Somero-lehti 21.11.2008
Teksti Olli Salomäenpää
Somerolainen Hanna Saarni osallistui kesällä 2000 nuorisovaihtoon, jolloin hän matkusti Yhdysvaltoihin, Oregonin osavaltioon ja siellä Hermiston -nimiseen pikkukaupunkiin. Kuuden viikon ajan hän asui perheessä ja tutustui sikäläiseen elämänmenoon.
Matkailu avartaa aina ja niin tietysti tämäkin kokemus Hannaa.
– Jotkut tyypilliset stereotypiat Amerikasta ja amerikkalaisista murtuivat, mutta jotkut myös vahvistuivat.
Pahimpia hän ei uskaltanut paljastaa kysyttäessäkään, tyytyi vain toteamaan ”How are you” -kyselyiden merkityksettömyyden suomalaiseen kulttuuriin verrattuna.
Kuudessa viikossa kielitaito karttui mukavasti, jopa niin hyvin, että paluumatkalla hän keskusteli toisen suomalaisen vaihdokin kanssa englanniksi. Kieli ja puhumistapa ”ouu jeaah” -lisukkeineen jäi päälle paluumatkan ajaksi.
Hannan isäntäperhe oli sikäläisittäin melko tavallinen perhe.
– Isä ajoi rekkaa ja äiti oli kotona. Lapset olivat jo lähteneet maailmalle. Perhe tuli hyvin toimeen, he asuivat meikäläisittäin normaalin kokoisessa omakotitalossa. Lääkäriin menoa tosin piti sen kalleuden takia pohtia.
– Perheen isä toimi paikallisessa Lions-klubissa vaihtokoordinaattorina, joten heillä oli ollut nuoria monta kertaa aikaisemmin, myös Suomesta. Perheen Suomi-tietous olikin hyvällä tasolla.
Hannan kanssa perheessä oli myös toinen nuori Japanista. Hänen englantinsa oli niin murteellista, että Hannan piti toimia perheessä englanti-englanti -tulkkina. Isäntäväki ei saanut japanilaisen nuoren puheesta mitään selvää.
Amerikassa on ihan oikeasti suurta. Tämä jäi Hannalle mieleen.
– Perheessä ja kaupungissa vallitsi, suorituskeskeisyyden sijaan, melkoinen easy living -meininki.
Mikä sen taloudellisesti mahdollisti, jäi Hannalle hieman avoimeksi.
Tunnelmaa kuvaa se, että hän oli parina iltana paikallisen poliisin mukana partioimassa, kävivätpä poimimassa talteen muun muassa paikallisen rähinänuorenkin.
– Uskonnollisuus näkyi hyvin vahvasti katukuvassa, abortin vastaisia iskulauseita näkyi paljon. Perhe kävi kirkossa ja toimi muutenkin aktiivisesti hyväntekeväisyystyössä muun muassa jakamalla ruokaa.
– Tietynlainen kapea-alaisuus näkyi ihmisten elämässä, muu maailma ei juurikaan todellisuudessa kiinnostanut ja uutisetkin rajoittuvat suurelta osin paikalliselle, enintään osavaltiotasolle.
– Tosin Eurooppaa ihailtiin siitä, että täällä on kohtuullisen pienen maantieteellisen alueen sisällä paljon eri maita, kansoja ja kulttuureja. Yhdysvallat on puolestaan iso maa, jossa riittää paljon katsottavaa.
Kysymys vaihdon suosittelusta on itsestään selvää; tottakai. Hanna Saarni painottaa kuitenkin, että perheeseen mennään elämään sen elämää, kyse ei ole lomamatkasta.
– Hyvät tavat täytyisi pitää mielessä. Joillakin ei näin ole ollut.
Hannaa ihmeteltiin ja kiiteltiin perheessä siitä, että hän korjasi itse astiansa pöydästä ruokailun jälkeen ja petasi oman petinsä.
Samassa kaupungissa oli yhtä aikaa kymmenkunta nuorta vaihdossa, joista kolme suomalaista. Heille järjestettiin yksi yhteinen illanvietto, muuten nuoret olivat omissa perheissään. Hanna ei juurikaan tavannut paikallisia nuoria. Häntä se ei häirinnyt, aika meni sujuvasti muutenkin.
– Kuudessa viikossa oppii paljon ja tutustuu moneen asiaan. Sitä kautta saa perspektiiviä myös kotoisiin asioihin. Myös ystävyyssuhteita voi syntyä.
Hanna ja perhe pitävätkin edelleen yhteyttä toisiinsa.
Haku Lions-vaihtoon on Somerolla ajankohtaista juuri nyt, aikaa on vuoden loppuun. Lisätietoja saa Somerolla klubin presidentiltä Woldemar Mustoselta tai nuorisovaihtoasiamies Reino Laineelta. Myös isäntäperheitä haetaan ulkomaisille nuorille. Kriteerit ovat melko väljät eikä perheen tarvitse esimerkiksi olla lions-klubin jäsen.
Hanna Saarnia itseäänkin kiinnostaisi joskus tulevaisuudessa ottaa nuori omaan talouteen. Joten ken tietää, jos vaikka Espanjasta, jonka kieltä hän on viime vuosina opiskellut.