Teksti Eija Komu
Satumaa, Syvä kuin meri, Tähdet meren yllä, Erottamattomat, Lapin tango… Lukuisat ovat ne ikivihreät, jotka Unto, ristimänimeltään Uuno, Mononen ehti säveltää lyhyen elämänsä aikana.
28.6. tulee kuluneeksi 50 vuotta hänen kuolemastaan. Ikuinen arvoitus on se, oliko kyseessä vahingonlaukaus vai itsemurha. Tiedetään, että Unto Mononen leikki mielellään aseiden kanssa, ja meneillään oli ankara juomaputki. Toisaalta hän oli viimeisen elinvuotensa aikana poikkeuksellisen tuottelias ja sai myös paljon tunnustusta.
Unto Mononen oli syntynyt 23.10.1930 Muolaassa Oinaalan kylässä. Perhe joutui lähtemään kahdesti evakkoon, ensimmäisen kerran Alastaroon. Toinen evakkomatka suuntautui Urjalan kautta Somerolle, josta saatiin asuinsija Lahden kylästä Lahden kartanosta lohkotuista maista.
Unto Mononen on kertonut aloittaneensa säveltäjänuransa 12-vuotiaana ”alkeellisilla sävellyksillä”. Ensimmäinen julkaistu sävellys Pieni laulu on peräisin Urjalan ajoilta, vaikka se levytettiin vasta 1950. Urjalassa Unto Mononen aloitteli muusikonuraansa laulajana, mutta epäonnistunut nielurisaleikkaus vei äänen, ja hän siirtyi kitaristiksi. Näppäilytekniikasta innostuneen Unto Monosen verryttelybravuuriksi muodostui Tico Tico.
Karjalasta kajahtaa
Unto Mononen sai Somerolla hyvää tukea karjalaisjuurisilta muusikoilta kuten Maunu Mentulalta ja Olavi Kasarilta. 1950-luvun puolivälissä syntyi niin ikään evakkotaustaisen hanuristi Lasse Santakankaan kanssa yhtye, jonka laulusolistiksi tuli somerolainen Hellin Laine (s. 1939). Hän toimi tanssiyhtyeen solistina 1955–1957.
– Olin käynyt Pirkäjärven työväentalolla kesäjuhlissa laulamassa Lasse Santakankaan säestämänä, ja Lasse ja Unto Mononen hakivat minut harjoittelemaan Pitkäjärvelle, jossa Lasse oli kotivävynä. Harjoittelu tuntui helpolta ja luontevalta, harjoiteltiin kerran ja sitten lähdettiin keikalle, kertoo Hellin Laine.
– Ensivaikutelmaksi jäi kuva hiljaisesta mutta hauskasta kaverista. Hän oli herkkä, hyvin ystävällinen mutta myös vaativa. Esiintymisjännitys saattoi näkyä hermostuneisuutena. Ohjelmistossa oli valsseja, tangoja, jenkkoja ja fokseja. Urjalassa ja Koijärvellä keikkailtiin usein.
Yhtyetoveruudessa saattoi Unto Monosen puolelta olla pientä ihastustakin kaunisääniseen ja kauniiseen laulusolistiin.
– Yhteistyöni Unton kanssa loppui surullisesti. Olin tansseissa, kun Unto tuli kotiini humalassa minua tavatakseen. Äitini kielsi minua enää menemästä yhtyeen matkaan. Siihen aikaan vanhempien sana oli laki, ja niin jouduin kertomaan Untolle tästä päätöksestä. Itkimme molemmat, ja Unto sanoi, että hän tulee soittamaan minun häihini ilmaiseksi. No, niitä häitä ei koskaan tullut, hymyilee Hellin Laine haikeasti.
Unto Monosen tapaan muolaalaistaustainen Matti Romu (s.1941) tuli tanssiyhtyeeseen mukaan 1956 rippikouluikäisenä poikasena. Pestiä jatkui vuoteen 1959.
– Pekka Kujanpää, aiempi rumpali, kauppasi minulle rumpupatteriston. En ollut aiemmin soittanut rumpuja. Keskiviikkona harjoiteltiin, ja jo lauantaina lähdettiin keikalle. Keikkapalkkiolla sai aluksi kaksi tupakka-askia, myöhemmin kolme, muistelee Matti Romu.
– Minä sain alussa 20 markkaa ja myöhemmin 25, kertoo Hellin Laine.
– Unto oli lupsakka karjalaisluonne, mukava ja rauhallinen, isällinen hahmo, joka neuvoi mielellään, kuvailee Matti Romu säveltäjälegendaa.
Keikkamatkoilla sattui monenmoista.
– Keikka-autona oli vanha Letukka, ja bassorumpu sidottiin katolle. Se oli pudonnut kyydistä matkalla Koijärvelle. Somero-lehdessä oli sitten ilmoitus, että rumpu on löydetty maantieojasta. Joskus piti irrottaa lauta kattorakennelmasta, että kontrabasso mahtui soittotilaan sisälle koko pituudessaan, naureskelevat Matti Romu ja Hellin Laine.
Hellin Laine ja Matti Romu verestivät sittemmin Monos.muistojaan Unton Valitut -yhtyeessä.
– Kävimme Unton oletetulla kotitilan paikalla Muolaanjärven rannalla. Ehkä se järvi oli Unton mielessä, kun hän kirjoitti Satumaan. Itkin, kun esitimme Satumaata sillä paikalla, herkistyy Hellin Laine.
– Esiinnyimme myös Viipurin Pyöreässä tornissa, lisää Matti Romu.
1992–2007 Hellin Laine emännöi silloista Satumaata, entistä ja nykyistä Hämeenporttia. Valitsemallaan nimellä Hellin Laine halusi kunnioittaa nuoruudenystävänsä muistoa.
Omintakeinen ammattimies
1959 oli merkittävä vuosi Unto Monosen elämässä, sillä tuolloin hän meni naimisiin yhtyeensä silloisen laulusolistin Hilkka ”Hili” Suomisen kanssa, joskin avioliitto päättyi jo 1962. Asuinpaikaksi tuli Someron sijasta Helsinki, ja Unto Mononen voitti Polttava liekki –foksillaan Yleisradion sävellyskilpailun. Brita Koivunen levytti kappaleen 1960.
Unto Mononen suhtautui säveltämiseen alusta saakka ammattimaisesti ja haki mielellään lisäoppia. Toivo Kärki oli Unto Monosen idoli, vaikka mukana oli myös kilpailuhenkisyyttä. Toivo Kärki hallitsi levymarkkinoita, mutta Unto Monosella ei ollut vastaavaa tuotantotiimiä tukenaan.
Unto Mononen kehitteli melodioitaan pitkälläkin aikavälillä, Tunnusomainen on Satumaa-klassikon muotoutuminen vuosien saatossa. Satumaan pohja oli jo vuodessa 1949, jolloin se oli calypso ja nimeltään Fairyland. Myöskään Henry Theelin 1955 levyttämä Satumaa ei ollut se ”kansallislaulu”, jonka suomalaiset ottivat toden teolla omakseen, vaan se oli vasta Reijo Taipaleen 1962 levyttämä tulkinta kuolemattomine alku- ja välisoittoineen.
Matti Romu muistaa, että Satumaa on esitetty ensimmäisen kerran julkisesti Somerniemen työväentalolla 1954.
– Pojat olivat kironneet, että tuollainen perkeleen tango taas…
Sanoittaminen ei ollut Unto Monoselle kovin helppoa, eikä hänen teksteistään ole aina syytä hakea itsetilitystä. Hän on sanonut itse: ”Mutta tuollaiset yksinkertaiset ihmiset luulevat sillä lailla, että minä olen tehnyt elämästäni ne kaikki. Olen tietenkin osan tehnyt, mutta en kaikkia. Se on vain sellaista tekniikkaa ja muuta.” Onkin sanottu, että Unto Mononen halusi tehdä tunteisiin vetoavaa käyttömusiikkia. Hän korosti olevansa nimenomaan säveltäjä: ”Valitsin säveltämisen, hylkäsin ansiotyön. Halusin säveltää ja vain sitä”, sanoi Unto Mononen viimeisessä, sattuman oikusta hänen kuolinpäivänään julkaistussa haastattelussaan Somero-lehdessä.
Unto Monosen boheemia, itsetuhoistakin elämäntapaa ei aina katsottu hyvällä silmällä Somerolla. Baskeripäistä, kitara kainalossa kuljeskellutta taiteilijaa kutsuttiin ”Sibeliukseksi”. Sittemmin Unto Monosesta tuli salonkikelpoinen. Hänen muistomerkkinsä paljastettiin marraskuussa 1996. Siinä on näkyvissä hänen lausahduksensa ”Lauluni tulevat jostain tuolta siniseltä taivaalta”. Somerolla on myös Unto Monosen tie, ja Somero soikoon -sävellys- ja sanoituskilpailu on perustettu kunnioittamaan Unto Monosen ja Rauli Badding Somerjoen muistoa.
Esakallion vahanukkevitriinissä on Unto Monosen rumpu, jonka sinne on lahjoittanut hänen tanssibändissään nuorena poikana tuurannut M.A. Numminen. 28.6. Esakalliolla järjestetään Unto Monosta muistellen -konsertti, jossa käydään sanoin ja sävelin lävitse tangomestarin elämää ja tuotantoa.
Somerolaislegendat Unto Mononen ja Rauli Badding Somerjoki näkivät toisensa vain kerran, bussissa Somerolla. Unto Mononen oli sanonut bussissa matkustaville nuorille tytöille: ”Antaisin kaiken pois, jos saisin nuoruuteni takaisin.” Myöhemmin Rauli Badding Somerjoki levytti ikimuistoisesti Monos.klassikot Yön hiljaisuudessa ja Illan varjoon himmeään.
Unto Monosen hauta sijaitsee Someron hautausmaan uudella puolella. Hänet siunasi pastori Niilo Suhonen. Kanttori Eeva Lindholm soitti uruilla Unto Monosen viimeisiin sävellyksiin kuuluvan Kärsimysten tien, joka oli saanut inspiraationsa somerolaisen Tyyne Määttäsen Via Dolorosa -runosta.
Frank Zappa on tehnyt Satumaasta oman versionsa. Satumaa on myös levytetty sumeriksi, ja sitä on ehdotettu virsikirjaankin. Siinä on myös kuultu gregoriaanisia sävelkulkuja. Kaihon ja kaipauksen tunnot ovat universaaleja.
LÄHTEET
Klassikkojen runoja kuullaan pian lauluina. Unto Monosen haastattelu Somero-lehdessä 28.6. 1968,
Heikki Metsämäki ja Petteri Pelkki: Satumaa. Unto Mononen – elämä ja laulut. Gummerus 1997.
Pekka Jalkanen ja Vesa Kurkela: Populaarimusiikki, Suomen musiikin historia -sarja. WSOY 2003.
Petteri Pelkin taustatekstit CD-levyllä Unto Monosen viimeiset sävellykset. Tivoli Production 2005.
Unto Monoseen liittyviä tapahtumia Somerolla
28.6. Kiiruun puistossa Siintää Satumaa, tunnelmointia Unto Monosen muistoksi kello 16-20
28.6. Unto Monosta muistellen -kerronnallinen konsertti Esakalliolla
3.7. ja 5.7. Lennä laulu meidän landelle -yhteislaulutilaisuus, Metka Kööri laulattaa Monosta ja Baddingia
24.7. alkaen Unto Monosen tangojen ympärille tehty näytelmä En usko rakkauteen Myötätuulessa
12.8. konsertti Mononen maailmalla Härkälän kartanon juhlasalissa
Tänään puistossa!
Unto Monosen sävellystyö, suomalaisten rakastama melankolinen musiikki, soi tänään torstai-iltana 28.6. ensin Kiiruun puistossa Siintää Satumaa -tapahtumassa ja sitten Esakalliolla Unto Monosta muistellen -konsertissa.
Puistokonsertin pääesiintyjä on tangokuningatar Saija Tuupanen. Estradille astuvat myös Monosen yhtyeen entinen solisti Hellin Laine sekä Kimmo Hovila, Kaija Nummenpää, Someron Naiskuoro ja Someron Laulumiehet sekä nuoria somerolaisia harmonikansoittajia.
Illan aikana lauletaan yhdessä viihdekuoro Metkan Köörin kera. Jalalla pannaan koreasti Santakankaan Pumpun tahdittamana.
Esakalliolla uppoudutaan Unto Monosen elämään ja tuotantoon kerronnallisen konsertin keinoin. Teuvo Oinas, Kalle Jussila, Maria Tyyster sekä J. Eskelinen tulkitsevat säveltäjämestarin aarteita.
Kiiruun puiston maksuttoman tapahtuman järjestävät Metka Kööri ja Oman Tien Kulkijat. Esakallion maksullisen konsertin järjestelyistä vastaa Viihdeohjelmat.
Karjalassa syntynyt ja evakkona Somerolle muuttanut Unto Mononen oli säveltäjä, sanoittaja ja keikkamuusikko. Hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi 28. kesäkuuta 50 vuotta.