Somero-lehti 3.2.2009
Teksti Salli Lehtinen
Urheilijalegenda ajoitti kirjan ilmestymisen 70-vuotispäivänsä kynnykselle. Hänen työparinaan oli tuttu urheilutoimittaja Urho Salo, joka raportoi urheilusta Aamulehdelle jo 1960-luvulla.
Kirjan tekoon kului kaksi vuotta. Nikula teki itse paljon sen hyväksi, mutta takki ei tyhjentynyt, päinvastoin. Heräsi innostus tehdä jotain muutakin.
– Ei enää kirjaa, mutta pienempiä projekteja, seitsemän vuotta eläkkeellä ollut Nikula funtsii tulevaisuutta.
Kirjalliset työt ovat tuttuja Nikulan perheessä. Toimittajavaimo kirjoittaa parhaillaan Suomen vanhimman kiuastehtaan historiaa.
Vain fanaatikko pääsee huipulle
Somerolaisen maatalon pojan häikäisevä urheilumenestys ei unohdu Suomen kansalta, vaikka maailmanennätyksistä on kulunut viidettäkymmenettä vuotta.
– Kilpailuvietti, pitkäjänteisyys, perusteellisuus, Pentti Nikula latelee ominaisuuksia, jotka veivät hänet huipulle. Hänellä on ollut myös kallisarvoinen kyky keskittää energiansa.
– Minähän kilpailin kaikesta. Ensimmäiset Suomen mestaruutenikin sain sokerijuurikkaan harvennuksesta.
Puissa kiipeily variksenmunien perässä valmisti tietämättä urheilijan uralle. Käsivoimat kasvoivat. Harjoituksiin hän meni ensimmäisenä ja lähti viimeisenä, kun oli niin palavan innostunut.
– Minua sanottiin kurttuotsaiseksi harjoittelijaksi. Fanaatikko pitää olla, jos aikoo urheilussa jotain saavuttaa.
Komea kilpailu-ura loppui 25-vuotiaana olkapäävamman takia. Nikulaa se ei katkeroittanut, vaikka hän oli antanut koko nuoruutensa urheilulle. Hän ei pudonnut tyhjän päälle. Jo ennätyksiä tehtaillessaan mies oli työelämässä.
– Urheilu on nykyään ammattimaista, mutta on ehdottoman tärkeää, että urheilija pitää huolen opiskelusta. Vain prosentti saa urheilusta niin paljon rahaa, että voi perustaa yrityksiä ja elää niillä.
Kaikki puhuivat vain urheilusta
Näkyvimmän työuransa Nikula teki maakuntajärjestöissä. Hän aloitti Päijät-Hämeen Maakuntaliiton maakuntasihteerinä vuonna 1975, yleni Päijät-Hämeen liiton maakunta-asiamieheksi ja viimeksi edunvalvontapäälliköksi vuodesta 1996 eläkkeelle lähtöön.
Hänen tehtävänsä oli hankkia rahaa maakunnan hankkeisiin. EU-asioiden ja suurten hankkeiden lisäksi hänen työsarkaansa olivat aluepolitiikka, alue- ja paikallishallinto ja kuntayhteistyö.
– Pidin työstäni ja panostin siihen tosi paljon. Urheilu-urastani en halunnut puhua. Harmitti, kun kaikki sen ottivat puheeksi, mutta oli tunnettuudesta etunsakin. Kun sanoin nimeni, ovet aukesivat ministeriöitä myöten. Urheilun ansiosta kunto ei loppunut kesken pitkissäkään neuvotteluissa.
Entistä kiinnostavaksi työ muuttui, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, ja sen rakennerahastot tulivat päijäthämäläisten ulottuville.
– Olin niin innostunut, että en huomannut vuosien kulumista. Yhtäkkiä, vuonna 2002, olin eläkkeellä.
Mikäs se Kauhavan tulos olikaan?
Urheilu on alkanut taas kiinnostaa. Nikula antaa nyt urheilu-uralleen sille kuuluvan arvon.
– Urheilu oli elämänkoulu, joka kasvatti ujosta maalaispojasta ulospäin suuntautuneen miehen, hän kiittää.
Julkisuus oli alkuun hirveää piinaa, kun kaikki tunsivat ja tuijottivat. Omiin oloihinsa urheilukilpailuissa eristäytynyttä nuorta miestä luultiin ylpeäksi, mutta syynä oli ankara keskittyminen. Hän ei nähnyt eikä kuullut, mitä ympärillä tapahtui.
Nykyään tunnettuna oleminen on kääntynyt elämän mukavien asioiden puolelle. Nikulaa ei haittaa edes se, että ravintolassa seivästä hypänneet kyselevät keskellä yötä vedonlyöntinsä tueksi, että mikä se Kauhavan tai Pajulahden tulos olikaan.
Esiintymispyyntöjä on tullut ja tulee. Useimmiten vastauksena on kiitos ei, mutta joskus on ollut mukavaa käydä pitämässä jokin luento.
Vetreä eläkeläinen liikkuu paljon. Keho vaatii. Hän kuuluu kuuteen-seitsemään metsästys- ja kalastusseuraan, tekee pitkiä kävelylenkkejä, käy kuntosalilla ja tansseissakin tulee joskus käydyksi.
Somero sydämessä
Pentti Nikula muutti Somerolta jo 18-vuotiaana, mutta hän edusti Someron Esaa, mistä ihmiset päättelivät, että hän asui Somerolla. Vieläkin tullaan kysymään, että mitä Somerolle kuuluu.
– Somerolla on erityinen paikka sydämessäni. Siellä ovat nuoruusmuistoni. Olen asunut pitkään Asikkalassa, mutta ennemmin miellän olevani päijäthämäläinen.
Somero on tullut vanhemmiten yhä läheisemmäksi. Alkuaikoina Somerolta ei hakeuduttu yhteyksiin, eikä hänkään Somerolle. Nyt yhteyksiä on paljon.
– Seuraan tarkkaan Someron asioita Somero-lehdestä ja kuulen niistä somerolaisilta. Kun lääninvaihtoa puuhattiin, teki mieleni kirjoittaa lehteen, että teillä on väärä suunta. Kääntäkää nenänne Helsinkiin päin, sieltä taloudellinen kehitys lähtee.
Kuntaliitokset ovat pyyhkineet suuren määrän kuntia kartalta ja lisää liitoksia todennäköisesti tulee. Nikula ei kannata pakkoliitoksia, mutta tosiasiat ajavat yhteistyöhön. Someron kaupungillekin hän korostaa, että eristäytyä ei saa.
– Someron on kaunis, mutta keskustaajan ilmettä ihmettelin. Sanoin, että silmänne ovat sokeutuneet. Nyt pääkatu näyttää hyvältä.