Somero-lehti 21.3.1989

Nykyajan videoiden aikakaudella on usein mietitty, miten käy kirjan.

– Koskaan kirjojen lukijoiden joukko ei ole ollut kovin suuri. Minusta tuntuu, että kirja säilyttää silti paikkansa tulevaisuudessakin. Osa väestöstä ei ehkä lukisi kirjoja, vaikka ei videoitakaan olisi, tuumii Elina Rasa, Someron uusi kirjastonjohtaja.

Elina toteaa kuitenkin, että videoita on hyviäkin ja kirjasto hankkii niitä, jos rahaa riittää.

– Kirjaston tarjonta voisi ollakin vaihtoehto kaupallisille videonauhoille. Videonauha puolustaa paikkaansa kirjastossa, jos se pystyy tuomaan jonkin asian paremmin esille kuin kirja.

Elina on ollut kirjastoelämässä mukana 13 vuotta. Sattuma toi hänet alalle.

– Olen ollut innokas lukemaan aina pikku naperosta lähtien. Niinpä aloin aikanani lukea yleistä kirjallisuustiedettä. Valitsin kirjastonhoitajan ammatin, koska silloin ei opettajuus  innostanut.

Kirjastoalalla työttömyyttä ei tarvitse kärsiä. Palkkaus on kuitenkin huono.

– Ehkä me kirjastoalalla olemme niin intohimoisia kirjaston puolesta puhujia, että olemme alalla, vaikka palkka ei niin päätä huimaakaan.

Ennen Somerolle tuloaan Elina oli Lempäälässä lastenkirjastonhoitajana. Muissakin kirjastoissa työskennellessään hänen työsarkanaan ovat lähinnä olleet lastenkirjat.

Elinasta lapset ovat kiitollisia kirjaston käyttäjiä. Heiltä saa suoraa palautetta.

Toisaalta lapsissa on toivo tulevaisuuden kirjastonkäyttäjistä.

– Jos lapsille ei opeteta kirjojen maailman värikkyyttä, niin on turha myöhemmin ihmetellä, miksi nuoret eivät käy kirjastossa.

Elina toteaa, että lasten kirjojen tulisi olla njiin hyvällä ammattitaidolla tehtyjä kuin kirjat yleensä voi tehdäkään eli parhaita kaikista.

– Kuvituksen osuus on tärkeä. Nykyään onkin todella upeita teoksia.

Tarve ja raha määräävät hankinnat

Elinasta Someron kirjaston toiminta on selkeää ja henkilökunta on ammattitaitoista. Myös kirjavalikoima on kohtalaisen hyvä. Suuria vajauksia ei millään alalla ole.

Millä perusteella kirjat sitten valitaan?

– Tarve määrää sen mitä hankitaan. Toinen määrävä seikka on raha.

– Toivoisin, että asiakkaat toisivat esille omia toiveitaan. Kun kirjaston käyttäjien ja henkilökunnan välillä on tiivis vuorovaikutus, niin kirjavalikoima saadaan tarvetta vastaavaksi.

– Erikoisalojakin tulee palvella. Mutta se on muistettava, että erikoiskirjastot ovat erikseen ja sieltä saadaan myös teoksia kaukolainauksena; kaikkia ei tarvitse omaan kirjastoon ostaa.

Muitakin haaveita ja suunnitelmia Elinalla on Someron kirjaston varalle.

– Tulevaisuudessa kirjaston laajentaminen tulee aiheelliseksi. Silloin saisimme kotiseutukokoelmatkin esille, jotka nyt ovat varastossa. Laajennus vaikuttaisi myös kirjaston palvelun parantamiseen.

Toinen paranusaskel on atk, jonne on otettu jo ensimmäiset lähestymiset.

– Atk parantaa palvelua ja säästää työaikaa. Säästynyt aika jää asiakkaiden neuvontatyöhön.

– Toiveena on tietysti sekin, että määrärahakehitys olisi suotuisa, jotta pystyttäisiin pitämään kirjaston taso vähintään samana kuin se nyt on.

Elämyksiä kirjoista, elävästä elämästä

– Kirjallinen makuni muuttuu jatkuvasti. Luen kausittain; välillä kaunokirjallisuutta, toisinaan taas runoja, tietokirjoja, lasten- ja nuorten kirjoja, ja niin edelleen. Sitten on taas aikoja, jolloin en lue ollenkaan.

– Minusta kirjojen lukeminen ei saa olla itsetarkoitus. Kirjasta tulee aina saada jotain itselleen: ajateltavaa, elämyksiä, ravistuksia.

Elina luokittelee itsensä ja miehensä taiteen suurkuluttajiksi.

– Käymme taidenäyttelyissä, elokuvissa, teatterissa.

Elina tuumii, että kun on lapsesta asti ollut visuaalisesti suuntautunut ihminen, niin ei voi luopua tästä harrastuksestaan elämässään koskaan.

– Lapsena täti vei minua teattereihin, nykyään käyn paljon elokuvissa. Nuorena maalailin, nykyään se on jäänyt pois, mutta käyn ahkerasti taidenäyttelyissä.

– Nautin silmillä havainnoimisesta. Elokuvallakin on oma kielensä. Tunnen mielihyvää sitä, kun luulen oivaltaneeni kirjailijan tai elokuvantekijän tyylin, sanottavan. Tietysti elokuvan sisältö on tärkeä, mutta myös kaikkea sen ympärillä olevaa visuaalisuutta ei sovi unohtaa.

Silmillä havainnoimista voi harrastaa myös pitkillä kävelylenkeillä ja polkupyörämatkoilla.

– Lyhtymatkailu kiinnostaa. Teemme päivän parin reissuja mieheni kanssa. Kun kevät tulee, alkaa pyöräily ja pääsemme katsomaan Someroa lähemmin.

Elina haaveilee jo kauniista keväisistä vihreistä puista, kiemurtelevista teistä, syksyn lainehtivista viljapelloista.

– Meillä on ollut Somerolle muuton taustalla jonkinlainen tarve päästä maalle. Somero  on maaseutumainen paikka, josta on kuitenkin hyvät yhteydet isoihin keskuksiin.

– Paikasta, jossa arkityönsä tekee, on pidettävä. Mutta itseänsä ei pysty muuttamaan taidenälkänsä suhteen. Jos on tottunut käymään taidenäyttelyissä, teattereissa, elokuvissa, niin sitä on jatkettava koko elämänsä.