Lähimmäisenrakkautta ja lämmin syli

0
Irja Mäkisen on helppo halata ja moni muukin siitä tykkää.

Somero-lehti 23.12.2008

Teksti Salli Lehtinen

– Miten sinä jaksat, kysytään Irja Mäkiseltä, kun hän lähellä vanhuuseläkeikää hakeutui SPR:n ystäväksi.

Irjaa puolestaan askarruttaa, mihin lähimmäisyys on hävinnyt. Ihmiset ovat kiinni touhuissaan ja kiireissään niin, ettei lähimpiä ehditä ottaa huomioon.
Vanhat valittavat yksinäisyyttä. Ei ole juttukaveria, eikä uskalleta lähteä muiden joukkoon.
Lapsiperheet, joiden isovanhemmat ovat kuolleet tai asuvat kaukana, kaipaavat mummia. Lapset odottavat jonossa, että koska pääsee syliin.
– En tiedä, onko paluuta sellaiseen maailmaan, että ei olisi niin paljon yksinäisyyttä. Voi olla, että sellaista ei takaisin saa. Ihmisten tukiverkko on heikentynyt.
Kuuntelu tärkeintä
Lähimmäisyyden Irja tulkitsee rakkaudeksi. Siihen hän uskoo saaneensa eväät kotoa Salkolasta. Äiti oli sosiaalinen ja jaksoi touhuta viiden lapsen kanssa. Siskon kanssa puhuttiin äskettäin, miten hauska lapsuus heillä olikaan.
– Olin neljävuotias, kun isoisä kuoli. Isoäiti ei halunnut olla öitä yksin, nukuin hänen luonaan kymmenvuotiaaksi, kunnes hän kuoli. Siinä oppi olemaan vanhojen ihmisten kanssa ja tykkäämään heistä. Kaikki virret tuli opetelluksi ja Raamattua luetuksi.
Aikuisiän kokemukset ovat kouluttaneet näkemään ja ymmärtämään muita. Poika oli sairas ja kuoli 18-vuotiaana. Oma henki säilyi viime tingassa 2000-luvun alun läppäleikkauksen ansiosta.
– Sain jatkoajan. Ajattelin, että täytyy koettaa ymmärtää toisia ja ottaa elämästä minkä irti saan.
Irja myöntää olleensa Leelian lepotuoli koko ikänsä. Moni on sanonut, että hänelle on helppo puhua.
– Joskus joku on pelännyt, että pysyvätkö asiat minulla, kun olen tällainen hölöttäjä. Olen sanonut, että voi luottaa. Postillakin piti vannoa, että ei levittele asioita.
Postinjakajan homma tuli aikoinaan Irjalle kuin tilaustyönä. Sijaisuus venähti 35,5 vuoden mittaiseksi Hirsjärvellä ja Somerolla. Kun kotikulmilta loppui posti, ajattelutti, että miten siellä Somerolla pärjää. Avosylin ottivat vastaan.
Muistilappujaikkunaverhoissa
Ystäväpalvelu oli oikea valinta, vaikka vanhuuseläkekin on jo alkanut. Paljon siinä tulee annetuksi ja paljon saa, itkua itkevien ja naurua nauravien kanssa. Lohduttajaakin tarvitaan, kun oikein näyttää synkältä.
– Ikkunanverhojen reunaan olen laittanut lappuja, että tänään sinne ja huomenna tuonne. Yksi meno päivässä riittää, ja joskus on pitempiäkin välejä.
Väänäsen Pirkon kanssa keksittiin kaikille avoimet ystävätapaamiset, jotka alkoivat marraskuussa Kiiruun talossa. Keskustassa asuu paljon ihmisiä yksin. Kiiruun keittiön pöydän ääressä on mahdollisuus jutella vapaamuotoisesti. Mukana olleet ovat sanoneet, että kuluipa aika nopeasti.
– Mieheni Into välillä ihmettelee, mutta tukee ja antaa touhuta. Sen varan otan, että en itseäni väsytä.
Siitä Irja on tyytyväinen, että heille ihmiset tulevat vielä ehtookylään kutsumatta. Tarjotaan mitä on ja seurustellaan.
On aika lähteä eri teitä. Irjan halaus on lämmin, ei mitään näyttämistä näyttämisen vuoksi.
– Ain mää olen kurkus kiinni. Kosketus on tärkeää. Kaikki eivät halua halata, mutta moni sanoo, että tuntuipa mukavalta, kun häntä ei ole kukaan pitkään aikaan halannutkaan.