Somero-lehti 27.2.2009
Teksti Sauli Kaipainen
Huolet ilmastonmuutoksesta ja ohenevista lumipeitteistä ovat siirtyneet ainakin yhdellä talvella eteenpäin. Kuluva talvi on näyttänyt kyntensä, talviurheilua voi harrastaa, ja sillä on edelleen vankka sija somerolaisten sydämissä.
Sukset, luistimet, kelkat ja pulkat on kaivettu ullakkojen ja varastojen peränurkista esille. Kasvanut kysyntä on tyhjentänyt kaupatkin talviurheiluvälineistä.
Matkaluistelu on herätellyt uusimpana lajina somerolaisia ulkoilmaliikuntaan. Loppiaisen tienoilla järvet peittänyt peilikirkas teräsjää houkutteli viekkaasti ensin retkiluistelijoita. Missä tahansa pystyi luistelemaan.
Sen jälkeen satoi lumi. Siinä vaiheessa Lamminniemellä asuva Mika Sirro ei jäänyt odottelemaan tulevien talvien jääkelejä, vaan pani mönkijän eteen lumiauran, ja teki reitin Hovimäkeen.
Samalla muuttui harrastuksen nimi. Retkiluistelua harrastetaan vapailla luonnonjäillä, ja usein ryhmissä kaukanakin rannoilta.
Matkaluistelu määritellään vastaavasti auratuilla luonnonjäillä tapahtuvaksi luisteluksi. Joillakin paikkakunnilla Suomessa myös kunnalliset liikuntavirastot auraavat luonnonjäille tehtyjä jääratoja, ja niitä myös jäädytetään uudelleen tarpeen vaatiessa pumpatulla vedellä.
Somerolla toimeen tarttui yksityinen harrastaja. Mika Sirro on putsannut lumet, ja muut matka- sekä kuntoluistelijat ovat ottaneet tarjotun mahdollisuuden kiitollisina käyttöönsä. Jotkut ovat käyneet radalla liki päivittäin, ja ”matkamittariin” on kertynyt jo yli tuhatkin kilometriä.
Mika Sirro toteaa parisen viikkoa sitten näyttäneen jo siltä, että luistelukelit menivät.
– Silloin jäällä oli vesikeli. Sain kuitenkin auratuksi ylimääräisen vesiloskan pois, ja rata jäätyi pakkasten alettua uudelleen.
Sirro kertoo, että he käyvät luistelemassa vaimon kanssa radalla parisen kertaa viikossa, toisena lajina heillä on luisteluhiihto. He molemmat käyttävät sauvoja myös jäällä luistellessa.
– Matkaluistelu on saanut Somerolla yllättävänkin suuren suosion. Aktiivikäyttäjiä on paljon, ja monet tähtäävät radalle töiden jälkeen mahdollisimman usein, toteaa parikin lenkkiä jäällä peräjälkeen toisinaan luisteleva Sirro.
Havuharjulta kertyy Hovimäkeen matkaa 5,5 kilometriä. Muiden harrastajien pyynnöstä Sirro jatkoi lenkkiä Viikkiin asti, jolloin edestakaiseksi matkaksi tuli 13,5 kilometriä.
Liikkuminen jäällä tapahtuu aina omalla vastuulla. Vaikka jäälle on aurattu rata tai tehty latu, jäät kuitenkin vääjäämättä heikkenevät kevättä kohti.
Vuoden liikuntateko
Jäälle on piisannut myös hiihtäjiä. Latujen tekijä Matti Oksanen toteaa jäiden olleen tänä talvena varteenotettava vaihtoehto, kun lumitilanteen vuoksi latuja on vaikea tehdä maastoon.
– Tuntuu siltä, että ihmiset mielellään luistelevat jäällä. Se on erilainen ja kaunis maisema ulkoiluun. Maanantaina tein ensimmäisen kerran ladun Painionjärvelle, lähdin Somerniemen kirkon rannasta, ajelin Holman saaren ympäri ja rantoja pitkin Hansun kaupungin suuntaan.
Someron Liikunnan toiminnanjohtaja Arvi Teppala toteaa Oksasen tavoin, että tulevina talvina järvien jäihin uusina liikuntapaikkoina pitää kiinnittää kasvavaa huomiota. Monilla paikkakunnilla aurinkoladut ja luisteluradat ovat kasvattaneet hyvää vauhtia suosiota.
– Someron Liikunnalla on nimetyt liikuntapaikat, joita se hoitaa. On tietyt kentät, uimarannat ja ladut, mutta muun muassa Havuharju–Hovimäki -latua ei mainita missään. Varsinkin tällaisina talvina, kun lumiolosuhteet ovat huonot, ladun tekeminen jäälle on hyvä ja tervetullut vaihtoehto.
Teppala myöntää, että myös retkiluistinkaupan vilkkaus on luomassa ”paineita” sille, että matkaluistelumahdollisuudet otetaan liikuntapaikkojen joukossa entistä paremmin huomioon.
– Sirron Mikalle radan auraaminen on ison hatunnoston arvoinen paikka. Se on vuoden liikuntateko. Ajatuksena kuitenkin on, että järvelle voitaisiin vakiinnuttaa yleinen liikuntapaikka, jossa olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävissä sekä hiihtolatu että luistelurata. Myös ovaaliradan tekemistä meidän pitää tulevina talvina harkita.