso ongelma. Paperina Suomi näyttää todella positiiviselta ja kannustavalta. On pakko kysyä, miksi on kestänyt näin kauan, että Suomi on hyväksynyt tällaisen lain.
Suomessa on yleistä, että haukutaan toisia käyttämällä sanaa homo. On aika outoa se, että jotkut luulevat, että se on haukkusana. En ole ikinä kuullut, että joku sanoo toisille, että he ovat “vitun hetero!” Suomi ei ole läheskään ainoa maa, missä on tämmöisiä ongelmia. Kambodzassa on se riski, että sua voidaan hakata, jos tykkäät samasta sukupuolesta. Ja valtio ei anna sinulle minkäänlaista vakuutusta siitä, koska niiden mielestä se ei ole tärkeää. Maailmassa on vain 23 maata, joissa saman sukupuolen avioliitto on lain-mukainen. On 23 maata 195:stä, jotka antavat kaksi miestä mennä naimisiin. Vuonna 2015 niitä oli vaan 10.
Pari kuukautta sitten kerroin omalle isälle, että olen homo. Hän ei ottanut uutista kevyesti ja alkoi haukkumaan minua epänormaaliksi ja että minun koko elämä muuttuu tämän yllätyksen takia. Hän heti alkoi sanomaan, että minun ei pitäisi miettiä mitään tyttö- tai poikaystäviä ja minun pitäisi keskittyä koulussa. En ole kunnolla puhunut hänen kanssaan kuuteen kuukauteen. Isäni asuu sellaisessa paikassa Englannissa, missä kaikki ovat homoja vastaan. Niiden mielestä se on aivan väärin. Eli minun sukuni hänen puoleltaan ei hyväksy minua enää. Toinen esimerkki tapahtui kouluvuoden alussa. Tukarit olivat suunnittelemassa, minkälaisia teemapäiviä koulussa järjestetään tänä vuonna. Joku ehdotti, että vappuna me voitais tehdä Somero Pride -tyyppinen tapahtuma, joka juhlii homoja, lesboja, biseksuaaleja ja transsukupuolisia ihmisiä. Mutta monet sanoivat, että sitä ei pysty tekemään, koska jotkut ihmiset koulussa ovat sitä vastaan. Tälle sanon, että kuka välittää, mitä noi ihmiset miettii. Se on teidän ongelma, jos niiden mielestä kaksi poikaa tai kaksi tyttöä ei voi olla parisuhteessa.
Viimeisen viiden vuoden aikana homojen hyväksyminen on edistynyt, mutta on vielä pitkä matka, että maailmassa on 100% tasa-arvoa. Sitten kysymme itseltämme, että kuinka kauan kestää, ennen kuin maailma on iloista.