Somero-lehti 27.1.2009
Teksti Sauli Kaipainen
Kuinka ihmeessä nuori mies on niin innostunut kotiseutuyhdistystoiminnasta? Kysymys tulee väistämättä mieleen, sillä onhan Somero-Seuran uusi puheenjohtaja Petri Siviranta 27-vuotias.
Siviranta kuitenkin vain naureskelee olevansa jo sen verran vanha, että aamuisin pitää hieman miettiä, että minkähän ikäinen sitä taas olikaan. Luottamustoimi Somero-Seurassa tuli vastaan sattumalta.
– Se kävi niin, että minä ensin tulin soittaneeksi edelliselle puheenjohtajalle, Leeni Tiirakarille. Pankin tallelokerossa oli säästössä vanhoja, Someroa esitteleviä kelanauhoja, jotka teetätin dvd:lle, ja jotka oli tarkoitus lahjoittaa Somero-Seuralle.
– Siinä seuraavaksi Leeni oli puhelun aikana ehdottamassa, että tämmöinen Somero-Seuran virka olisi saatavilla, jos kiinnostaa. Elämä on sattumia täynnä, mutta minähän olin heti kiinnostunut asiasta.
Kulttuuriperinne- harrastaja
Vanhojen asioiden pariin Sivirannan on vienyt sukututkimus.
– Se tapahtui 1998 tai -99 jouluna, ennen armeijaan menoa. Olin sukuhaudalla ja satuin katsomaan kiveä, jossa oli nimi Sivén. Aloin miettiä, kuka tällainen Sivén oikein oli.
– Nimi selvisi sen jälkeen ihan lähipäivinä, lähisuvulta kysellen. Mutta siitä se lähti, jäin koukkuun, ja sukututkimus alkoi edetä yhtä aikaa joka haaraan.
Siviranta toteaakin homman lähteneen hieman käsistä. Nyt sukupuuhun on kertynyt 5 000–6 000 nimeä. Lähes joka haara suvusta alkaa Somerolta.
Seuraavaksi Siviranta oli perustamassa Waltzer-sukuseuraa.
– Waltzerit olivat äitini puolella oleva vanha lasinpuhaltajasuku. Aika on rajallinen tekijä, mutta on ollut mielenkiintoista löytää ihmisiä aikojen takaa, niin sanottuja ’kaukaisia sukulaisia’.
– Se on yksilöiden selvittämistä. Jokainen meistä on yksilö, kukaan ei ole sen korkeampi tai alempi toista. Moni on minulta kysellyt vastaan tulleista varkaista ja laitapuolen kulkijoista, mutta mitä sellaisilla on väliä. On ollut hauskaa myös nähdä, kuinka somerolaiset ovat menneet ristiin. Isot määrät ihmisiä Somerolla ovat sukua keskenään.
Sukujen tutkimuksen ohella Siviranta on etsinyt vanhoja asiakirjoja, sekä tallentanut haastatteluja ja valokuvia.
– Jonkinasteinen kulttuuriperinneharrastus on verissä. Myös oman suvun vanhat tavarat kiinnostavat sekä se, mitä oma suku on tehnyt. Vanhat maatalouskoneet isän kotitilalla Pajulassa ovat silti minulle vieraita. Sen maailman kanssa en ole itse ollut koskaan tekemisissä.
Torppamuseo on haaste
Uuden puheenjohtajan tavoitteiksi Petri Siviranta listaa seuran jäsenmäärän kasvattamisen, nuorten 30–40 -vuotiaiden aikuisten saamisen toimintaan mukaan, kotisivujen päivittämisen ja seuran tuomisen vielä lähemmäs somerolaisia.
– Torppamuseo on iso haaste. Paikka toimii vapaaehtoisvoimin, kunhan ihmiset vain ovat aktiivisia.
– Mutta entä jos aktiivisuus laantuu, mitä sitten tehdään? Mielestäni aktiivisuutta tulee ruokkia, että se tulee ihmisestä itsestään, jolloin työtkään eivät kasaudu liian harvoille.
Johtokunnan pitää löytää pikimmiten myös uusi museoemäntä tai -isäntä.
– Muita kiireellisiä asioita ei onneksi ole. Edellinen puheenjohtaja on antanut jatkajalle hyvässä kunnossa olevan yhdistyksen.
– Pidän kunnia-asiana saada olla Somero-Seuran uusi puheenjohtaja, kun tässä ajattelen Tapio Horilan, Tuula Kämin, Sirkku Kurkikankaan, Voitto Ollonqvistin ja Leeni Tiirakarin tekemää työsarkaa. Se luo tietynmoisen, ei voi sanoa paineen, mutta jonkinlaisen pehvaan potkimisen tunteen. Ei ole varaa ottaa asioita kevyesti tällaisen listan jäljiltä.
– Horilan aikaansaamaa talkootöiden perinnettä pitää arvostaa. Ilman talkootyötä ei torppamuseon kaltaisen paikan ylläpito tule olemaan mahdollista.
Päivänpidennys- töitä
Petri Siviranta on muuttanut takaisin Somerolle opiskelukaupungistaan Turusta saatuaan täältä töitä. Kauppatieteiden ylioppilas on ollut viime huhtikuusta lähtien hallintopäällikkönä Someron Säästöpankissa.
– Gradu on vielä tekemättä, mutta tämän kevään aikana se on tarkoitus saada valmiiksi. Muistan vielä neuvot, että työelämään ei pidä lähteä ennen kuin koulun paperit ovat käsissä, mutta tässä sitä nyt ollaan. Nekin ovat sellaisia ’päivänpidennystöitä’, hieman lisää tällaiselle työnarkomaanipersoonalle, Petri Siviranta hymyilee.
Siviranta luopunut politiikasta
– Aikansa kutakin. Politiikan mukana tuli erilaisia sidosryhmiä tutuiksi ja oppi muun muassa kokoustekniikan. Jos politiikka otti, niin kyllä se antoikin.
Tällä hetkellä polttavin asia Sivirannalle on talon etsintä Somerolta, joko tontti tai valmis asunto.
– Tyttöystävä asuu ja on töissä Vantaalla. Asun siellä aika paljon. Vanhempien luokse muuttaminen tilapäisesti ja siellä asuminen ei tässä iässä ole enää kovin hohdokasta, Petri Siviranta hymyilee.