Somero-leghti 27.2.2009
Teksti Kirsi Seppälä
Isä Mitrosta mennyt elämä on saavutus sinänsä, ja sieltä pitäisi ammentaa kiitollisuutta. Hän piti uskoaan kiitollisuutena, sillä uskon kautta hän on kokenut saaneensa huolenpitoa.
Vaikka poliitikot lupaavat pitää huolta vanhoista ja sairaista, ikääntyminen nähdään yhteiskunnassamme usein taakkana. Isä Mitro kääntää väitteen toisin päin.
– Ikääntyminen on kehittyvän yhteiskunnan voimavara. Vaikka ihmiset ikääntyvät ja hoidettavien määrä kasvaa, ei ikääntyminen ole pois nuoremmilta ja elintasosta. Mikään, mitä me sijoitamme ihmisiin, ei mene hukkaan. Yhteiskunnan sivistys mitataan sillä, kuinka se pitää huolta avuttomistaan. Se, että yhteiskuntamme pitää vain työikäisiä arvokkaina on tuhlaamista, sillä silloin unohdamme vanhojen ihmisten elämänkokemuksen, Isä Mitro sanoo.
Isä Mitro tietää mistä puhuu, sillä viisikymppisenä hän hoiti omaa äitiään vajaan viiden vuoden ajan. Osittaisena omaishoitajana hän löysi uudestaan ihmisen kohtalon ja ikääntymisen haasteen. Käydessään päivittäin äitinsä luona hän kohtasi laitokseen unohdettuja vanhuksia ja tutustui samalla hienoihin ihmisiin.
– Paljon on kiinni myös omasta asennoitumisesta, ettei päälle jää katkeruuden levy, hän muistuttaa.
Suomen ortodoksisen kirkon pastori Mitro Repo eli Isä Mitro puhui Eläkeliiton Someron yhdistyksen laskiaistapahtumassa. Julkisuudesta itselleen työn tehnyt pastori liikkuu ympäri Suomea ja puhuu niin luterilaisissa seurakunnissa, työyhteisöissä kuin erilaisissa tapahtumissakin. Prosentin verran suomalaisista kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Isä Mitrosta ortodoksit tuovat lisämausteen kulttuuriseen kokonaisuuteemme. Itse hän esiintyy mielellään korostetun tavallisena ihmisenä papin kaavuistaan huolimatta.