Somero-lehti 19.12.2008
Teksti Salli Lehtinen
Paakkasen pilapiirros on pelastanut monen Somero-lehden lukijan päivän lähes 30 vuoden ajan. Lehtipiirroksista on aiemmin ilmestynyt kaksi valikoimaa, Kustannus Mäkelän julkaisema Elämää pellossa 1985 ja Amanitan Pellon laidalla vuonna 1993.
Käsikirja – elämänohjeita ja varaosia on jatkoa edellisille. Heikki Paakkanen valitsi kansien väliin pilapiirroksia, joista vanhimmat ovat peräisin 1990-luvun lopulta ja uusimmat vuodelta 2008.
– Piirroksia kahlatessani ilahduin, että en ole vuosittain toistuvista aiheistakaan kahta samanlaista tehnyt. Juhlapyhiinkin on löytynyt aina uusi näkökulma, taiteilija tuumaa tyytyväisenä.
Heikki Paakkanen oli paljasjalkainen kaupunkilainen, kun hän 1980-luvun alussa asettui perheineen navettaan Hirsjärvelle. Kai Linnilä kirjan kustantaneesta Amanitasta viittaa esipuheessa pilapiirtäjän kaupunkilaisiin silmiin, jotka hän on onnistunut säilyttämään. Jokainen päivä on hänelle seikkailua ja tutustumista outoon ja kiehtovaan maailmaan.
Vaikka Käsikirjan otsikon alla lukee, että Somero ja ympäröivät alueet, kehitys on vääjäämättä johtanut siihen, että piirrosten maailma pätee yhtä lailla valtakunnallisesti ja maailmanlaajuisesti.
– Paakkasen kynän sanoma lentää yli kuntarajojen. Myös Euroopan unionin rajojen ulkopuolella on hurja joukko väkeä, joka osaa nauraa ja itkeä Paakkasen kuville, Kai Linnilä tiivistää.
– Kun ihminen on lomalla Dubaissa, ei ole paljon eroa, onko hän Ypäjältä, Somerolta vai Loimaalta, piirtäjä huomauttaa.
Lohtua ja turvaa epätietoisuuteen
Piirroskokoelman nimi Käsikirja kalskahtaa jokapäiväiskäyttöön tarkoitettu opukselta, joka tarjoaa tietoja tai ohjeita joltain käytännölliseltä tai tietopuoliselta alalta.
– Elämänohjeita ja varaosia niin kuin alaotsikko kertoo. Pilapiirroksista voi hakea lohtua ja turvaa, jos on epätietoisuuden tilassa. Sivustakatsoja voi ottaa ohjeita itselleen toisten ongelmista.
Lukijaa helpottaakseen Paakkanen on jakanut aihepiirit kuuden alaotsikon alle: perinteet ja kädentaidot, vapaa-aika ja matkailu, liikenne ja ympäristö, piha ja puutarhanhoito, joulu ja talvilajit sekä yleistä ja yhtäläistä.
Yhä ihmiset sienestävät ja marjastavat, saunovat, mökkeilevät ja grillaavat, mutta teknistynyt ja mekanisoitunut ympäristö, EU-direktiivit ja terveysratkaisut tuovat kansalaisten arkeen aivan uusia asioita. Lehtipuhallin tukkeutuu, kuntosalilaitteen kokoaminen on hankalaa, vesihuoltolaki vaatii uudistuksia mökin mummolta.
Kun ei ole kauppaa, koulua, postia eikä juuri julkista liikennettäkään, tuleeko siirtoviemäristä kaivattu piristysruiske palvelunsa menettäneeseen kylään?
”Eikö teille ole sisähallia vielä tehty”, ukko hämmästelee lehtensä takaa naiselle, joka on lähdössä haukkaamaan raitista ilmaa. Ruokaan liittyvät ihmeellisyydet kiehtovat myös piirtäjää. ”Ennen ruoka oli vain hyvää tai pahaa”, mies tuumaa lakonisesti toiselle, kun pöytä notkuu monenlaisia erikoisruokavaliosapuskoita.
Maalaiskaupunkilaisen eli vaikka somerolaisen tunnistaa yhä karvahatusta ja käytännöllisesti suhtautumisesta vastakohtana yltiöinnostuneisiin maalle muuttajiin. Heidän kohtaamisensa ovat mielenkiintoisia.
Eikä myöskään tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun 70 vuotta uuniaan puilla lämmittänyt asukas saa opastusta oikeasta tulisijan käytöstä liituraitapukuun ja kravattiin pukeutuneelta neuvojalta.
– Paikallispolitiikan olen jättänyt, kun en ole poliittisesti virittynyt.
– Entistä skeptisemmäksi olen näköjään tullut. Kyllähän tästä minun arvomaailmani ja asenteeni heijastuvat.