Ahkera metsästäjä, Ian Ramsay: Tämän päivän hektisyys pysyköön pois metsästä

0
Tuli rauhoittaa metsämiehen.

Somero-lehti 21.11.2008

Teksti Merja Ryhtä

Pitkänhuiskea mies vihreänruskeissa metsästysvaatteissa on tuttu näky Someron katukuvassa ja metsissä. Ian Ramsayn metsästysharrastus näkyy hänen olemuksessaan. Harrastus tuli isänperintönä. Isä otti pojat mukaansa metsälle. Luonnon kiertokulku tuli tutuksi. Isä opetti, miten luonnossa selviää. Hän näytti teoillaan, miten luontoa tulee kunnioittaa ja hiljentyä sen voiman edessä. Lajituntemus karttui, aseenkäsittely ja monet muut erätaidot. Suomen 300 000 metsästäjän joukossa perimätieto on uhkaavasti häviämässä.
Ian Ramsayn, alias Tirren ajaa metsästyksen pariin luonto, rauha ja elämykset.
– Metsällä arkiset murheet jäävät taakse. Saalis ei ole tärkein asia, vaan elämykset, luonnossa liikkuminen, eläinten näkeminen ja rauhoittuminen.
Eläimen ampuminen voi tuntua aluksi vastenmieliseltä.
– Minusta metsästys on uusiutuvien luonnonvarojen hyötykäyttöä. Siinä otetaan käyttöön se luonnonvara, joka muutenkin luonnossa tuhoutuisi. Sitä paitsi riistantutkimuslaitos pitää tarkkaa huolta, että lupia myönnetään vain sen verran, ettei luonnontila järky.
Tirre haluaa säilyttää metsästyksen vanhat arvot ja perinteet.
– Tämän päivän hektisyys saisi pysyä pois metsästä. Metsästys on arvokas kokemus.

Koirat on tärkeä osa Ian Ramsayn metsästysharrastusta.

Jokamiehen oikeudetpohjoismaista herkkua
Tirre lähtee saksanseisojiensa Foxin, Tiaran ja Pikun kanssa Somerniemen metsiin, mutta hyvin usein retket suuntautuvat Kuusamoon, Suomussalmelle, Utsjoelle ja saaristoon. Suunnan määrää, mikä eläin on kulloinkin metsästyskalenterissa vuorossa. Kalenteriin hän on kirjoittanut pikku huomioita, esimerkiksi eläinten liikkumisesta, sekä tallettanut kuvia kalenterin sivuille.
Liikekumppani kutsui hänet mukaan myös epäviralliseen Lahnansyöjien metsästysseuraan. Joukko lähtee metsälle eri teemoilla. Ramsay pääsi mukaan kasvattamiensa saksanseisojien myötä; niitä tarvittiin fasaanijahdissa. Tämän seuran kautta somerolainen on päässyt tutustumaan monenlaiseen riistaan, sellaiseen, jota ei Somerolla tapaa. Se on metsästäjävaihtoa, jonka Ramsay toivoisi laajenevan myös eri maiden välillä. Suomalainen opastaa metsästysseurassa esimerkiksi saksalaista maamme perinteisiin. Saksalainen kutsuu vastalahjaksi Suomesta vaihtoon metsästäjän kotimaahansa.
Ramsay säntää metsästämään usein myös rajojemme ulkopuolelle, pääasiassa Viroon, Latviaan ja Venäjälle. Tuttuja paikkoja ovat myös Unkari, Bulgaria ja Turkki. Kanada ja USA ovat ensi vuoden suunnitelmissa.
Metsästysretket ulkomaille ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana todella runsaasti. Se johtuu muun muassa säännösten löyhentymisestä. Ennen metsästäminen ulkomailla vaati monimutkaisen lupaprosessin. Myös tiheämmät riistakannat vetävät suomalaisia puoleensa. Esimerkiksi Turkissa villisikakanta on valtava ja Venäjällä karhuja on runsaasti.
Ian Ramsay kuvaa metsästysretkien ulkomaille olevan myös tutustumista muiden maiden kulttuureihin, kuten ruokakulttuuriin. Maan kulttuuria tulee arvostaa ja käyttäytyä asiallisesti.
Ulkomaalaisia hämmästyttävät Suomen jokamiehen oikeudet.
– Me suomalaiset pidämme niitä itsestäänselvyyksinä. Se on kuitenkin harvinaista pohjoismaista herkkua. Euroopassa, lukuunottamatta Pohjoismaita, sienet, kalat, marjat ja tulenteko-oikeudet kuuluvat maanomistajalle.
Suomessa metsästys on ollut merkittävä osa ruokahuoltoa ja leivän jatke. Metsästys ei niinkään ole ollut harrastamista. Nyt meilläkin ollaan siirtymässä harrastuspohjalle, kuten Keski-Euroopassa se on ollut jo vuosisadat.

Metsästysretkistätukea matkailuun
Ian Ramsay sanoo, että Suomessa metsästyksestä tuskin tulee bisnestä. Riistakannat ovat niin pienet. Matkailuyrityksen sivutoimeentulona metsästys, kalastus ja luontomatkailu kyllä toimivat.
Isojen metsästysseurojen järjestäminä retket onnistuvat. Metsästysseurat paikkaavat näillä retkillä tulojaan. Kun metsästysalueet ovat suuria, riistaakin löytyy.
– Jos seurat tekisivät yhteistyötä, niin se edesauttaisi tällaisten retkien järjestämistä ja ulkomaalaisten metsästysvieraiden Suomeen tuloa, arvelee Ramsay.
Suomeen Keski-Euroopasta metsästysretkille tulevat ovat yleensä asiansa osaavia metsästäjiä. Heidän kotimaassaan on vaikeampi saada läpi metsästäjätutkinto kuin Suomessa. Tutkintoon kuuluu valmentavia kursseja ja myös osio, jossa noviisin on kuljettava kokeneen metsästäjän kanssa metsällä ammentamassa oppia.
Suomessa metsälle mennään hyvin usein yksin. Saksassa lähdetään matkaan joukolla ja siihen liittyy oheistoimintoja ja traditioita.
– Hyvin vähän Suomessa on tällaisia rituaaleja, kuten lauluja.
Metsästyksen sosiaalista merkitystä ei voi ohittaa. Tauoilla heitetään huulta.
– Yksi suomalaisten suuri vahvuus on, että erätulilla istuessa tittelit heitetään pois. Työtön ja toimitusjohtaja ovat samalla viivalla. Siellä vaikuttaa metsästystaito ja sosiaalinen käyttäytyminen, ei titteli eikä asema.

Ulkomaiden lajistoja lait etukäteen tutuiksi
Tirre opastaa ensimmäiseksi etsimään tietoa internetistä, jos haluaa lähteä metsästysretkelle ulkomaille. Matkanjärjestäjiä, jotka hoitavat metsästys- ja kalastusretkiä, kyllä löytyy. Ne antavat tietoa, mitä tarvitaan reissuun mukaan, mitä lupia vaaditaan ja mistä niitä saa. Yleensä sikäläinen metsästysseura järjestää lupa-asiat kuntoon ja hoitaa retket.
Euroopassa aseelle pitää hakea EU-passi. Suomalainen metsästystutkinto käy useimmissa Euroopan maissa.
Metsähallituksen Villi Pohjola -sivuilta löytyy eri eläinten metsästysajat ja paljon muutakin tietoa.
– Paikalliseen metsästyslainsäädäntöön kannattaa tutustua etukäteen, samoin kuin riistaan ja eläimistöön. On hyvä erottaa itselle eksoottisista eläimistä naaras, uros ja porsas. Jos nimittäin ampuu väärän eläimen, se voi tulla todella kalliiksi.
Saaliiksi saatua riistaa voi tuoda Suomeen. Lihaa voi tuoda ainakin Virosta, Latviasta ja Liettuasta, ja Venäjältä karhun taljan, lihan kanssa on monimutkaisempaa. Matkanjärjestäjä selvittää yleensä nämä asiat.
Aikoinaan Viroon lähti melkoista remuporukkaa; tilanne oli ryöstäytyä käsistä. Nyt Virossa on metsästäjillä nollatoleranssi alkoholin suhteen. Aseet menevät valtiolle ja metsästysluvat voidaan peruuttaa, jos hölmöilee viinan kanssa. Puolijuopot ovat hengenvaarallisia itselleen ja muulle seurueelle.