Somero-lehti 13.2.2009
Teksti Tiina Virta
Someron lukion pihalla seisoskelee sympaattinen pari; kaunis lumikuningatar Riitta Koistinen ja pehmoinen Sylvesteri Johanna Harmanen.
– Halusin pukeutua kauniisti ja talvisesti, lumikuningatar perustelee.
Sylvesterin puku puolestaan on hankittu sen helppouden vuoksi.
– Halusin jotain, mikä on helppo pukea päälle ja mikä myös lämmittää rekan lavalla. Aamulla ei tarvinnut kuin syödä aamupala ja pukeutua, Johanna perustelee.
Sanna Mattila kertoo kirkkaanvihreästä asustaan seuraavaa:
– Mä olen ihan tälläinen diiva vaan, hän naurahtaa.
Asukokonaisuus on löytynyt netin kautta Punanaamiosta ja se tuli hankittua hetken mielijohteesta, lähinnä värinsä vuoksi.
Susanna Tähkänen on pukeutunut sisäkön asuun.
– Kun näin asun netissä, tiesin että se on siinä. Tämä toimisi ehkä paremmin kesällä, koska alle joutui pukemaan aika paljon vaatetta, Susanna miettii.
Samasta seurasta löytyy myös filmitähti Cruella de Vil eli Terhi Korkiala. Hänen asunsa on ollut suunnitteilla jo vuoden päivät.
– Suurimman osan asusta löysin kotoa, vain puuhka ja peruukki on ostettu, kaunotar kertoo.
Emmi Pentti päätti pukeutua lapsuutensa lempisadun päätähdeksi eli Punahilkaksi. Netistä löytynyt asu miellytti silmää heti ja Punahilkkaa mietityttikin ainoastaan rekan lavalla lämpimänä pysyminen.
Parasta abien päivässä oli ehdottomasti tieto siitä, ettei koulun penkille tarvitse enää palata.
– Paitsi meidän, me käydään lukio neljässä vuodessa, diiva ja sisäkkö paljastivat.
Kahvittelua ja todistusten jakoa odottelivat myös miss xl Martina Ramsay sekä alkuasukas Anni Virtanen, joka löysi asunsa Helsingistä.
– Tämä on oopperassa käytetty asu. Löysin sen taiteiden yössä järjestetyltä Helsingin Oopperan kirpputorilta, Anni kertoo.
Eniten upea kaksikko odotti kuitenkin tulevaa rekka-ajelua sekä illan abiristeilyä, jonne on kuulemma lähdössä suurin osa somerolaisista abeista.
– Päivä on mennyt ihan niin kun suunniteltiin, ainoastaan huulipunalla sotkeminen kiellettiin tänä vuonna, koska viime vuonna joku oli saanut siitä allergisen reaktion, tytöt tiesivät.
Mikään ei kuitenkaan voinut pilata kauan odotettua päivää, jonka perusidea tiivistyi seuraavasti:
– Parhaat lähtee, mitenkähän loppujen käy…
