Somero-lehti 7.11.2008
Teksti Tiina Virta
Pertti Purola viettää isänpäivää 10-vuotiaan Jutan, 7-vuotiaan Pinjan ja vuoden vanhan Veetin kanssa. Somerolaistunut mies kertoo muistavansa esikoisensa syntymän aina.
– Tein kovasti töitä synnytyksessä. Supistusten aikaan hieroin vaimoni selkää ja kun supistukset lakkasivat, tarjoilin hänelle vettä. Synnytys oli aika rankka ja kesti monta tuntia, mutta samalla se oli mahtava kokemus. Kun lapsi oli syntynyt ja kylvetetty, istahdin huoneessa olevaan keinutuoliin ja nukahdin, Purola naurahtaa.
Jutta syntyi kauniina, valoisana kesäyönä, joka on jäänyt isän mieleen.
– Seuraavaan synntykseen osasin jo varautua paremmin ja pakkasin mukaan eväsrepun. Toinen tytöistä tuli kuitenkin maailmaan niin nopeasti, että eväät jäivät syömättä, Purola huomauttaa.
Pertti Purolan isä oli maanviljelijä ja kova tekemään töitä.
– Isäni nimi on Veikko ja muistan, kuinka hänestä sanottiin, että Veikko se tekee mitä haluaa, muut tekee mitä osaavat, Pertti kertoo. Kova työnteko ja tapa aina touhuta jotain ovat tarttuneet isältä pojalle.
– Lapsuudesta on jäänyt mieleen erityisesti se, että jokaisella perheenjäsenellä oli oma vastuualueensa. Minun piti aina lämmittää saunai ja sytytän tulen edelleenkin aina samalla, hyväksi havaitulla tavalla, Purola muistaa.
Yhdessä tekeminen tärkeää
Kolmen lapsen isä haluaa siirtää kotona opitut arvot myös omille lapsilleen. On tärkeää ottaa vastuu kaikesta mitä tekee ja kunnioittaa sekä arvostaa muita ihmisiä.
– Kotoa on siis saatu muutakin kuin sata metriä etumatkaa, mies nauraa.
Purola yrittää aina muistaa olla esimerkkinä omille lapsilleen ja pitää yhdessä tekemistä tärkeänä.
– Parasta isyydessä on se, että pääsee seuraamaan lastensa elämää sen alkutaipaleelta saakka. Samalla voin kertoa miten asioita on aikaisemmin tehty ja voin siirtää suvun perimätietoa eteenpäin. Koemme ilot ja surut yhdessä, Purola miettii.
Tapahtuneet koulu- ja perhetragediat saavat isän miettimään sitä, kuinka kamalaa olisi menettää oma lapsi.
– Se olisi kamalinta, mitä voin kuvitella.
Purola painottaakin kultaisen keskitien ja oman esimerkin tärkeyttä.
– Haluan antaa lapsilleni hyvät lähtökohdat, sillä kotoa poimitaan aina eväät elämään, Purola päättää.