Somero-lehti 9.1.2009
teksti Merja Ryhtä
Jussi Mäkinen pääsi armeijasta viikko sitten. Varusmiespalvelu Säkylän varuskunnassa on hänelle taakse jäänyttä elämää. Somerolaisnuorukaisen paras muisto armeijan harmaista on painikisan voitto. Hän voitti molskilla sotilaspainin Suomen mestaruuden 75-kiloisissa.
Säkylän varuskunnassa kyseltiin, onko varusmiehillä kamppailulajitaustaa, jotta voisi lähteä mukaan harjoittelemaan valtakunnallisia Suomen mestaruuskisoja varten. Tupakaveri meni treeneihin ja houkutteli Jussinkin mukaansa. Kamppailuharjoituksia oli kaksi kertaa viikossa. Kun muut painuivat maastoon, Jussi suuntasi liikuntahalliin opettelemaan painin saloja. Harjoittelua avittivat Jussin lapsuuden judo- ja karateharrastukset.
– Sivirannan veljeksiltä saadut hyvät opit eivät unohdu koskaan. Milloin vaan voi palata harrastuksen pariin, niin hyvän perustan veljekset antoivat, kiittelee Jussi Mäkinen Janne ja Jallu Sivirantaa.
Sotilasurheilun kamppailupäivien painikisat pidettiin Vekarajärvellä. Sinne saapui kilpailijoita eri puolilta Suomea maa-, ilma- ja merivoimista. Kilpaan eivät saaneet osallistua lisenssiurheilijat, mutta varusmiehet ja kantahenkilökunta kisasivat rinta rinnan.
– Kyllä neljän päivän kilpailut olivat armeijan hienoin kokemus. Meitä oli Säkylästä lähes parikymmentä kaveria mukana. Kannustimme toinen toisiamme, herkistelee Jussi.
Jussi luki vastustajaansa ja etsi otetta
Sotilaspainissa on omat sääntönsä. Ottelut käydään paidatta. Ote on otettava vyötärön yläpuolelta. Sotilaspainissa ei saa heittää vastustajaa molskilta ulos, vaan työntää. Se kartuttaa pistetiliä yhdellä. Kaksi pistettä saa vastustajan nostamisesta ilmaan molemmat jalat irti maasta. Toisen vääntäminen maahan tuottaa pisteen.
Ottelu kestää kaksi minuuttia. Jos kisa on tuolloin tasan, niin otellaan minuutin lisäaika ”äkkikuolema”-systeemillä.
Jussi Mäkinen ei hävinnyt ainuttakaan otteluaan. Ainoastaan finaalissa hän antoi vastustajalleen, Ville Kastariselle kaksi pistettä, kun Mäkisen kaatoyritykset tulkittiin heitoiksi. Kastarinen palveli Utin Jääkärirykmentissä.
– Huomasi, että moni kilpailijoista oli nostanut kyllä paljon puntteja, mutta ketteryyttä löytyi vähemmän. Tämä laji vaatii voimaa ja tasapainoa. Se oli aika mielenkiintoista. Piti lukea vastustajaansa. Itse oli haettava toisesta otetta ja mietittävä samalla, miten välttyä toisen otteista. Siinä oli ajateltava, miten toisen kädet toimivat, selittää Jussi Mäkinen innostuneesti.
Hän sanoo lajin vaativan tasapainoa ja voimaa. Hän teki etukäteen mielikuvaharjoituksia, mitä tulee tekemään, jos vastustaja tekee tietyllä tavalla. Kädet nykivät jo ajattelun voimasta.
Tulevaisuus avoinna
Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan on vielä Jussille arvoitus. Hän lähti tällä viikolla lukukaudeksi Keuruulle Iso Kirja -raamattuopistoon. Sieltä hän tietää yhden opettajan, jolla on lukkopainitaustaa.
Jatko on vielä avoin. Oikeustiede kiinnostaa.
– Poliisiopistokin on ollut mielessä, mutta kun en ole oikein toiminnan mies. Vaasassa olisi ammattikorkeakoulu, jossa voisin opiskella oikeushallintoa, miettii somerolaisnuorukainen tulevaisuuttaan.